Leninin 31.12.1917 antama tunnustus väliaikaiseksi tarkoitettu

Leninin Suomen itsenäisyyden tunnustaminen oli taktinen veto, kun hän todellisuudessa halusi punaisen vallankumouksen Suomeen, mikä olisi onnistuessaan tiennyt Suomen muuttumista kommunismidiktatuuriksi ja liittämistä takaisin bolsevikkien johtamaan Venäjään.
Suomen itsenäisyys olisi sitten ollut sen pituinen.

"Suomalaiset toverit alkoivat tässä vaiheessa todella harmittaa Leniniä. Pelkkää puhetta Helsingissä ilman tekoja. Lenin piti vuoden 1918 alussa muutaman päivän loman Terijoella ja merkitsi työtehtäviinsä artikkelin aiheesta "Pikkuporvariston loismaisuus ja suomalaisten sosialidemokraattien petos".
Viikkoa myöhemmin Tukholman sosialistinen pormestari Carl Lindhagen kävi tervehtimässä Leniniä Smolnassa ja sai kuulla, että "suomalaiset sosialidemokraatit ovat pettureita . . . he eivät halua tehdä vallankumousta vaikka se on heidän velvollisuutensa".

Lähde: Lasse Lehtinen, Risto Volanen: 1918 - Kuinka vallankumous levisi Suomeen. 2018. s. 158.

Lenin oletti tunnustavansa sosialistiseksi muuttuvan Suomen jonka vallankumousta maahan jätetty Venäjän sotaväki avustaisi ja joka sen jälkeen liittyisi suunnitteilla olleeseen Neuvostoliittoon.

Anonyymi kirjoitti:

Lenin oletti tunnustavansa sosialistiseksi muuttuvan Suomen jonka vallankumousta maahan jätetty Venäjän sotaväki avustaisi ja joka sen jälkeen liittyisi suunnitteilla olleeseen Neuvostoliittoon.

Lue lisää

Sama kerrotaan Tuomo Polvisen kirjassa Venäjän vallankumous ja Suomi 1 osa sivut 183- 193.

Tammikuun puolivälissä 1918 Lenin sanoi Tukholman pormestari Carl Lindhagenille olevansa varma että jos vallankumous saataisiin aikaan Suomessa uusi hallitus palaisi takaisin Venäjän yhteyteen.

Äskeisten kommentoijien asenteellisuus on surkuhupaista.
Kyllä tunnustus oli rehellinen ja ennenkaikkea se oli välttämätön Suomelle syistä jotka mainitsin, ja jotka ovat kiistattomia toteutuneita tosiasioita.

Asiaa ei lainkaan muuta se, että Lenin TIETYSTI TOIVOI, että Suomeen tulisi vasemmistojohtoiseksi.
TOIVOMISESTAAN huolimatta hän ja bolsut antoivat tunnustuksen Suomen hallitukselle, jonka hän ja bolsut tiesivät olevan bolsevismia äärimmäisesti inhoava, ja joka nojasi Eduskunnan porvaripuolueiden tukeen.
Kyllä tällaista tunnustusta on pakko pitää rehellisenä.

Lenin oli realistinen taktikko ja älykäs anarkisti. Hän ymmärsi että Suomen itsenäistymistä ei voi estää. Hän EI OLLUT venäläiskiihkoilija ja hänellä oli myöskin kiistämätöntä pitkäaikaista näyttöä myötätunnosta suomalaisia kohtaan.

On siksi järjetöntä takertua ketjun otsikkoaiheeseen kun yli sata vuotta on jo kulunut.
Suomen todellinen tragedia oli yhteiskunnan hajautuminen viime vuosikymmenenä ennen vuotta 1918.

Ilman tätä hajaantumista Suomi olisi tullut aidosti itsenäiseksi loppuvuonna 1917.
Se olisi tapahtunut ILMAN sotimista ja ILMAN ulkopuolisten (Venäjä, Saksa, Ruotsi) sekaantumista. Tätä hajaantumista käsittelee havainnollisesti myös Upton mainitussa tutkimuskirjassaan laajan alkuperäisaineiston tuella.

Tämän hajaantumisen syyllisiä olivat Nikolai II:n ja Kerenskin ohella useat maamme silloisen äärioikeiston JA vasemmiston edustajat. Selittävänä tekijänä oli yhteiskunnan kehityksen estyminen erityisesti viimeisenä keisarikunnan vuosikymmenenä.

Anonyymi kirjoitti:

Äskeisten kommentoijien asenteellisuus on surkuhupaista.
Kyllä tunnustus oli rehellinen ja ennenkaikkea se oli välttämätön Suomelle syistä jotka mainitsin, ja jotka ovat kiistattomia toteutuneita tosiasioita.

Asiaa ei lainkaan muuta se, että Lenin TIETYSTI TOIVOI, että Suomeen tulisi vasemmistojohtoiseksi.
TOIVOMISESTAAN huolimatta hän ja bolsut antoivat tunnustuksen Suomen hallitukselle, jonka hän ja bolsut tiesivät olevan bolsevismia äärimmäisesti inhoava, ja joka nojasi Eduskunnan porvaripuolueiden tukeen.
Kyllä tällaista tunnustusta on pakko pitää rehellisenä.

Lenin oli realistinen taktikko ja älykäs anarkisti. Hän ymmärsi että Suomen itsenäistymistä ei voi estää. Hän EI OLLUT venäläiskiihkoilija ja hänellä oli myöskin kiistämätöntä pitkäaikaista näyttöä myötätunnosta suomalaisia kohtaan.

On siksi järjetöntä takertua ketjun otsikkoaiheeseen kun yli sata vuotta on jo kulunut.
Suomen todellinen tragedia oli yhteiskunnan hajautuminen viime vuosikymmenenä ennen vuotta 1918.

Ilman tätä hajaantumista Suomi olisi tullut aidosti itsenäiseksi loppuvuonna 1917.
Se olisi tapahtunut ILMAN sotimista ja ILMAN ulkopuolisten (Venäjä, Saksa, Ruotsi) sekaantumista. Tätä hajaantumista käsittelee havainnollisesti myös Upton mainitussa tutkimuskirjassaan laajan alkuperäisaineiston tuella.

Tämän hajaantumisen syyllisiä olivat Nikolai II:n ja Kerenskin ohella useat maamme silloisen äärioikeiston JA vasemmiston edustajat. Selittävänä tekijänä oli yhteiskunnan kehityksen estyminen erityisesti viimeisenä keisarikunnan vuosikymmenenä.

Lue lisää

Lenin tunnusti osittain Suomen itsenäisyyden 31.12.1917, mutta täysin itsenäinen Suomi oli vasta suomalais-venäläisen sekakomission sovittua yksityiskohdista.

Bolsevikit eivät koskaan nimenneet edustajiaan komissioon.

– Leninillä ja Stalinilla ei ollut aikomustakaan päästää Suomea käsistään. …Itsenäisyysjulistus jäi toistaiseksi toteutumatta, Leninin itsenäisyystunnustuksen ollessa käytännössä pelkkää sanahelinää, Alenius sanoo.

https://www.verkkouutiset.fi/jos-1918-oli-sisallissota-miksi-rauha-tehtiin-venalaisten-kanssa/#114bff36

Anonyymi kirjoitti:

Lenin tunnusti osittain Suomen itsenäisyyden 31.12.1917, mutta täysin itsenäinen Suomi oli vasta suomalais-venäläisen sekakomission sovittua yksityiskohdista.

Bolsevikit eivät koskaan nimenneet edustajiaan komissioon.

– Leninillä ja Stalinilla ei ollut aikomustakaan päästää Suomea käsistään. …Itsenäisyysjulistus jäi toistaiseksi toteutumatta, Leninin itsenäisyystunnustuksen ollessa käytännössä pelkkää sanahelinää, Alenius sanoo.

https://www.verkkouutiset.fi/jos-1918-oli-sisallissota-miksi-rauha-tehtiin-venalaisten-kanssa/#114bff36

Lue lisää

Tämä juuri on oleellista. Lenin ei noudattanut tunnustuksensa b kohtaa. Jonka mukaan olisi pitänyt perustaa yhteinen komitea sopimaan mm venäläisten joukkojen poistamisesta Suomesta.

Sen sijaan Lenin painosti Suomen sosiaalidemokraatteja tekemään vallankumouksen jota maahan jätetty Venäjän sotaväki avusti.

Lenin uskoi että onnistuneen vallankumouksen jälkeen Suomi palaa Venäjän yhteyteen.

Niin ei sitten käynytkään kun punaiset ja venäläiset hävisivät sodan.

Anonyymi kirjoitti:

Tämä juuri on oleellista. Lenin ei noudattanut tunnustuksensa b kohtaa. Jonka mukaan olisi pitänyt perustaa yhteinen komitea sopimaan mm venäläisten joukkojen poistamisesta Suomesta.

Sen sijaan Lenin painosti Suomen sosiaalidemokraatteja tekemään vallankumouksen jota maahan jätetty Venäjän sotaväki avusti.

Lenin uskoi että onnistuneen vallankumouksen jälkeen Suomi palaa Venäjän yhteyteen.

Niin ei sitten käynytkään kun punaiset ja venäläiset hävisivät sodan.

Lue lisää

Koittakaa nyt yksittäisiin tapahtumiin juuttuneet kommentoijat muodostaa asiasta kokonaiskuva. Siksi olen pyytänyt lukemaan Anthony Uptonin tutkimuskirjan Vallankumous Suomessa 1917-1918 , I osa (1980, 544s.).

Se on selkeä ja helppolukuinen kuvaus näistä lukemattomista vaiheista. Upton kyllä ampuu täysillä harha-askeleita ja vääryyttä tehneitä, niin Kerenskiä, Manneria, Lundsonia, Ingmania ym., sekä Leniniä ja tämän kumppaneita kohti.
Enemmänkin olisi voinut ladata esimerkiksi Hjeltiä kohti, joka myi omin lupinensa Suomen vasallivaltioksi, mistä pelastuimme vain Saksan romahduksen ansiosta.

Koittakaa ymmärtää että Suomi oli vain vähäinen asia bolsuille .Näiden keskeiset murheet olivat heidän omassa maassaan.
Jos Brest-Litowskin neuvottelut ja sopimus eivät olisi estäneet, olisi bolsujen solidaarisuusapu punaisille toki luultavasti ollut suurempi punaisten alettua harkitsemattoman ja vastuuttoman kapinansa.

Tästä rajoituksesta johtuen Leninin ainoa sekaantuminen kapinaan oli aselastin lähettäminen ystävänsä J.Rahjan suostuttelemana kapinan alussa.
Muulloin Lenin aina esti innokkaampien bolsujen toimet punaisten tukemiseksi.
Sotilaallisesti bolsujen ainoa oleellinen sekaantuminen sotaamme oli taistelu Raudussa.
Tuskin tätäkään olisi tehty ilman suoran ratayhteyden luomaa pelättyä uhkaa Petrogradille. Taistelun karmea lopputulos bolsujen kannalta hillitsi myös jatkossa.

Takertuessa valikoituihin yksityiskohtiin sivuutatte miljoona kertaa tärkeämmän asian, Suomen sisäisen hajaantumisen keisarikunnan viimeisen vuosikymmenen aikana.
Siihen syyllisyyttä oli toki paljon Nikolai II:lla ja ns. Pietarin tiellä (äärioikeiston käyttämä keino estää välttämättömiä uudistuksia ja tehdä Eduskunta merkityksettömäksi).
Suurempi osa syyllisyydestä oli kuitenkin kotimaan itsekkäillä äärivanhoillisilla, kuten Wrede ja Ingman ym.

Talous oli silloin valtaosin parempaa rotua olevien ruotsalaisten käsissä ja RKP:lla oli nykyistä paljon tuuheampi suomeksi heiluva häntä. Terävästi tämän sanoi Suomen Sosialidemokraatti-lehden päätoimittaja Ryömä vuonna kun kapina oli kukistuttu:
"Tämän tahdon sanoa ennen kaikkea ruotsalaiselle puolueelle. Sillä ei ole tässä maassa esiintynyt ainoatakaan valtiolliseen kansanvaltaan tai yhteiskunnalliseen edistykseen pyrkivää uudistuspyrkimystä, jota tämä puolue ei olisi viimeiseen asti kaikin voimin vastustanut." jne. (H.Ryömä Vallankumousvuoden tapahtumista (1918, näköispainos 1980, Alea-Kirja, 83s.).
Sama häikäilemättömyys näkyy vielä nykyään suomenkieliseen nuorisoon pakkoruotsin muodossa kohdistuvana mielivaltana.