Jo viikko kuivilla, ilman oksentamista, ilman ahmimista, suht normaalia syömistä, ehkä hiukan niukanlaista, mutta syömistä kuitenkin. Tänään ylpeänä kerroin psykologillekin kuinka oon ollut viikon oksentamatta, olin niin tyytyväinen itteeni! Viimeksi syksyllä pystyin olemaan 2 viikkoa oksentamatta, ja siitä lähtien oonkin yrjönnyt päivittäin, useampiakin kertoja. Nyt ois ollut saumaa päästä taas edes vähän eteenpäin, on aina helpompaa olla vielä seuraavakin päivä oksentamatta kun takana on jo muutama. Nyt alottaminen on taas niin vitun hankalaa.. ! Miks sorruin, miksi?? Pystyinhän kuitenkin näinkin "helposti" olemaan viikon oksentamatta. Kieltämättä hampaiden kiristystä ja tietoisesti muiden asioiden parissa askarointia, mutta aina seuraavana päivänä on helpompi onnistua, kun on onnistunut edellisenäkin.
Kyllä mä olen paska.. heikko ihminen. Voi surku :(
Kyllä mä olen paska.. heikko ihminen. Voi surku :(
Vastaukset 7
Vanhimmat
Älä välitä vaikka välillä tuleekin takapakkia.. Yrität seuraavana päivänä uudestaan. Jonain päivänä huomaat päässeesi siitä eroon. Helppoa se ei ole, kokemuksesta tiedän.
Tietty itse oon löytäny itteni siitä tilanteesta, että vuosien tauon jälkeen oon taas alottanu oksentamisen. Oon taas halukas heittämään alkavan ihmissuhteen pois että saan rauhassa sekoilla, ilman että mua häiritään.. Tää muuttaa koko persoonallisuutta.. Oon ärtyisä, suunnittelen että nyt oon syömättä nyt oon syömättä! Päivän ajan onnistunkin.. töissä. Kun pääsen kotiin, jalat vie kauppaan ja siellä suunnittelen kohtauksen valmiiks, mikään järjen ääni ei siinä vaiheessa enään tehoo. Kotona itken ja syön.. Oksennan ja katson ettei paino oo noussu, vannon että tää oli viimeinen kerta.. Joo niin varmaan!
Anteeks.. oli tarkoitus sanoa jotain rohkaisevaa ja fiksua. Mutta hei.. Kyllä me joku päivä tästä suosta noustaan! :)
Yritä jaksaa..
Saat kyllä olla helvetin ylpee itestäs! Mä oon susta ainakin ylpee. Itselläni ennätys olla oksentamatta 2 vuoden aikana oli vuosi sitten 6 päivää. Muuhun en ole kyennyt. Vatsani on niin pilalla ettei edes vähäinen syöminen onnistu. Yhdellä tomaatilla en pysty pitämään ahmimiskohtausta kurissa, olen tosin jo vähän luovuttanutkin ja antanut vaan mennä.. Nykyään on hyvä jos pystyn olemaan ravaamatta kaupassa monta kertaa.. Yhteen kertaan se ei kuitenkaan jää, aamulla ja illalla niin se menee enkä saa sitä loppumaan. Edes yksi päivä olisi minulle suuri kaukainen saavutus, viikko olisikin jo utopiaa..
Onnea paranemiseen, älä anna takapakin lannistaa, kyllä se piru jonain päivänä häipyy ;)
haluan vaan sanoa että et ole ongelmasi kanssa yksin. minulla ihan sama homma :(.. olin ylpeä itsestäni, yli viikon olin "kuivilla" ja ränään se taas lähti mopo käsistä. on niin turhauttavaa alottaa aina alusta, mutta yritys on kova! täytyy vaan taistella eteenpäin, jotenkin.
Iltaa vaan kaikille!
Olen nyt saanut kitkuteltua tämän päivän ilman laattaamista, mistä olen todella yllättynyt. Pari kertaa on meinannut iskeä hirveä ahmimishimo, mutta pari kaveria on tietämättään pelastanut mut ja pyytänyt kanssaan kahville. Nyt menen koneelta suoraan omaan sänkyyn, enkä katsokaan keittiöön päin. Onneksi viikonloppu tulee, ne on mulle ainakin helpompia, kun on niin paljon kaikkea hommaa, ettei kauheesti tuu kotona lorvittua. Ehkä tää tästä. Pitää vaan ajatella ahmimishimon iskiessä, että mitä puolen tunnin kuluttua tapahtuu,ja kuinka paha olo sillon taas on. Se on nyt viime aikoina auttanut ainakin itseäni. En anna ajatusten vaan jämähtää siihen hetkeen jolloin tekee mieli syödä koko jääkaappi tyhjäksi, vaan nimenomaan kun miettii mikä tilanne olisin hetken kuluttua kun oksennan sisuskalujani myöten kaiken ulos. Täytyy ennakoida :) Tsemppiä kaikille tämän pirulaisen kanssa painijoille!
hei, ymmärsin viestistäsi että kuljet terapiassa. itse sairastin anoreksiaa 01 jonka jälkeen tuli bulimian tapasta... kuljin terapiassa mutta parantunut en! nyt taas oireita pukkaa päälle, en haluais enää tätä! niin syvällä oon käyny et teen mitä tahansa etten joudu sinne enää. jäi vaan terapiasta vähän kammo, tuntu et terapeutti vähätteli ongelmaani mikä ihan oikeesti itelle oli iso! millasia kokemuksia sulla on?! haluaisin hakea apua, ennen kun tilanne pahenee...
tsemppiä teille! tahdonvoimalla ja läheisten tuella me selviämme näistä vielä joskus!! kevättä ja kesää! nautitaan lämmöstä ja auringosta ilman tuskia!
Olin viis kuukautta kuivilla kunnes humalassa lauantaina pistin oravanpyörän taas liikkeelle. Hitto. Tää tauti varmaan loppuu vasta ku kuolen.
Olin viis kuukautta kuivilla kunnes humalassa lauantaina pistin oravanpyörän taas liikkeelle. Hitto. Tää tauti varmaan loppuu vasta ku kuolen.