Laivalla matkustelua

kihti

Punavalkoinen laiva lipui Pukinsalmessa Ruissalon rantaa hipoen. Retkikunta seisoi kannella kaiteeseen nojaten ja palellen, koska tuuli oli navakkaa ja pitkät kalsarit eivät tietenkään sopineet jalkaan, olihan vasta joulukuu. Rami, Mikko, Petri ja Antti olivat seikkailemassa. Ensi kertaa laivassa ja ulkomaille menossa. Laiva tärisi ja valkeat lokit, pimenevässä tummassa illassa hohtavan valkeat, syöksähtelivät laivan perässä kuohuviin aaltoihin. Savu ärsytti silmiä ja kylmyyden kanssa se oli riittävä syy painua sisätiloihin.

Käytävällä oli pelikoneita, yksikätisiä rosvoja. Mikolla oli vain vähän rahaa, mutta hän päätti kokeilla pelionneaan heti. Kymmenpenninen sisään ja reipas veto kahvasta. Kuvat pyörivät lasin alla, kunnes pysähtyivät yksi kerrallaan. Kolme päärynää. Kone sai kohtauksen ja ronksutti peltimukiin kourallisen kolikoita. Mikkoa nauratti: ensi kerta ja heti tuli kunnon tili! Kaverit vieressä kateellisina, ja kiusallaan kaikki peltimukia kopeloimassa. Mikko kahmi pennoset taskuunsa ja antoi muidenkin pelata. Hieno homma! Nyt voisi ostaa ravintolasta paukun tai pari.

Pojat pelasivat aikansa ja hävisivät rahojaan, vain Mikko jäi plussan puolelle. Muut ärtyivät, kun budjetti meni heti Turussa miinukselle, ja ehdottivat paukuille menoa. Ravintola oli kuitenkin vielä kiinni ja avautuisi vasta tunnin päästä. Rami tiesi kertoa, että pimeän pullon saisi helposti ostettua laivamiehiltä. Pojat lähtivät vaeltamaan käytäviä. Laivassa oli kylmää ja vetoista. Lattialla oli punaiset kokolattiamatot, mihin askelten ääni kuiskauksena katosi.

Eräässä käytävän mutkassa pojat törmäsivät haalaripukuiseen merimieheen. Rami heti kysymään:

- Hei kaveri, mistä me saatais ostaa pullo vodkaa?

Merimies vastasi jotain epäselvää ruotsiksi ja meni menojaan. Pojat eivät masentuneet, vaan jatkoivat portaita alas ja seuraavaa käytävää eteenpäin. Joku päällystöön kuuluva univormuäijä katseli poikia tarkkaan. Siltä ei kysytty neuvoa. Kohta he tapasivat toisen merimiehen, joka Ramin kiihkeästi esitettyyn kysymykseen vastasi:

- Joo, kyl se vaa sopii, kymmene markkaa kiitos.

Ja mies vilautti puolen litran vodkapulloa povestaan. Rami lykkäsi sille kympin ja pullo vaihtoi omistajaa, merimiehen jatkaessa matkaansa kuin ei mitään olisi tapahtunut.

Käytävä oli tyhjä. Rami korkkasi pullon välittömästi ja otti kunnon huikat. Kauheasti irvistellen hän antoi pullon Mikolle, joka maistoi vain vähän, ja pani sitten pullon kiertämään. Raaka vodka poltti Mikon suuta ja kurkkua ja hänen oli pakko yskiä ja haukkoa henkeä. Muita poikia nauratti. He olivat ennenkin maistaneet viinaa. Puolilleen juotu pullo ankkuroitiin sitten Ramin poveen ja pojat nousivat takaisin yläkannelle.

Laivassa oli melko vähän matkustajia. Enimmäkseen kuului ruotsin molotusta. Monilla aikuisilla oli suuret kassilliset joulutuliaisia, oli käyty Turussa halvoilla ostoksilla. Pojat hortoilivat siellä täällä ja ottivat välillä salaa naukkuja pullosta, joka olikin kohta tyhjä. Mikko ei juonut kuin pari suullista, mutta Rami ja Antti olivat jo kunnon nousukännissä. Petri oli myös ottanut vain vähän, ja yhdessä Mikon kanssa he paarustivat vähän matkaa Ramin ja Antin jäljessä, jotka suureen ääneen ihmettelivät ruotsalaisten kummallista kieltä ja vaurasta ulkomuotoa.

Ravintola lopulta avasi ovensa ja pojat jonottivat sisälle. Ovella portsari kysyi papereita, alle kahdeksantoistavuotiaille ei tarjoiltaisi alkoholia. Paperit ja ikä olivat kunnossa ja pojat valtasivat ikkunapöydän. Ikkunat olivat huurussa, pieniä vesipurosia virtasi lasinpintaa alas. Ulkona oli säkkipimeää, vain jokunen loisto vilkutteli valojaan. Täällä oli lämpimämpää, ja seisovan pöydän antimet levittivät ihania tuoksujaan.

7

802

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • kihti

      Pojat tilasivat tarjoilijalta cubalibret. Rami ja Antti solkkasivat ja remusivat, kyyppari katseli pitkään mutta toi kuitenkin juomat. Petri ja Mikko maistelivat omia juomiaan varovasti, mutta kaksi muuta veijaria kippasivat nopeasti omansa ja päättivät sitten lähteä katsomaan naisia. Naisia oli mutta enemmänkin keski-ikäisiä. Vain muutama nuorempi tyttölapsi oli tavattu illan aikana.

      Mikko ja Petri jäivät pöytään. Nälkä alkoi olla, vaan seisovan pöydän antimet olivat sen verran arvokkaat, että pojat päättivät käydä myöhemmin haukkaamassa baarissa jotain pientä.

      Ravintola alkoi täyttyä. Viereiseen pöytään asteli mustalaismies ja istahti rennosti. Kolme-nelikymppinen kaveri, jatsarit ja pussihousut jalassa, liivit ja nahkatakki sekä huopahattu rennosti takaraivolla. Se tilasi vain kahvin ja sen saatuaan kaatoi puoli kuppia tassille ja ryysti kitaansa. Toinen puolikas meni kohta perään. Poikia alkoivat Mannen maneerit naurattaa. Se huomasi poikien hilpeyden ja huudahti:

      - Mitä pojat! Ootteko menossa Ruottiin vai?

      - Joo, siellähän me meinataan käväistä, tullaan samalla laivalla takaisin.

      - Mie oon asunu Ruottissa jo kymmenen vuotta. Se on hyvä maa, paljon hienompi kun Suomi. Muuten, huvittaisko poikia vähän korttia iskeä?

      Mikko vilkaisi Petriä, joka äänettömästi sanoi ei. Mikkoa kuitenkin alkoi kortin lyönti kiinnostaa, olihan hän vasta voittanut koneelta mukavan summan.

      - Tule, mennään kaverin pöytään, Mikko sanoi Petrille.

      - No mennään, mutta mää en pelaa, sanoi Petri.

      Pojat ottivat lasinsa ja menivät Mannen pöytään. Korttipakka ilmestyi pöydälle ja Manne käski poikien tarkistaa pakan. Mikko plarasi pakan nopeasti läpi ja laski ässät, joita oli neljä.

      - Otetaanko sököä vai pokkaa?, kysyi Manne pakkaa notkeasti sekoittaessaan.

      - Pannaan sitä pokkaa, sanoi Mikko.

      Mikko sai hyvän pelin, kaksi paria. Cubalibre loppui ja päässä tuntui vieno, onnellinen humina.

      - Pannaas markka, sanoi Mikko, ja iski markan pöytään. Manne raapi korvaansa ja maksoi markan. Mikko voitti. Manne jakoi seuraavan pelin. Mikko sai taas hyvän pelin , kolmoset.

      - Nyt pannaan vitonen, hän sanoi. Manne tutkaili korttejaan, meinasi heittää pois, raapi korvaansa ja heitti sitten vitosen pöydälle. Mikko voitti taas, Mannella oli kaksi paria.

      - Siehän oot aika poika, meinaat putsata miut vallan, sanoi Manne, ja heitteli kortteja. Mikolla oli hyvä olo. Pojat tilasivat uudet paukut. Manne ei huolinut, vaikka he olisivat tarjonneet.

      Pelattiin muutama peli, joista Mikko voitti useimmat. Hänen edessään oli jo aika pino markkoja. Sitten hän sai täyskäden: kolme kuningasta ja kaksi jätkää. Vitsi, mää olen varmoilla, hän riemastui, ja lykkäsi koko markkapinon panokseksi. Manne taas raaputti korvaansa ja keinui tuolinjalkojen varassa, meinasi heittää pois mutta ryhdistäytyi sitten ja
      maksoi Mikon panoksen sekä kaivoi lompakostaan vielä viisikymppisen, jonka heitti kolikkokasan päälle.

      Mikko meni hiljaiseksi. Hän katseli korttejaan, vilkaisi välillä Mannea ja välillä Petriä, joka katseli vallan muualle. Mikko kurkisti lompakkoonsa, ja kaiveli sieltä lähes kaikki rahansa.

      - Katotaas, mitä miähel on, sanoi Mikko lopulta rehvakkaasti. Manne latasi pöytään värisuoran ja kahmaisi rauhallisesti potin omalle puolelleen. Mikko haukkoi henkeään. Mielessä pimeni. Kaikki meni, voihan vittu sentään. Saatanan manne huijasi. Voi jumalauta.

      - Sää huijasit, Mikko ähkäisi.

      - Kuules poika, mitä tuli sanottua, tiuskaisi Manne ja kohensi takkiaan niin että helapäinen puukko vilahti vyötupessa. Mikon silmissä alkoi pimetä, raivo tunki järkeä taka-alalle. Silloin sekaantui Petri puheeseen:

      - Nyt loppus pelit, tule Mikko, niin lähetään ettiin naiset, sanoi Petri ja alkoi kiskoa Mikkoa hihasta. Mikko ei aikonut niin helpolla luovuttaa, mutta tuli toisiin aatoksiin, kun Mannen viereen ilmestyi toinen, vanhempi mustalaisäijä.

      Pojat hiippailivat käytävään. Mikko halusi ulos ja he menivät ulos kannelle. Jäinen viima tunki välittömästi vaatteiden alle. Mikko nojautui kaiteeseen ja katseli alas mustaa merta, johon valkeat pärskeet piirsivät jatkuvasti samaa kuviota. Mikkoa vitutti rankasti. Melkein kaikki rahat meni sen lieron taskuun! Kylmyys rauhoitti kuitenkin nopeasti mielen ja pojat palasivat sisälle. He löysivät baarin ja menivät pöytään istuskelemaan. Baari oli lähes tyhjä, mutta toisella puolella istui sentään kaksi tyttöä, jotka vilkuilivat Mikkoon ja Petriin päin.

      • teili

        Mikko ja Petri hakivat tiskiltä kinkkusämpylät ja oluet. Pöydässä vallitsi ankea hiljaisuus. Anttia ja Ramia ei vaan näkynyt, olivat varmaan iskeneet naiset ja menneet niiden hyttiin. Petri huuteli huoneen toisella puolella istuville tytöille:

        - Hei neitokaiset, miksette tulis meidän pöytään rupattelemaan?

        Mikko säesti:

        - Niin, tääl on paljon paremmat maisematki!

        Tyttöjä nauratti. Vaaleat päät painuivat yhteen ja hetken supatettuaan tytöt nousivat ja astelivat poikien pöydän ääreen. Mikon silmät pyöristyivät: upeita mimmejä, ei mitään luurankoja eikä liika pulskiakaan vaan just sopivan pyöreitä tärkeistä paikoista. Kiireesti hän hyppäsi pystyyn ja veti tytöille tuolit pöydän ääreen.

        - Tervetuloa herrasmiesten pöytään, hyvät daamit. Valitettavasti maisemat täällä huononi mutta toisella puolella taatusti parani, veisteli Mikko.

        Tytöt olivat nimeltään Päivi ja Henna, ja he olivat menossa Ruotsiin Päivin isoveljen häihin. Henna, joka oli tytöistä puheliaampi ja rennompi, oli Päivin paras ystävä ja saanut myös kutsun.

        Jutustelussa oli päästy hyvään alkuun ja tunnelma oli mitä parhain. Silloin toikkaroi heidän luokseen Rami, viskipullo kädessä ja reimassa nousuhumalassa.

        - Hei pojat, ottakaas ryypyt, ja tytöt kans!


      • kihti
        teili kirjoitti:

        Mikko ja Petri hakivat tiskiltä kinkkusämpylät ja oluet. Pöydässä vallitsi ankea hiljaisuus. Anttia ja Ramia ei vaan näkynyt, olivat varmaan iskeneet naiset ja menneet niiden hyttiin. Petri huuteli huoneen toisella puolella istuville tytöille:

        - Hei neitokaiset, miksette tulis meidän pöytään rupattelemaan?

        Mikko säesti:

        - Niin, tääl on paljon paremmat maisematki!

        Tyttöjä nauratti. Vaaleat päät painuivat yhteen ja hetken supatettuaan tytöt nousivat ja astelivat poikien pöydän ääreen. Mikon silmät pyöristyivät: upeita mimmejä, ei mitään luurankoja eikä liika pulskiakaan vaan just sopivan pyöreitä tärkeistä paikoista. Kiireesti hän hyppäsi pystyyn ja veti tytöille tuolit pöydän ääreen.

        - Tervetuloa herrasmiesten pöytään, hyvät daamit. Valitettavasti maisemat täällä huononi mutta toisella puolella taatusti parani, veisteli Mikko.

        Tytöt olivat nimeltään Päivi ja Henna, ja he olivat menossa Ruotsiin Päivin isoveljen häihin. Henna, joka oli tytöistä puheliaampi ja rennompi, oli Päivin paras ystävä ja saanut myös kutsun.

        Jutustelussa oli päästy hyvään alkuun ja tunnelma oli mitä parhain. Silloin toikkaroi heidän luokseen Rami, viskipullo kädessä ja reimassa nousuhumalassa.

        - Hei pojat, ottakaas ryypyt, ja tytöt kans!

        Rami tyrkkäsi vajaan viskipullon Mikolle ja alkoi lääppiä Päiviä. Henna kävi Ramin kimppuun ja repi sen irti Päivistä. Vauhdista hurmaantuneena Rami kellahti lattialle ja alkoi siellä mesota.

        - Hei pojat, ottakaa sitä viinaa, mää hommaan lisää jos loppuu, tual käytäväs on vaik kui pal.

        Tytöt olivat kiukkuisia ja alkoivat tehdä lähtöä. Petri rauhoitteli niitä mutta Mikko kiinnostui Ramin höpinästä. Hän nosti Ramin pystyyn ja käski näyttämään sen viinanjakelupaikan. Pyydettyään tyttöjä odottamaan hetken Mikko pinkaisi horjuvan Ramin perässä käytävään. Muutaman mutkan jälkeen he tulivat matkustajien tavaransäilytystilaan, missä metallisilla hyllyillä oli kasseja ja matkalaukkuja, sekä muutama lukittava kaappi. Jostain kassista kiskoi Antti juuri suurta kymmenkiloista joulukinkkua, ja paiskasi sen lattialle.

        - Rami, kato ku mää känäsen!, hän huusi ja alkoi potkia kinkkua pitkin lattiaa. Rami karjaisi riemusta ja yhtyi ilonpitoon. Mikko hätääntyi.

        - Lopettakaa ny helvetis toi tommone touhu, te olette ihan sekasin!

        - Turpa kii Mikko, ja ota täst kunnon tömpsyt, huusi Antti ja heitti Mikolle kookkaan konjakkipullon. Mikko yritti ottaa kopin mutta pullo lipsahti käsistä ja helähti lattialle miljoonaksi sirpaleeksi. Mahtava tuoksu täytti huoneen.

        Samassa joku alkoi huutaa käytävällä kauhealla äänellä jotakin ruotsiksi, ja kohta paikalle ryntäsi univormupukuinen merimies. Rami ja Antti alkoivat uhitella, jolloin mies tarttui Mikkoa painiotteella vyötäröltä ja alkoi huutaa ruotsiksi. Väkeä kerääntyi huoneeseen ja muutamat miesmatkustajat kaasivat Ramin ja Antin lattialle, mikä ei ollut lainkaan vaikeaa, ja pitelivät heitä aloillaan. Mikko rimpuili ja yritti potkia pitelijäänsä mutta tämä oli vahva ja osasi pitää otteensa.

        Parin minuutin päästä huoneeseen ryntäsi kaksi poliisia, joille matkustajat huusivat ruotsiksi ja suomeksi. Poliiseille asia oli selvä: pojat rautoihin ja putkaan. Mikkoa vietiin kahden merimiehen välissä niin että jalat tuskin lattiaa koskettivat. Perästä kuului kova mölinä, kun poliisit ja matkustajat raahasivat Anttia ja Ramia. Pojat työnnettiin samaan pikkuruiseen koppiin ja teräsovi lukittiin heidän jälkeensä.

        Mikko potki ja hakkasi ovea ja karjui haluavansa päästä ulos. Kukaan ei tullut avaamaan ovea. Antti ja Rami konttasivat lattialla toistensa päällä ja pääsivät lopulta jaloilleen.


      • kihti
        kihti kirjoitti:

        Rami tyrkkäsi vajaan viskipullon Mikolle ja alkoi lääppiä Päiviä. Henna kävi Ramin kimppuun ja repi sen irti Päivistä. Vauhdista hurmaantuneena Rami kellahti lattialle ja alkoi siellä mesota.

        - Hei pojat, ottakaa sitä viinaa, mää hommaan lisää jos loppuu, tual käytäväs on vaik kui pal.

        Tytöt olivat kiukkuisia ja alkoivat tehdä lähtöä. Petri rauhoitteli niitä mutta Mikko kiinnostui Ramin höpinästä. Hän nosti Ramin pystyyn ja käski näyttämään sen viinanjakelupaikan. Pyydettyään tyttöjä odottamaan hetken Mikko pinkaisi horjuvan Ramin perässä käytävään. Muutaman mutkan jälkeen he tulivat matkustajien tavaransäilytystilaan, missä metallisilla hyllyillä oli kasseja ja matkalaukkuja, sekä muutama lukittava kaappi. Jostain kassista kiskoi Antti juuri suurta kymmenkiloista joulukinkkua, ja paiskasi sen lattialle.

        - Rami, kato ku mää känäsen!, hän huusi ja alkoi potkia kinkkua pitkin lattiaa. Rami karjaisi riemusta ja yhtyi ilonpitoon. Mikko hätääntyi.

        - Lopettakaa ny helvetis toi tommone touhu, te olette ihan sekasin!

        - Turpa kii Mikko, ja ota täst kunnon tömpsyt, huusi Antti ja heitti Mikolle kookkaan konjakkipullon. Mikko yritti ottaa kopin mutta pullo lipsahti käsistä ja helähti lattialle miljoonaksi sirpaleeksi. Mahtava tuoksu täytti huoneen.

        Samassa joku alkoi huutaa käytävällä kauhealla äänellä jotakin ruotsiksi, ja kohta paikalle ryntäsi univormupukuinen merimies. Rami ja Antti alkoivat uhitella, jolloin mies tarttui Mikkoa painiotteella vyötäröltä ja alkoi huutaa ruotsiksi. Väkeä kerääntyi huoneeseen ja muutamat miesmatkustajat kaasivat Ramin ja Antin lattialle, mikä ei ollut lainkaan vaikeaa, ja pitelivät heitä aloillaan. Mikko rimpuili ja yritti potkia pitelijäänsä mutta tämä oli vahva ja osasi pitää otteensa.

        Parin minuutin päästä huoneeseen ryntäsi kaksi poliisia, joille matkustajat huusivat ruotsiksi ja suomeksi. Poliiseille asia oli selvä: pojat rautoihin ja putkaan. Mikkoa vietiin kahden merimiehen välissä niin että jalat tuskin lattiaa koskettivat. Perästä kuului kova mölinä, kun poliisit ja matkustajat raahasivat Anttia ja Ramia. Pojat työnnettiin samaan pikkuruiseen koppiin ja teräsovi lukittiin heidän jälkeensä.

        Mikko potki ja hakkasi ovea ja karjui haluavansa päästä ulos. Kukaan ei tullut avaamaan ovea. Antti ja Rami konttasivat lattialla toistensa päällä ja pääsivät lopulta jaloilleen.

        Pojat istuivat lattialla. Päät alkoivat nuokkua rinnalla. Hauskimmat herjat oli heitetty ja lystiä pidetty koko rahan edestä. Mikkoa vitutti niin ettei koskaan ennen. Rahat oli menneet, matka oli piloilla ja tytötkin varmaan kateissa. Samassa ovi kolisteltiin auki ja Petri työnnettiin samaan selliin. Ahtaus kävi lähes sietämättömäksi. Rami ja Antti jo nukkuivat. Mikko ja Petri istuivat lähes toistensa syliin ja yrittivät saada unta.

        Kolina ja kiukkuiset ärähdykset herättivät Mikon. Ovella seisoi useita poliiseja, jotka alkoivat patistaa poikia pystyyn ja ulos. Petri ja Mikko ensin kiskottiin käytävälle, jonka jälkeen poliisit ottivat Ramista ja Antista tukevat otteet ja raahasivat niitä pitkin käytävää. Laiva oli pysähtynyt Maarianhaminan satamaan ja pojat johdatettiin alhaalla odottavaan Mustaan Maijaan. Pimeässä yössä auto liikkui tuntemattomaan suuntaan. Antti alkoi yökkäämään ja kammottava haju täytti Maijan takaosan. Mikkoakin alkoi haju etoa ja oli pakko oksentaa.

        Auto pysähtyi poliisiaseman eteen. Oven avanneet poliisit saivat hepulin. Pojat komennettiin riviin seinustalle ja kaksi poliisia meni asemalle ja tuli kohta takaisin täysinäisiä vesiämpäreitä kantaen. He osoittivat pojille että Maija olisi siivottava. Mikko ja Petri viskoivat vettä Maijaan ja jostain ilmestyneellä harjalla lakaisivat saastan kadulle. Poliisit toivat lisää vettä ja muutaman ämpärillisen jälkeen olivat tyytyväisiä.


      • Skiftet
        kihti kirjoitti:

        Pojat istuivat lattialla. Päät alkoivat nuokkua rinnalla. Hauskimmat herjat oli heitetty ja lystiä pidetty koko rahan edestä. Mikkoa vitutti niin ettei koskaan ennen. Rahat oli menneet, matka oli piloilla ja tytötkin varmaan kateissa. Samassa ovi kolisteltiin auki ja Petri työnnettiin samaan selliin. Ahtaus kävi lähes sietämättömäksi. Rami ja Antti jo nukkuivat. Mikko ja Petri istuivat lähes toistensa syliin ja yrittivät saada unta.

        Kolina ja kiukkuiset ärähdykset herättivät Mikon. Ovella seisoi useita poliiseja, jotka alkoivat patistaa poikia pystyyn ja ulos. Petri ja Mikko ensin kiskottiin käytävälle, jonka jälkeen poliisit ottivat Ramista ja Antista tukevat otteet ja raahasivat niitä pitkin käytävää. Laiva oli pysähtynyt Maarianhaminan satamaan ja pojat johdatettiin alhaalla odottavaan Mustaan Maijaan. Pimeässä yössä auto liikkui tuntemattomaan suuntaan. Antti alkoi yökkäämään ja kammottava haju täytti Maijan takaosan. Mikkoakin alkoi haju etoa ja oli pakko oksentaa.

        Auto pysähtyi poliisiaseman eteen. Oven avanneet poliisit saivat hepulin. Pojat komennettiin riviin seinustalle ja kaksi poliisia meni asemalle ja tuli kohta takaisin täysinäisiä vesiämpäreitä kantaen. He osoittivat pojille että Maija olisi siivottava. Mikko ja Petri viskoivat vettä Maijaan ja jostain ilmestyneellä harjalla lakaisivat saastan kadulle. Poliisit toivat lisää vettä ja muutaman ämpärillisen jälkeen olivat tyytyväisiä.

        Poliisiaseman tiskillä täytettiin sitten jotain papereita, ruotsiksi. Poliisit eivät puhuneet sanaakaan suomea, vaan elekielellä ja omalla kivikauden aikaisella lirkuttelullaan yrittivät saada asiansa selitettyä. Taskut oli tyhjennettävä paperipussiin, samoin vyö ja kengännauhat sinne. Kukin poliisi tarttui poikaa hihasta ja johdatti pitkin putkakäytävää. Mikolle avattiin vankka teräsovi ja riuskasti hänet talutettiin sisälle. Samassa ovi jo pamahti lukkoon, ja Mikko oli yksin itsensä kanssa.

        Huone oli kolkko. Lattia oli liukkaalla muovimatolla päällystetty ja keskellä oli kapea oja, johon lattian molemmat reunat lievästi viettivät. Mikolle ojan merkitys valkeni heti: yrjöt ja kuset ynnä muut oli helpompi pestä. Seinät ja katto olivat vihertävän harmaaksi maalattua betonia. Takaseinällä oli pieni, kalterein varustettu ikkuna lähes katonrajassa. Nurkassa paskapytty, keskellä kattoa räikeää valoa luova hehkulamppu.

        Mikko istahti lattialle ja nojasi seinään. Käytävästä kuului vaimeana Antin mesoaminen, joka katkesi sellinoven pamahdukseen. Hiljaisuus. Ovelta kuului rapsahdus. Pieni tarkkailureikä sulkeutui saman tien. Joku oli laskenut vangit.

        Mikko ei ollut ennen ollut oikeassa putkassa. Kerran olivat järkkärit hänet teljenneet tanssilavan alla olleeseen lautaseinäiseen kopperoon, missä hän oli joutunut viettämään korkeintaan tunnin, jäätyään kiinni luvattomasta sisääntulosta aidan alta. Tämä putka oli sairaan tyly ja vihamielinen paikka. Mikko muisteli laivan tapahtumia. Hän kirosi ääneen oman typeryytensä ja kaveriensa älyttömät kolttoset. Harmitti niin, että piti takoa päätä seinään. Seinät olivat paksut eikä takomisesta syntynyt juurikaan ääntä. Päätä vain alkoi särkeä.


      • Delet
        Skiftet kirjoitti:

        Poliisiaseman tiskillä täytettiin sitten jotain papereita, ruotsiksi. Poliisit eivät puhuneet sanaakaan suomea, vaan elekielellä ja omalla kivikauden aikaisella lirkuttelullaan yrittivät saada asiansa selitettyä. Taskut oli tyhjennettävä paperipussiin, samoin vyö ja kengännauhat sinne. Kukin poliisi tarttui poikaa hihasta ja johdatti pitkin putkakäytävää. Mikolle avattiin vankka teräsovi ja riuskasti hänet talutettiin sisälle. Samassa ovi jo pamahti lukkoon, ja Mikko oli yksin itsensä kanssa.

        Huone oli kolkko. Lattia oli liukkaalla muovimatolla päällystetty ja keskellä oli kapea oja, johon lattian molemmat reunat lievästi viettivät. Mikolle ojan merkitys valkeni heti: yrjöt ja kuset ynnä muut oli helpompi pestä. Seinät ja katto olivat vihertävän harmaaksi maalattua betonia. Takaseinällä oli pieni, kalterein varustettu ikkuna lähes katonrajassa. Nurkassa paskapytty, keskellä kattoa räikeää valoa luova hehkulamppu.

        Mikko istahti lattialle ja nojasi seinään. Käytävästä kuului vaimeana Antin mesoaminen, joka katkesi sellinoven pamahdukseen. Hiljaisuus. Ovelta kuului rapsahdus. Pieni tarkkailureikä sulkeutui saman tien. Joku oli laskenut vangit.

        Mikko ei ollut ennen ollut oikeassa putkassa. Kerran olivat järkkärit hänet teljenneet tanssilavan alla olleeseen lautaseinäiseen kopperoon, missä hän oli joutunut viettämään korkeintaan tunnin, jäätyään kiinni luvattomasta sisääntulosta aidan alta. Tämä putka oli sairaan tyly ja vihamielinen paikka. Mikko muisteli laivan tapahtumia. Hän kirosi ääneen oman typeryytensä ja kaveriensa älyttömät kolttoset. Harmitti niin, että piti takoa päätä seinään. Seinät olivat paksut eikä takomisesta syntynyt juurikaan ääntä. Päätä vain alkoi särkeä.

        Mikko yritti nukkua kovalla lattialla. Takkiinsa kääriytyneenä hän torkahteli, mutta kalseassa sellissä tuli kylmä ja oli pakko nousta ylös kävelemään ja pomppimaan.

        Aika kului hitaasti. Loputtomalta tuntuneen ajan kuluttua ikkunan mustuus alkoi muuttua harmaaksi. Oven salvat kolisivat ja poliisi tuli sisään, kädessään tarjotin, jolla oli lautasellinen puuroa, pala leipää ja mukillinen maitoa. Sanaakaan sanomatta hän laski tarjottimen lattialle ja meni pois. Mikko tunsi olevansa nälkäinen ja hotkaisi sapuskat saman tien.

        Hetken kuluttua poliisi tuli hakemaan tarjottimen ja poistui taaskin sanattomana. Mikko makaili lattialla ja odotti jotain tapahtuvan. Oli sunnuntai. Huomenna olisi työpäivä. Milloin he pääsevät pois? Käytävältä kuului kaukaista kolistelua ja jonkun tukahtunutta huutoa. Kuulosti Antin metelöinniltä. Mikkoa alkoi hermostuttaa ja hän meni ovelle alkaen potkia sitä. Mitään ei tapahtunut.

        Tuntien kuluttua ovi aukeni ja poliisi viittoi Mikkoa mukaansa. Odotushuoneessa oli useita poliiseja. Mikko ohjattiin tyhjään huoneeseen ja hänelle osoitettin tuolia pöydän vieressä. Mikko istui ja samassa huoneeseen saapui keski-ikäinen nainen, jolle poliisi ojensi tuolia pöydän päähän. Itse se istahti Mikkoa vastapäätä ja otti esille papereita.

        Kuulustelu alkoi ruotsiksi. Nainen oli tulkki. Mikko vastaili kysymyksiin todenmukaisesti ja kertoi kaiken niin kuin oli tapahtunut. Tulkki vaikutti väsähtäneeltä ja vastahakoiselta. Varmaan sitä keljutti joutua sunnuntaina jututtamaan hölmöjä maanmiehiään. Poliisi raapusti papereihinsa ja kuulustelu oli pian ohi. Mikon käskettiin nousta ja hänet vietiin takaisin putkaan. Lounastarjotin tuotiin samalla oven avauksella.

        Syötyään Mikko makaili lattialla ja odotti. Ikkuna tummui ja mustui lopulta kokonaan. Lopulta ovi taas avattiin ja päivällistarjotin saapui. Sen jälkeen ei tapahtunut mitään. Mikko oli yksin ajatuksineen, joita nyt hallitsi katumus ja epätoivo. Pari kertaa kuului Antin mekastusta mutta muuten oli täysin hiljaista.


      • Kihti
        Delet kirjoitti:

        Mikko yritti nukkua kovalla lattialla. Takkiinsa kääriytyneenä hän torkahteli, mutta kalseassa sellissä tuli kylmä ja oli pakko nousta ylös kävelemään ja pomppimaan.

        Aika kului hitaasti. Loputtomalta tuntuneen ajan kuluttua ikkunan mustuus alkoi muuttua harmaaksi. Oven salvat kolisivat ja poliisi tuli sisään, kädessään tarjotin, jolla oli lautasellinen puuroa, pala leipää ja mukillinen maitoa. Sanaakaan sanomatta hän laski tarjottimen lattialle ja meni pois. Mikko tunsi olevansa nälkäinen ja hotkaisi sapuskat saman tien.

        Hetken kuluttua poliisi tuli hakemaan tarjottimen ja poistui taaskin sanattomana. Mikko makaili lattialla ja odotti jotain tapahtuvan. Oli sunnuntai. Huomenna olisi työpäivä. Milloin he pääsevät pois? Käytävältä kuului kaukaista kolistelua ja jonkun tukahtunutta huutoa. Kuulosti Antin metelöinniltä. Mikkoa alkoi hermostuttaa ja hän meni ovelle alkaen potkia sitä. Mitään ei tapahtunut.

        Tuntien kuluttua ovi aukeni ja poliisi viittoi Mikkoa mukaansa. Odotushuoneessa oli useita poliiseja. Mikko ohjattiin tyhjään huoneeseen ja hänelle osoitettin tuolia pöydän vieressä. Mikko istui ja samassa huoneeseen saapui keski-ikäinen nainen, jolle poliisi ojensi tuolia pöydän päähän. Itse se istahti Mikkoa vastapäätä ja otti esille papereita.

        Kuulustelu alkoi ruotsiksi. Nainen oli tulkki. Mikko vastaili kysymyksiin todenmukaisesti ja kertoi kaiken niin kuin oli tapahtunut. Tulkki vaikutti väsähtäneeltä ja vastahakoiselta. Varmaan sitä keljutti joutua sunnuntaina jututtamaan hölmöjä maanmiehiään. Poliisi raapusti papereihinsa ja kuulustelu oli pian ohi. Mikon käskettiin nousta ja hänet vietiin takaisin putkaan. Lounastarjotin tuotiin samalla oven avauksella.

        Syötyään Mikko makaili lattialla ja odotti. Ikkuna tummui ja mustui lopulta kokonaan. Lopulta ovi taas avattiin ja päivällistarjotin saapui. Sen jälkeen ei tapahtunut mitään. Mikko oli yksin ajatuksineen, joita nyt hallitsi katumus ja epätoivo. Pari kertaa kuului Antin mekastusta mutta muuten oli täysin hiljaista.

        Mikko heräsi sellinoven kolinaan. Kaksi poliisia astui sisään ja viittoivat häntä seuraamaan. Odotushuoneessa seisoskeli Petri. Pojat odottivat hiljaisina, kunnes myös Antti ja Rami oli tuotu. Poliisit ojensivat kullekin oman paperipussin ja näyttivät, että sisältö pitäisi tarkistaa. Pojat keräsivät lanttinsa ja tavaransa, kuitaten sitten nimellään paperin, missä kerrottin sekä suoemksi että ruotsiksi, että kaikki poliisille luovutetut esineet oli vastaanotettu. Pojat komennettiin ulos. Pihalla odotti Musta-Maija. Yksi poliisi tuli poikien mukana takakoppiin ja toinen hyppäsi rattiin. Sanaakaan ei puhuttu. Aamu alkoi sarastaa vähitellen, satoi räntää.

        Satamassa auto odotteli, kunnes valkoinen laiva kiinnittyi laituriin. Pojat ohjattiin ulos ja terminaalin kautta laivaan. Ovella poliisit vaihtoivat jonkun sanan laivan päällystöön kuuluvan kanssa ruotsiksi, ja marssivat sitten tiehensä. Huonolla suomella merimies antoi ymmärtää poikien olevan vapaita matkustamaan Turkuun. Alkoholia heille ei tarjoiltaisi. Sitten hän poistui.

        Pojat laahustivat pitkin laivan autioita käytäviä. Oli maanantaiaamu, ja matkustajia vain muutama. Ravintola oli auki ja he menivät pöytään ja alkoivat tutkia rahatilannetta. Markat olivat vähissä ja nälkä kaiversi mahassa. Aamiaista ei ollut tarjottu putkassa.

        Antti ja Rami olivat nyt hiljaista poikaa. Vähitellen alkoi juttu luistaa. Kaikkia oli kuulusteltu, Anttia ja Ramia jopa kahteen otteeseen. Tulkki oli Ramille kertonut, että tuomioistuin päättäisi rankaisusta, ja arveli päätöksesksi huomattavaa sakkoa.

        Ja niinhän siinä kävi. Myöhemmin talvella pojat saivat kirjallisen kutsun saapua Maarianhaminaan oikeuden istuntoon. Kukaan ei mennyt eikä lähettänyt edes edustajaansa. Sakot sieltä sitten tuli, ja Mikko oli lentää selälleen. Parin kuukauden palkka menisi niiden maksamiseen.

        Sen pituinen se.


    Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Nykynuoret puhuu nolosti englantia suomen sekaan, hävetkää!

      Kamalan kuuloista touhua. Oltiin ravintolassa ja viereen tuli 4 semmosta 20-25v lasta. Kaikki puhui samaan tyyliin. Nolo
      Maailman menoa
      199
      4700
    2. 57-vuotiads muka liian vanha töihin?

      On tämä sairas maailma. Mihin yli 55-vuotiaat sitten muka enää kelpaavat? Hidasta itsemurhaa tekemään, kun eläkkeelle ei
      Maailman menoa
      275
      2777
    3. 134
      1717
    4. Luovutetaanko nainen?

      En taida olla sinulle edes hyvän päivän tuttu. Nauratkin pilkallisesti jo selän takana.
      Ikävä
      67
      1411
    5. Haluatteko miellyttää kumppaninne silmää?

      Entä muita aisteja? Mitä olette valmiita tekemään sen eteen että kumppani näkisi teissä kunnioitettavan yksilön? Olette
      Sinkut
      204
      1380
    6. J-miehelle toivon

      Hyvää yötä. Voisiko nykyistä tilannetta uhmaten vielä pienintäkään toivetta olla, päästä kainaloosi joskus lepääämään.
      Ikävä
      84
      1156
    7. Miten olette lähestyneet kiinnostuksen kohdettanne?

      Keskusteluita seuranneena tilanne tuntuu usein olevan sellainen, että palstan anonyymit kaipaajat eivät ole koskaan suor
      Ikävä
      64
      1134
    8. By the way, olet

      mielessäni. Olet minulle tärkeä, niin suunnattoman tärkeä. En kestäisi sitä jos sinulle tapahtuisi jotain. Surullani ei
      Ikävä
      75
      1089
    9. Haluatko S

      vielä yrittää?
      Ikävä
      59
      1067
    10. Onko kaivattunne suosittu?

      Onko teillä paljon kilpailijoita? Mies valitettavasti näyttää olevan paljonkin naisten suosiossa :(
      Ikävä
      76
      1061
    Aihe