Elämän suru

Sinua ei auta mikään muu kuin yli-leveä Rulla-Tuoli.
Otahan siis yhteys sossuun.
Hyvin sopiva tuoli nostaa aina mieli-alaa.
Eikä sitä, saati siinä istujaa tarkisteta liikenne-ratsioissakaan.

H.

alottajalle :
ilmeisesti läheisesi ei olekkaan kovinkaa huonona,
vaan suunnittelee ja haluaa uutta suuntaa elämässään,
ja se aiheuttaa sinulle suurta tressiä ja huolta
kun sinä et tajua miksi hän haluaa jotain muuta elämältään,
kun sitä samaa kuin tähän asti on ollu,
ilmeisesti sukulaisesi haluaa aivan jotain muuta,
voi olla että hän on jo toinukki asian muutamisesksi jotain uutta, esm. kurssia, koulutusta, uutta ammattia,
ei kaikki masennus ole vaaraksi, vaan kehitykseksi ihmisenä ihmisyyteen omaksi itsekseen,,

Mikä masennuksen syy on ? Voiko siihen syyhyn millään lailla vaikuttaa ?
Jos joku asia on pielessä, se masentaa. Voisiko sitä asiaa "korjata" ?

Olisi helppo sanoa, että "ole nyt terveesti itsekäs ja ajattele vain itseäsi ja omia voimavarojasi", mutta kaikki ei ole niin yksinkertaista.
Sairastakaan ei voi jättää oman onnensa nojaan, koska hän selvästi tarvitsee apua,
vaikka ei taida sitä kyetä vastaanottamaan ?

Lääkitystä tarjotaan helposti, mutta ongelmista puhuminen on ehkä parempi
keino tai yhtä hyvä keino. Joskus tarvitaan molempia.
Kun sinä olet jo yrittänyt kaikkesi, on vaikea sanoa, mistä löytyisi apu.

Terapiaan on vaikea päästä eikä siitä hyödy jos ei mielenterveysongelmainen
sitoudu siihen itse.

Lääkäriä/terapeuttia läheisesi kuitenkin tarvitsisi, tuskin sinä pystyt häntä parantamaan, vaikka minkä tekisit, kun hänellä itsellä ei ole halua.
Se juuri onkin yksi ongelman ydin. Masentunut ihminen on passiivinen,
ei halua mitään, ei kiinnostu mistään , koska on menettänyt kosketuksen itseensä
ja koko muuhun maailmaan.

Onko läheisesi iäkäs ? Käynti geriatrilla voisi olla kokeilemisen arvoinen.
On olemassa vanhuusiän psykiatrejakin, eikä tarvitse olla "vanhus".
Ihmisen aivotoiminnassa tapahtuu ikääntymismuutoksia jo eläköitymisvaiheessa
kellä enemmän, kellä vähemmän.

Nämä olivat "avuttomia" pohdiskeluja pieneksi henkiseksi tueksesi
tuntematta läheistäsi ollenkaan.
Olet itse luonnollisesti jo miettinyt kaikkia keinoja moneen kertaan.

Usein masennuksen syy on pikkuhiljaa kehittyny jo ihan lasuudesta asti,
paljon pettymyksiä,
vaatimuksia,
turvattomuutta,
paljon riitoja vanhempien kesken
lasta ei ole kuultu kun hänellä olisi jotain sanottavaa tai jokin tarve olla vanhempansa lähellä,
joskus jopa nälkä vaivaa kun vanhempi ei ole ehkä tehny ruokaa tai jokin on ollu vanhemmalla vinksallaan,
itselläni pahinta oli turvattomuuden tunne,
hävettää sanoa, joskus isä uhkasi tappaa koko perheen,
ne painajaiset oli kammottavia aikoja, öisin hikiä pukkasi kun pelotti mitä tapahtuu,
onneksi kaikki oli vain uhkailua mutta lapselle painajainen,

tiedän kaiken omasta kokemuksesta,

itsellä ei ole ollenkaan elämän halua ollu enään pitkään aikaan, mutta ilmeisesti en ole itsemurha kanditaatti ollu koskaan,
sinnillä olen nelkyt vuotta työelämää tehny ja työ-eläkkeen saanu,
sinnillä peheelämä eletty kunnes kuolema erottaa kuten vihkikaava sanoi aikoinaan,
mutta se elämän haua ei ikinä ole ollu, koko elämä on kuin turhaan eletty vaikka rusaan mammonan olen luojalta lahjaksi saanukku ja uskoisin myös kaikesta huolimatta vain luojan ansiosta olen jaksanu elää elämäni näin vanhaksi,
ja vaikka en haluis elää enää päivääkään, niin loppuun asti elän kunnes luoja vie pois,

alottajalle neuvoksi,
ole vain läsnä, lohduta vaikka kuinka ottaa sua päähän toisen avuttomuus ja masennus, tärkeintä on antaa kokemus turvallisuudesta, ettei mitään pahaa pääse tapahtumaan vaikka kuinka masentaa,

Mielenterveyspotilas vie valtavasti kanssaeläjän voimia.
Ei jaksa sitä, että pitää aina vaan yrittää jaksaa ja kestää,
kun mikään ei tunnu auttavan.
Mistä ammentaa itselleen voimia ?

Kuulostaa niin lattealta ja kuluneelta,
mutta toivotan silti aloittajalle voimia ja jaksamista
ja ratkaisun löytymistä tilanteeseen.

Mie ainakin eläisin ihan normaalia elämää.Olisin niinkuin
ennen tätä sairautta.Turha paapoa tai patistella jos ei tule
mukaan kauppaan tai johonkin niin anna olla.Kyllä se siitä
lähtee liikkeelle kun ei hössötellä.Nielkööt lääkkeensä ja jos
ei ota olkoot ottamatta.Muista että siullakin on vain tämä elämä.

Soitin etukäteen ja vein aamupalan, muistaakseni pohjalaista muttia. Siinä oli vähän huumoria. Juttelin niitä näitä niinkuin en olisi masennusta huomannutkaan vaikka ystävättärellä oli ihan naama nurinpäin. Oli likainen ja niinpä lempeästi komensin suihkuun ja pesin koko mimmin. Rullasin hiukset ja kun kaikki oli kunnossa, lähdettiin kauppaan. Muutamia kertoja tein näin, sitten muutti palvelukotiin. Kävin siellä joitakin kertoja. Muuttui ilmeisesti valtavana lääkemääränsä ja kipujensa takia vihamieliseksi, kasvojen ilme muuttui vähän niinkuin alkoholistilla ja tiputti lopuksi kaikki meidät ystävättärensä pois, sanoi ettei jaksa seurustella. Kuoli sitten sairaalassa lapset lähellään.
Muuta ei voi ulkopuolinen tehdä ja ymmärrän hyvin ettei kaikki jaksa tai ehdi tätäkään mitä minä. Terveenä hän oli niin ihana, suorastaan harvinaislaatuinen ystävätär, että passasin mielelläni.
Joku jo ehdotti läsnäoloa, sekin on hyvä ohje, ei itseään kannata särkeä vaikka kuinka haluaisi auttaa.

Ajattele itseäsi ensin, mitä jaksat.
Ei sinusta ole mitään hyötyä jos vaivut itsekin masennukseen ja säälimään itseäsi.
Auta läheistäsi vointisi mukaan, jos et jaksa , se ei tee sinusta yhtään huonompaa ihmistä.

alottajalle :

omassa elämässä kun tuli vaikeusia läheisen kanssa,
puhumattomuutta, salailua
jos esitin kysymyksiä seurasi väkivaltaisia tilanteita,
kävin itse terapeutilla, siitä olikin paljon minulle hyötyä,
pystyin elämään rinnalla omaa elämääni
liikoja kysellen toisen tekemissitä ja asioista,
niin vierähti kymmenet vuotdet
kunnes kuolema aikoinaan erotti,
--
siis ohjenurani alottajalle on,
opettele elämään tasapainosta omaa elämääsi mahdollisimman hyvin,
siinä sivussa autat rakastasi sen mikä sinulle on mahdollista,

tietenki huolta ja surua tilanne aiheuttaa,
mutta eelämä ei ole koskaan helppoa, aina pitää tehdä kompromisseja, ja päätöksiä, joskus muuttaa elämän suuntaa, koska jokaisen ihmisen pitää pitää myös itsestään huolta,

ja voihan olla että rakkaasi ja sinun elämässä tapahtuu muutos parempaan,
masennuskin paranee ajan myötä,

enkeleitä alottajalle ja jaksamista,

Elämän suru,
Jos oma Elämäsi on kaaoksessa,
silloin sinullakin on oikeus hakea ja saada apua.

Miten voi elää normaalia elämää jos oma elämä on omaisen rinnalla kaaoksessa,
lääkärin vastaanotolle vaan ja puhelemaan omasta tilanteesta.
Yhteisesti keskustelemalla siihen löydettään helpotusta.
Ei saa jäädä yksin kaaokseen.

Masentuneiden omaisille on myös vertaistukiryhmiä eri paikkakunnilla, niihin voi hakeutua yksin, tai voi löytyä ryhmiä, joihin voi menneä yhdessä masentuneen omaisen kanssa, silloin molemmat saavat vertaistukea.
Tiedän, että ainakin Uudellamaalla toimii tälläinen avoin vertaistukiryhmä.
Masentuneen omaishoitajaillekin on yhteisiä ryhmiä,, kyselemällä ne selviää.
Näihin ryhmiin on helppo mennä,ei siellä kysellä, mutta ainakin niissä huomaa, ettei ole yksin ja ainut, joka elää masentuneen rinnalla ja tuntuu, että elämä on kaaoksessa.

Netistä löytyy myös Opaas masentuneen omaisille, siitä voi saada vinkkejä toimia.

Voimia ja jaksamista sinulle

Ei tuo nyt todelliselta elämältä tunnu kun on elämän suru. Elämäkin kaaoksessa.
Sitten toteaa, että paras kai katkaista välit kokonaan. Vanha totemus: Hyvää päivää kirvesvartta.

Vaikea sanoa,mutta kyllä itseäänkin pitää ajatella.