nykyisille ja entisille(?).
Kun nyt kovasti vakuutetaan alkoholismin olevan sairaus, koetteko olevanne täysin syyttömiä ja lähes sivullisia sairauteenne?
Vai, olisiko tapahtuneelle jossain vaiheessa voinut tehdä itse jotain?
Kun nyt kovasti vakuutetaan alkoholismin olevan sairaus, koetteko olevanne täysin syyttömiä ja lähes sivullisia sairauteenne?
Vai, olisiko tapahtuneelle jossain vaiheessa voinut tehdä itse jotain?
Vastaukset 31
Vanhimmat
Runsas alkon käyttö on addiktio kuten tupakointi tai liiallinen kahvin juonti, vaan sairaus se ei ole. Geeniperiytymistäkään siinä ei ole, siis paskapuhetta tuollaiset löpinät. Lukemalla riippuvuustutkija Stanton Peelen teoksia voit itsekin vakuuttua asiasta, ja kun juttuja sen jälkeen kelaat läpi omalla kohdallasi, olet varma siitä.
Alkon runsaasta haitallisesta käytöstä voi vapautua ihan ilman terapioita ja aa:ta. Itse kävin vuositolkulla aa:ssa vaan retkahtelin jatkuvasti. Nyt en käy enää, vaan omin voimin ja haluin pysyn kivutta ilman viinaa. Ei tee enää edes satunnaisesti mieli.
ainoa tietolähteesi, johon perustat käsityksesi alkoholismista ei-sairautena ja ei-perinnöllisenä? Millaisiin lähteisiin Peele perustaa oman näkemyksensä, onko taustalla tieteellisiä tutkimuksia ja millaisissa yliopistoissa tehtyjä? Mikä selittää ristiriidan Peelen näkemyksen ja esimerkiksi Suomessa tehdyn päihdelääketieteen tutkimuksen välillä? Mm. teos Päihdelääketiede (Salaspuro et al) esittää tieteellisiin tutkimuksiin perustuvia väitteitä alkoholismin perinnöllisestä luonteesta, ja viime vuosina tehty aivotutkimus (ks. esim. KTL) on tullut samanlaisiin tuloksiin alkoholistien aivojen poikkeavuudesta. Tämän kaiken kumoamiseksi voit toivottavasti esittää enemmän lähdetietoja kuin yhden populääripsykologin kirjan.
Määrittelisitkö ystävällisesti vielä miten ymmärrät sanan addiktio?
Hienoa! Olet omin voimin raittiina! HATUNNOSTO!!!!
Toivottavasti voimasi riittävät.....
Addiktiosta mihin tahansa aineeseen voi päästä irti, jos haluaa.
Ihan ilman terapioita lopetti ystäväni yli 20v kestäneen tupakoinninkin.
Haluaako lopettaa, siinähän se ongelman ydin onkin!
En jaksa sulle tässä selostaa kaikkea netissä, mutta lue esim. hänen kirjansa. Stanton Peele: Miten voitat riippuvuudet (saa kirjakaupoista, itse hommasin Akateemisesta kirjakaupasta). Hän on myös päihdealan tutkija, dosentti ja yliopistomies. Kirjassa on lueteltu kaikki viralliset tutkimukset mihin hän nojaa.
Miksi minä en pysynyt AA:n avulla 6 vuoden aikana raittiina? Siksi että:
-AA:n ohjelma nojaa sairauskäsitykseen ja parantumattomuuteen, jolloin kaltaiseni ihminen ei usko pohjimmiltaan mahdollisuutta olla ilman riippuvuuden aiheuttajaa (alko minulla)
-AA-ryhmissä törmäsi henkilökohtaisuuksiin saakka meneviin kommentteihin ja puheenvuoroihin jotka loukkasivat ja pistivät uhman päälle periaatteella "nyt vedetään pää täyteen"
-AA-palavereissa törmäsi melko pian tiettyyn pysähtyneisyyteen, eli samat jutut toistuivat (saman henkilöt, samat puheenvuorot, samat askeleet jne), ei sopinut minulle
Miten on mahdollista, että nyt pysyn ilman mitään vertaisryhmiä raittiina? Siksi juuri! Peelen kirja antoi niin paljon uutta tuoretta ajateltavaa, siitä yksilö saa tervettä kykyä ja voimaa ajatella lopulta itse, itsenäisesti, ihan oman itsensä kannalta asioita. Koska alkoholin addiktiivinen runsas käyttö (ei alkoholismi-sairaus) sai aikaan negatiivisia juttuja elämässäni, niin Peelen ajatusten kautta opin tajuamaan lopullisesti alkon vahingollisuuden itselleni, ja omaehtoisesti vapautumaan siitä addiktiona. Aivan kuten monet vapautuvat tupakasta, makeansyönnistä, shoppailuhimosta, jopa heroiiniaddiktiosta.
Liian yksinkertaista?
kuulemassa häntä, kun hän oli Helsingissä. En ole kuitenkaan jaksanut enkä ehtinyt lähteä käymään läpi hänen käyttämiään lähteitä.
Joitakin kommentteja haluaisin kuitenkin vielä kirjoittaa:
"-AA:n ohjelma nojaa sairauskäsitykseen ja parantumattomuuteen, jolloin kaltaiseni ihminen ei usko pohjimmiltaan mahdollisuutta olla ilman riippuvuuden aiheuttajaa (alko minulla)"
Myös lääketiede osoittaa alkoholismin sairaudeksi, esim. Päihdelääketiede-kirjan luku "Alkoholismin biologiset osoittimet" kuvaa maallikollekin ymmärrettävällä tavalla sairauden geneettistä ja kroonista luonnetta.
AA-kirjallisuudessa, siis Nimettömät Alkoholistit -teoksessa, käytetään yhtä poikkeusta lukuun ottamatta sanontaa "olimme toipuneet". Siis vaikka sairaus itsessään on parantumaton niin siitä on mahdollista toipua eli elää täysipainoista elämää, johon päihteet eivät kuulu millään tavalla.
"-AA-ryhmissä törmäsi henkilökohtaisuuksiin saakka meneviin kommentteihin ja puheenvuoroihin jotka loukkasivat ja pistivät uhman päälle periaatteella "nyt vedetään pää täyteen"
-AA-palavereissa törmäsi melko pian tiettyyn pysähtyneisyyteen, eli samat jutut toistuivat (saman henkilöt, samat puheenvuorot, samat askeleet jne), ei sopinut minulle"
Jos asut pienellä paikkakunnalla tuo on todennäköisesti ihan oikea ongelma ja valitettava sellainen. AA-ohjelman soveltaminen ei kuitenkaan edellytä tuollaisissa palavereissa istumista tai henkilökohtaisuuksien sietämistä. Toivottavasti et siis tuomitse AA:ta vain niiden perusteella.
Muuta jos koet, että Peele auttoi sinua niin ehkä löydät tältäkin sivulta uusia ajatuksia/ideoita:
http://www.hypnologia.com/fin/2000/1-00-pvh-r.html
Itse en ole von Harpen kanssa samoilla linjoilla, mutta ainahan erilaisiin ajatustapoihin kannattaa tutustua ja miettiä sitten kuinka ne sopivat omaan maailmankuvaan ja ymmärrykseen.
on huomannut tuon saman, kun exdoku. Liika sihi-juoman nauttiminen tekee pöpiksi.
Opetuksena Akulla on, välttäkää liikaa sihi-juomaa.
Alkoholismi Lääket. ja kir. toht. Hannu Penttinen
4.9.1999:
"Alkoholismi on vakava sairaus, joka johtaa ennenaikaiseen kuolemaan. Alkoholisti on tähän sairastunut ihminen. Alkoholismi kehittyy vähitellen vuosien aikana. Sairastumisen edellytys on alkoholin säännöllinen tai runsas käyttö. Sairastumiselle voi altistaa perintötekijät. Tällöin sukulaisten joukossa on alkoholiongelmaisia. Ratkaisemattomat ristiriidat ja tunne-elämän vaikeudet voivat myös johtaa alkoholin liikakäyttöön ja siten alkoholismiin.
Alkoholisti ei pysty itse säätelemään alkoholin käyttöään vaan alkoholi säätelee ja määrää häntä enemmän kuin hän itse. Hänellä on pakonomainen tarve saada alkoholia hinnalla millä hyvänsä eikä hän pysty lopettamaan sen käyttöä kuin vasta äärimmäisessä tilanteessa. Alkoholistin perheessä elävä lapsi on aina turvaton, koska pelkää alinomaan, milloin alkoholin tolkuton käyttö alkaa ja sen myötä usein riita ja väkivalta.
Alkoholismi on yksilön sairauden lisäksi myös koko perheen ja lähi-ihmisten sairaus, josta kaikki kärsivät. Liian usein puhutaan yksilön henkilökohtaisesta ongelmasta vaikka se koskettaa monia muita ihmisiä. Tämän vuoksi alkoholismista parantumiseen tarvitaan paitsi yksilön, myös koko perheen ja lähiyhteisön tahto. Alkoholismi ei ole myöskään kenenkään syytä. Siksi syyllistä ei kannata etsiä. On vain etsittävä keinoa parantua. Hoito- ja auttamistahoja on useita ja apua varmasti löytyy jokaiselle".
Tällaista kirjoittivat tuolla tohtori.fi:n puolella. Voimakas addiktio johonkin asiaan on mielestäni mielen sairautta.
ylipäätään voinut turvautua vanhempiini ja sisariini kun huomasin elämän menevän heikohkosti.
Luonteeltani olen kuitenkin sulkeutunut ja aina pyrin pitämään omat murheet sisälläni. En tiedä miksi. Eli en osannut käyttää sitä luonnollista purkautumiskeinoa joka olisi kuitenkin ollut ainostaan puhelinsoiton päässä, vaan kenties pidin avun pyytämistä heikkouden merkkinä ja hammasta purren yritin selviytyä kaikesta yksin - huonoin tuloksin.
Kukaan ei kaatanut viinaa kurkkuuni väkisin joten pienen ivan voin sivuuttaa sillä. Mutta saattaa olla, että joskus ihminen on siinä tilassa, ettei muuta nopeaa lievitystä tuskaan ole, kuin ruuvata korkki auki.
>>Vai, olisiko tapahtuneelle jossain vaiheessa voinut tehdä itse jotain? >>
Alkoholistikohtalon miettiminen on jälkiviisautta kukkeimmillaan. Minulla ei ole toista elämää, johon voisin verrata nykyistä.
Kun join ensimmäiset ryypyt en päättäynyt ryhtyä alkoholistiksi. En myöhemminkään tavoitellut alkoholistin titteliä. Elämä vain meni näin.
Jos sinulla todetaan luki-häiriö, syytätkö vanhempiasi siitä, etteivät he ostaneet sinulle tarpeeksi aikaisin silmälaseja.
Olen nyt 60 vuotta vanha. Yli 20 vuotta olen juonut päivittäin. 15 viimeistä vuotta olen ollut raittiina.
Kannattaako minun nyt tuskailla ja masentua juomavuosistani. Kannattaako minun nyt pohtia, miten olisin voinut elää paremmin.
Eiköhän minun ole parasta olla vatvomatta juoma-aikaani ja elää loppuelämäni raittiina.
Eli tämä on nyt silkkaa paskaa tässä vaiheessa:
>>Kun nyt kovasti vakuutetaan alkoholismin olevan sairaus, koetteko olevanne täysin syyttömiä ja lähes sivullisia sairauteenne? >>
Tämän tyyppistä kirjoitusta osaakin odottaa.
Vastuuta ei voi itse ottaa mistään ja "elämä vain meni näin".
Kannaattaako tuskailla ja masentua, ehkä se tosiaan riittää että läheiset tuskailivat.
"Jos sinulla todetaan luki-häiriö, syytätkö vanhempiasi siitä, etteivät he ostaneet sinulle tarpeeksi aikaisin silmälaseja." ???
Alkoholisti on usein sitä mieltä, että kaikki entinen pitää unohtaa, vaikka siitä olisikin vain viikko kun viimeksi dokasi.
Ihan höpöhöpö-kirjoitusta sinulta!
>>Tämän tyyppistä kirjoitusta osaakin odottaa. >>
Tiesin sananvalinnastasi tarkkaan millaisen vastauksen haluat, joten enhän voinut pettää Alkoholistin lapsen toivomusta. Oletko tyytyväinen.
Kirjoitin luki-häiriöstä testatakseni assosiointikykysi ja älykkyytesi. Et ymmärtänyt mistään mitään kuten arvelinkin.
Sinua voi parhaiten luonnehtia sanalla "älykääpiö".
vakuuttunut siitä, että alkoholismi on sairaus ja alttius sille on perinnöllistä. Sairaus ei tietenkään olisi voinut puhjeta, ellen olisi koskaan tarttunut pulloon (tosin epäilen, että riippuvuussairaus olisi purkautunut jotain kautta joka tapauksessa; syömishäiriöinä tms).
En usko, että olisin voinut tehdä asialle mitään niin pitkään kuin en saanut (hankkinut) tietoa siitä, millaisesta sairaudesta on kysymys ja että ainoa vaihtoehto siihen on täysraittius. Kohtuukäyttöyrityksiähän minulla oli vaikka kuinka paljon, enkä ymmärtänyt miksi ne eivät koskaan onnistuneet vaikka muuten olen erittäin lujatahtoinen ja härkäpäinen (!) ihminen.
Elin vuosikausia siinä uskossa, että alkoholismi on vain luonteenheikkoutta enkä epäröinyt kertoa mielipidettäni myös ääneen. Ajattelin, että juopot ovat sosiaalipummeja, jotka haluavat päästä elämästä helpolla meidän veronmaksajien kustannuksella - minähän en voinut heihin kuulua koska tein jatkuvasti töitä ja kehitin itseäni siinä ohessa opiskelemalla (niin luulin).
Matti Rossin sivuilta löytyy ihan luettavaa asiaa aiheesta kieltäminen (denial), kannattaa vilkaista osoitteesta
http://www.juwanet.org/sosterv/alkoholi/kielto.htm
Mitä sitten tulee niihin asioihin, joita tulin juomisaikanani tehneeksi sekä muille että itselleni niin niitä varten AA-ohjelmassamme ovat "siivousaskeleet". Minun ei tarvitse rypeä häpeässä ja katumuksessa ja itsesäälissä, koska olen voinut kohdata ne asiat ja hyvittää ainakin osalle niistä ihmisistä, joita olen loukannut, ja sitä mukaa jättää ne kokemukset taakseni. Tänään voin elää vain tätä päivää ja haaveilla pikkuisen huomisestakin.
Todellakin näin! Joillekkin riittää intoa väitellä näistä asioista kyllästymiseen saakka. Mutta.....ehkäpä se on heille tarpeen...?
alkoholismin riippuvuussairaudeksi.
Ja käsitän, ettei kaikista alkoholinkäyttäjistä tule alkoholisteja.
Eikö kuitenkin alkoholismi kehity vähitellen vuosien aikana ja sairastumisen edellytys on alkoholin säännöllinen tai runsas käyttö.
Se on positiivista, jos olet ottanut vastuun teoistasi muita ihmisiä kohtaan ja yrität hyvittää.
On niin käsittämätöntä nähdä ihmisen juovan työpaikkansa ja menettävän perheensä, mutta kapakasta ei edelleenkään voi luopua.
Mitä näistä, se on mennyttä elämää.
niin on olemassa taipumus alkoholismiin ja se taipumus on periytyvä ja puhkeaa kukkaansa tietynlaisissa olosuhteissa.
ja ne olosuhteet luodaan itse!
nyt jotain tuosta taipumuksesta myös.
Luulisi siitäkin jotain irtoavan.
Mutta mitä toipuvalta alkoholistilta odotetaan. Näyttäisi siltä, että omaiset olisivat halunneet alkoholistin ryyppäävän itsensä hautaan asti.
Eikö raitistuvalla alkoholistilla ole oikeutta elää ns normaalia elämää tietyin edellytyksin.
Onko tuomittu elämään loppuelämänsä omantunnon tuskissa, siltäkin vaikuttaa.
Tervaa ja höyheniä vai jalkapuutako sinä tarjoat?
Lääketieteessä alkoholismi määritellään sairaudeksi, mutta en millään olisi osannut arvata, että maallikkopiireistäkin löytyy liki Nobelin-arvoista asiantuntemusta ja tietämystä.
kerron.
Sehän on hienoa jos on tiedostanut sairautensa ja tekee sen eteen jotain.
Miksi hermostut siitä, jos olen sitä mieltä että ihminen luo itse ne otolliset olosuhteet?
Joskus vaan tuntuu, että silloin kun alkoholisti juo ei hän tunne syyllistyvänsä mihinkään.
Ja kun lopettaa juomisen, ei ole tehnyt mitään koska on sairas ja vailla vastuuta tekemisistään.
Et ehkä kuulu siihen ryhmään, mutta näitähän on.
Kuinkahan moni raitistunut alkoholisti mielestäsi piiloutuu sairaus-nimikkeen taakse.
Luuletko esim minun pääseväni koskaan eroon omasta menneisyydestäni, käsiäni pesemällä ja toteamalla , että olin sairas.
Uskotko etten ole tuntenut omantunnontuskia?
Mutta mitä helvettiä se auttaa vaikka minä huutaisin sen koko maailmalle. Minulla ei ole kuin tämä hetki, tässä ja nyt ja menneisyyttä ei voi muuttaa, vai voitko sinä?
Minun on ollut pakko antaa anteeksi itselleni oma juomiseni, sillä se on ollut ainoa, mihin olen sillä hetkellä pystynyt. Jos en olisi pystynyt antamaan anteeksi itselleni, niin olisi aivan sama jos painelisin tästä kaksimetriseen monttuun.
Mitä sinä odotat minun tekevän?
älä nyt noin hermostu.
Kaikki ihmiset eivät tunne omantunnontuskia.
Hienoa, että me tunnemme.
Olen vain kyllästynyt siihen lasteni isän sokeuteen juomisensa suhteen.
Mietin ymmärtääkö koskaan mitä tapahtui, kun valitsi kapakan lasten sijaan.
Terv. Arja
sinä kirjoitat.anteeksi voi toki pyydellä ja niin pitääkin tehdä huomatessaan olleensa väärässä.
sinä kirjoitit ihan just niin kuin asiat on.provosoituna vastasit hieman kärkkäästi mutta anteeksi ei ole syytä pyytää ollessaan oikeassa?
minulla itselläni on vielä paljon opittavaa nöyränä olemisesta ja tosiasioiden tunnustamisesta.ehkä opin aikaa myöten.
toipuva alkoholisti.
Olen alkoholistiperheestä ja myöhemmin itsekkin todennut olevani alkoholisti. Kyse on PELON ilmapiiristä. Ja hyväksynnän hakemisesta. RAKKAUS ei vaadi ja hyväksyy sinut sellaisena ihmisenä kuin olet.
Rakkaudella olen toipunut 12 askeleen avulla ja pelko sisimmästäni on pitänyt tunnistaa ja sitten luopua sitä!
Huolimatta vaikeasta lapsuudestani minulle syyllisiä ei enää ole ;)
lähimmäiset alkoholistille että:en jaksa enää kuunneella sinua!Eli hakekaa ammattiapua että edes muut säilyy terveenä!
Olen onnellinen että kohdallani sairaus on alkoholismi, koska sille syntynyt toimiva toipumisohjelma.
Mitä tarkoitat sanalla terveenä? Länsimaisessa kulttuurissa riippuvuuteen on sairastunut n. 99,999...% ihmisistä. Työnarkomania, valta, ahdasmielinen uskonnollisuus, seksi, päihteet yleensä, urheilu ... listaa voisi jatkaa loputtomiin. Ihmiset ovat hölmöjä minä mukaan lukien. Kontrolli ja pelko turmelee ja tahraa lähes kaikki lapset. Huomaa että ET todellakaan ole yksin.
Silti todellisuudessa kaikki on hyvin ;)
Kysymykselläsi ei ole mitään merkitystä!
Varmasti olisin voinut.Juominen olisi pitänyt lopettaa jo teini-iässä.En minä voi alkoholismistani syyttää ketään muuta ihmistä.
Mielestäni ei ole entisiä alkoholisteja.Ei ole syyllisiä tai syyttömiä.Ei ole voittajaa eikä häviäjää.Nämä ovat vakavia asioita ja pitää pystyä puhumaan omaisten ja läheisten parissa.
Ammatti auttajia on jos ei itse selviä.Monenlaista neuvoa löytyy tältäkin palstalta jos on haluaa etsiä.
Kaikki ihmiset ovat omia yksilöitä vaikka ongelma onkin sama.
päällä. Joillekin se alkaa ensimmäisestä humalasta, toisten on harjoiteltava pitempään.
Hyvä että ilmoitit.