Olipa kerran Hanaforum
TALA kirjoitti 20:27
http://www.jippii.fi/jsp/forum/thread.jsp?b=kielipolitiikka&t=31883
Aiheeksi muotoutui monien mutkien ja muutosten jälkeen "Kielilaki ja todellisuus - Kaksikielisyyden tila tämän päivän Suomessa ja Ruotsissa". Todella ansiokas aihe. Mutta, mutta!
Hanasaaren aulassa seminaarin opaste oli vain ruotsin kielellä. Sanoin sen olevan kielilain vastaista ja viiden minuutin kuluttua opaste oli suomeksi ja ruotsiksi. ;-)
Valtioneuvos Paulina Tallroth (todellakin tällainen titteli oli hänelle merkitty ohjelmaan) esitteli Suomen kielilakia. Ruotsista paikalla oli hallitussihteeri Kaisa Syrjänen Schaal (suomalaiset vanhemmat ja sujuva suomen- ja ruotsinkielentaito), joka esitteli vaatimattomia yrityksiä parantaa suomen kielen asiaa erityisesti Tukholman-Mälarinlaakson alueella (Göteborg ja muut suuret suomenkielisten keskukset on jätetty pois ohjelmasta). Sinänsä ihan asialliset alustukset.
Sitten alkoi järjestetty keskustelu; toimitusjohtaja Matti Vuoria vakuutusyhtiö Varmasta, ministeri Jaakko Iloniemi, hallitussihteeri Kaisa Syrjänen Schaal, professori, johtaja Pirkko Nuolijärvi, "valtioneuvos" Paulina Tallroth ja kunnallispoliitikko Mia Björnberg-Enckell.
Keskustelun tasoa kuvaa parhaiten se, miten kukin kertoi oppineensa ruotsia. Vuoria oli lapsena joutunut hakemaan maitoa suomenruotsalaisilta, Iloniemi oli ollut sotalapsena Ruotsissa, Syrjänen oli kotona oppinut suomen ja maailmalla ruotsin, Nuolijärvestä en muista mitään, Tallrothin äiti on suomalainen ja isä ruotsalainen ja hän on kuulemma "kielineutraali", Björnberg on pesunkestävä "hurri". Voitte arvata, että näistä lähtökohdista keskustelu oli lähinnä naurettava keskinäisen kehumisen kerho. Itse aiheeseen ei juuri puututtu.
Tallroth osoittautui varsinaiseksi "tuomiopäivängolgatanolgaksi", joka otti rikoslain avuksi hinttaroivien virkamiesten ruotuun panemiseksi pakkoruotsituksessa. Silloin jopa Iloniemi totesi, että tuo ei todellakaan ole hyvä ja oikea tapa turvata ruotsinkielisiä palveluja.
Itse asiaan ei keskustelussa päästy.
Sen jälkeen oli kuulijoilla mahdollisuus kommentteihin ja kysymyksiin. Avaus annettiin Svenska samlingin kunniapuheenjohtaja Gösta von Wendtille. Minäkin sain puheenvuoron, jossa yritin viedä keskustelua asiakysymyksiin, mutta keskustelun juontaja Peter Nyman (tv:stä tuttu) höpötti koko ajan jotakin väliin. Olisi kuulemma pitänyt kysyä, vaikka oli selvästi ilmoittanut alkuun, että kommentit ja kysymykset ovat sallittuja. Vertailin nimittäin Suomen ja Ruotsin kielipolitiikan eroja (oli muuten seminaarin aihe!), ja esitin että Suomen pitäisi omaksua Ruotsin kielipolitiikka sen jälkeen, kun Ruotsi EN:n painostuksesta joutuu antamaan suomelle virallisen vähemmistökielen aseman ja järjestämään suomenkielisilleen omakielisen koulutuksen.
Ehdotin myös, että Ruotsin erotettua suomen kielen ja meänkielen toisistaan, niin Suomessa pitää riikinruotsia ja vårtspråkia käsitellä kahtena eri kielenä.
Totesin myös, että tänään ruotsinsuomalaisten itsetunto nousee kohisten ja mm. metsäsuomalaiset ovat ylpeitä suomalaisista juuristaan. Yksi syy on tietenkin Suomen mahtava menestys melkeinpä missä tahansa kansainvälisessä vertailussa. Nokia on suomenruotsalaisten perustama ja L M Ericsson Ruotsin metsäsuomalaisen perustama!
SL:n kieliasiamies, professori Erkki Pihkala piti erinomaisen katsauksen Suomen ja Ruotsin kielilainsäädäntöjen eroista ja niiden yhdenmukaistamistarpeesta EN:n suositusten mukaisesti. Se kirvoitti spontaanit suosinosoitukset yleisöltä. Lasse Laaksonen kertoi, miten suomalaisten heikko englannintaito on muodostunut Suomen liike-elämän esteeksi globalisoituvassa maailmassa.
Yksi jos toinekin pakkoruotsittaja nousi todistamaan omaa tai isänsä latinan ja muiden eksoottisten kielten taitoa ikään kuin sillä olisi jokin yhteys 2000-luvun suomalaisten kielitarpeisiin.
Ihan hyvä tilaisuus, joka selkeästi osoitti Suomen virallisen kaksikielisyyden onttouden ja keinotekoisuuden. Se perustuu vain lakiin ja pakkoihin. Ilkesipä Tallroth sanoa, että nyt on myöhäistä keskustella, koska perustuslaki on sementoinut Suomen kaksikieliseksi. Samaa mantraahan on esitellyt kielilain kirjoittaja, 10.000 euron palkittu Sten Palmgren - ikään kuin perustuslakia ei voitaisi muuttaa. Melko kevyttä kamaa lakimiehiltä/naisilta!
Tilaisuudessa oli aistittavissa suomenruotsalainen pelko ja kauhu ruotsin kielen aseman murentumisesta. Muuten, yo-tutkinnon uudistuksesta ei uskallettu sanoa sanaakaan!
TALA kirjoitti 20:27
http://www.jippii.fi/jsp/forum/thread.jsp?b=kielipolitiikka&t=31883
Aiheeksi muotoutui monien mutkien ja muutosten jälkeen "Kielilaki ja todellisuus - Kaksikielisyyden tila tämän päivän Suomessa ja Ruotsissa". Todella ansiokas aihe. Mutta, mutta!
Hanasaaren aulassa seminaarin opaste oli vain ruotsin kielellä. Sanoin sen olevan kielilain vastaista ja viiden minuutin kuluttua opaste oli suomeksi ja ruotsiksi. ;-)
Valtioneuvos Paulina Tallroth (todellakin tällainen titteli oli hänelle merkitty ohjelmaan) esitteli Suomen kielilakia. Ruotsista paikalla oli hallitussihteeri Kaisa Syrjänen Schaal (suomalaiset vanhemmat ja sujuva suomen- ja ruotsinkielentaito), joka esitteli vaatimattomia yrityksiä parantaa suomen kielen asiaa erityisesti Tukholman-Mälarinlaakson alueella (Göteborg ja muut suuret suomenkielisten keskukset on jätetty pois ohjelmasta). Sinänsä ihan asialliset alustukset.
Sitten alkoi järjestetty keskustelu; toimitusjohtaja Matti Vuoria vakuutusyhtiö Varmasta, ministeri Jaakko Iloniemi, hallitussihteeri Kaisa Syrjänen Schaal, professori, johtaja Pirkko Nuolijärvi, "valtioneuvos" Paulina Tallroth ja kunnallispoliitikko Mia Björnberg-Enckell.
Keskustelun tasoa kuvaa parhaiten se, miten kukin kertoi oppineensa ruotsia. Vuoria oli lapsena joutunut hakemaan maitoa suomenruotsalaisilta, Iloniemi oli ollut sotalapsena Ruotsissa, Syrjänen oli kotona oppinut suomen ja maailmalla ruotsin, Nuolijärvestä en muista mitään, Tallrothin äiti on suomalainen ja isä ruotsalainen ja hän on kuulemma "kielineutraali", Björnberg on pesunkestävä "hurri". Voitte arvata, että näistä lähtökohdista keskustelu oli lähinnä naurettava keskinäisen kehumisen kerho. Itse aiheeseen ei juuri puututtu.
Tallroth osoittautui varsinaiseksi "tuomiopäivängolgatanolgaksi", joka otti rikoslain avuksi hinttaroivien virkamiesten ruotuun panemiseksi pakkoruotsituksessa. Silloin jopa Iloniemi totesi, että tuo ei todellakaan ole hyvä ja oikea tapa turvata ruotsinkielisiä palveluja.
Itse asiaan ei keskustelussa päästy.
Sen jälkeen oli kuulijoilla mahdollisuus kommentteihin ja kysymyksiin. Avaus annettiin Svenska samlingin kunniapuheenjohtaja Gösta von Wendtille. Minäkin sain puheenvuoron, jossa yritin viedä keskustelua asiakysymyksiin, mutta keskustelun juontaja Peter Nyman (tv:stä tuttu) höpötti koko ajan jotakin väliin. Olisi kuulemma pitänyt kysyä, vaikka oli selvästi ilmoittanut alkuun, että kommentit ja kysymykset ovat sallittuja. Vertailin nimittäin Suomen ja Ruotsin kielipolitiikan eroja (oli muuten seminaarin aihe!), ja esitin että Suomen pitäisi omaksua Ruotsin kielipolitiikka sen jälkeen, kun Ruotsi EN:n painostuksesta joutuu antamaan suomelle virallisen vähemmistökielen aseman ja järjestämään suomenkielisilleen omakielisen koulutuksen.
Ehdotin myös, että Ruotsin erotettua suomen kielen ja meänkielen toisistaan, niin Suomessa pitää riikinruotsia ja vårtspråkia käsitellä kahtena eri kielenä.
Totesin myös, että tänään ruotsinsuomalaisten itsetunto nousee kohisten ja mm. metsäsuomalaiset ovat ylpeitä suomalaisista juuristaan. Yksi syy on tietenkin Suomen mahtava menestys melkeinpä missä tahansa kansainvälisessä vertailussa. Nokia on suomenruotsalaisten perustama ja L M Ericsson Ruotsin metsäsuomalaisen perustama!
SL:n kieliasiamies, professori Erkki Pihkala piti erinomaisen katsauksen Suomen ja Ruotsin kielilainsäädäntöjen eroista ja niiden yhdenmukaistamistarpeesta EN:n suositusten mukaisesti. Se kirvoitti spontaanit suosinosoitukset yleisöltä. Lasse Laaksonen kertoi, miten suomalaisten heikko englannintaito on muodostunut Suomen liike-elämän esteeksi globalisoituvassa maailmassa.
Yksi jos toinekin pakkoruotsittaja nousi todistamaan omaa tai isänsä latinan ja muiden eksoottisten kielten taitoa ikään kuin sillä olisi jokin yhteys 2000-luvun suomalaisten kielitarpeisiin.
Ihan hyvä tilaisuus, joka selkeästi osoitti Suomen virallisen kaksikielisyyden onttouden ja keinotekoisuuden. Se perustuu vain lakiin ja pakkoihin. Ilkesipä Tallroth sanoa, että nyt on myöhäistä keskustella, koska perustuslaki on sementoinut Suomen kaksikieliseksi. Samaa mantraahan on esitellyt kielilain kirjoittaja, 10.000 euron palkittu Sten Palmgren - ikään kuin perustuslakia ei voitaisi muuttaa. Melko kevyttä kamaa lakimiehiltä/naisilta!
Tilaisuudessa oli aistittavissa suomenruotsalainen pelko ja kauhu ruotsin kielen aseman murentumisesta. Muuten, yo-tutkinnon uudistuksesta ei uskallettu sanoa sanaakaan!
Vastaukset 2
Vanhimmat
Hanasaaren keskustelutilaisuuden järjestelyt tuovat mieleen vanhan Neuvostoliitto-hymistelun aikakauden. Keskustelijoiksi valitaan jo etukäteen samaa mieltä olevia joiden tehtävä on toistaa virallista liturgiaa.
Internetin ansiosta tämäkin tiedote on jo levinnyt ympäri valtakunnan. Suurkiitos siitä! Diktatuurit ja varsinkin kielidiktatuurimme eivät kannata vapaata tiedon välitystä, koska se tietää epäoikeudenmukaisen pakkoruotsimme kuolemaa: toivottavasti mahdollisimman pian. Mutta muistakaamme, että niin kauan kun suomenkieliset kansanedustajat äänestävät pakkoruoitsimme puolesta, olemme me tappiolla valtavasta enemmistöstämme huolimatta Suomessamme. Mutta alkakaamme jatkuva painostus ja vaatimus kansanedustajillemme pakkoruotsia vastaan ja muistuttakaamme heitä siitä, että emme ole ruotsinkielisillemme mitään velkaa, päinvastoin. EU:ssa on sopivat lait ja asetukset vähemmistökielisillemme ja ne riittävät niin ruotsin, venäjän kuin muillekkin vähemmistökielillemme.