Miksi niin monet voivat hyvin?

Minun mielestäni se miten elämää katsoo on kaiken avain.
Jos elää menneisyydessä ja vatvoo menneitä vääryyksiä ja laiminlyöntejä ja pettymyksiä jne. niistä irti päästämättä voi takuulla huonosti.
Totta kai kaikki sellainen jättää varmasti jälkiä, mutta on omasta itsestä kiinni miten niitten arpien kanssa elää.
Tuijottaako taaksepäin ja velloo kurassa vai valitseeko sen tien että pyrkii kaikin keinoin parantamaan sitä elämää jota elää NYT.

Tiedän tämän niin valtavan hyvin omalla kohdallani.
Synnyin sairaaseen perheeseen jossa äiti jollakin tavalla psyykkisesti hyvin kieroutunut. Hän vihasi meitä lapsiaan ja manipuloi meitä nousemaan toinen toisiamme vastaan. Toisin sanoen toteutti hajoita ja hallitse-menetelmää.
Ja hyvin onnistuikin.
Pahoinpiteli isää henkisesti todella julmalla tavalla. Osasi iskeä isään aina niihin kohtiin joitten tiesi tekevän eniten kipeää. Haukkui mollasi ja keksi erinäisiä valheita isästä. Mursi täysin henkisesti.
Meitä oli seitsemän sisarusta, minä nuorin - ja vihatuin.
Minusta tehtiin syntipukki jonka niskoille pistettiin sitten kaikki mahdollinen ja mahdoton. Olen syntynyt ei-toivottuna ja se tehtiin selväksi jo hyvin varhaisessa vaiheessa. Koin valtavaa syyllisyyttö olemassaolostani ja yritin hyvittää sitä kaikin tavoin. Onnistumatta tietysti.
En saanut käydä koulua kuin pakollisen oppivelvollisuuden, ja sen jälkeen heti oltiin ajamassa pois kotoa. Vosin kertoa paljon muutakin mutta tässä esimakua.
Seitsemän vuotiaana suunnittelin ensimmäisen kerran itsemurhaa, ja ne ajatukset seurasivat pitkälle aikuisikään. Minulla ei ollut ketään aikuista elämässäni, isä oli kiltti mutta nujerrettu ja voimaton.
Meillä kaikki siarukset ovat oireilleet psyykkisesti. Itse loireilin 11 vuotta anoreksialla ja näännytin itseäni kuoliaaksi, tosin en onnistunut siinä. Kaksi kertaa sairaalaosastolla kuoleman kielissä eikä tiedetty miten siinä käy. Nousin kuitenkin siitä vielä ja pikkuhiljaa aloin koota sisua ja tahdonvoimaa ja tajuta että tällaista elämää en halua! Tämän on muututtava.
Isä oli siinä vaiheessa jo kuollut, pistin välit poikki äitiini täysin ja lopullisesti ja se minun oli pakko tehdä selviytyäkseni. Hätä ei enää elämässäni ole.
Olen opiskellut kaksi tutkintoa aikuisella iällä. Minulla on hyvä työ, ja oma perhe. Lapsia on kaksi, tyttö ja poika, ja he ovat kalleinta maailmassa. En koskaan voisi haluta omille lapsilleni pahaa kuten minulle haluttiin.

Selvisin kun tein tilit selviksi menneisyyteni kanssa ja aloin työstää uutta tervettä elämää terveine ihmissuhteineen. Kovasti olen työtä saanut tehdä, psykologin avulla mutta suurimman osan itse. En ole katkera enkä mieti mitä kaikkea olen kokenut. Elämässä tulee eteen ikäviä ja kamaliakin asioita, mutta suhtaudun kaikkeen niin että se kuuluu elämään. Keskityn kuitenkin kaikkeen siihen valoisaan ja positiiviseen mitä ihan tavallinen arkipäiväkin tuo.
Uskallan sanoa että kaiken kaikkiaan voin hyvin. Ruusuilla en tanssi mutta elämä on silti mielekästä ja hyvää ja haluan elää pitkään!

1.vastuuntuntoiset kärsivät maailman pahuudesta, sattui se omalle tai toisen kohdalle, psykopaattia mikään pahuus tai vääryys tai aikamme kauhut ei satu,
Pinnallisia ei kiinnosta.
Pisitiiviset ei hyväksy nekatiivisten totuuksien esille tuomista, he sanoo taikatulle, joka sai sukupuoli tauteja raiakaajalta. Ajattele positiivisesti,
Joka on heidän tapa kaäsitellå negatiivisia asioita, on kieltää niiden olemassa olo,
Joka on sama kuin välinpitämättömyys.
positiivisuus oli saksassa huippumuitia 1930-40 luvulla.

Sille joka oli karannut kaasuleiriltä ja kertoi mitä hirveyksiä salaa tehdään, pisitiivisyyttå ylistävä saksalainen vastasi: saksa on sivistynyt maa, ei saksassa mitään tuollaista tapahdu ja he huoskauttuvat hattunsa sulkaa, että tuo "hullu" nekatiivisia puhuva valehtelija ei tiedä kuinka sivistyneitä me olemme.
positiivisyys on hurmosheniinen, epärealistista todellisuutta eli valhetta ylläpitävä uskonto.

Ovat joutuneet pitämään joitain lomia?
https://youtu.be/W_hfA93BafU
https://www.is.fi/taloussanomat/art-2000008054531.html

Jos voi pahoin, pitää etsiä nautintoa. Se on itsestäänselvää.