Kotihoidon palveluita yritetään parantaa (osana uutta sotea ?)

Lakiehdotus ikäihmisten palvelujen uudistamisesta on valmis.
https://www.is.fi/politiikka/art-2000008059775.html

Sori ja anteeksi,

toivottavasti ei niin vanhaksi
ja niin huonoon kuntoon tarvi tulla
että joutuu jatkuvan kotihoidon piiriin,

luoja meitä vanhoja armahda,

Minkähän arvoinen on laki, jos sitä ei voi toteuttaa ? Mistä nuo hoitajat saadaan, kun väki on karannut alalta pitkään.
Viime keväänä julkaistun lehtitiedon mukaan meiltä puuttuu 4000 lähihoitajaa tälläkin hetkellä ja saman verran heistä on siirtynyt muihin tehtäviin. Koulutustarpeeksi on kirjattu sama määrä.
Maahanmuuttajia kaavailtiin avuksi ja ainakin pääkaupunkiseudulla suurin osa kotihoidon työntekijöistä on maahanmuuttajia. Pääsin haastattelemaan heistä yhtä: kolmen pienen lapsen äitiä, joka oli ollut kotihoidossa pari vuotta ja kertoi olevansa täysin uupunut. Jokainen tietää, että uusi, innostava tehtävä kannustaa alkuun, mutta jos/kun työtä on liikaa ja palkka pieni, väsyminen on luonnollinen seuraus siitä. Koskee varmasti myös maahanmuuttajia, joilla on usein suuri perhe toisena työmaana.
Tarkennan vielä, että nuo mainitsemani luvut tilanteesta ovat viime keväältä, ja saattavat olla summittaisia, mutta tuskin niissä paljon ilmaa on.
Eikä lähihoitajan työkään ole tainnut muuttua houkuttelevammaksi, ainakin vanhustyön koulutukseen on ollut vaikea saada väkeä.
Väen lisääminen ja palkkauksen tarkistaminen taitaisi olla ainoa keino päästä edes lähelle tuota lain edellyttämää tavoitetta.. Ehkä pitäisi ottaa kovat piippuun, käyttää julkisuutta hyväksi tilanteen parantamiseksi, mutta kuka meistä jaksaa taistella saadakseen tarvitsemiaan palveluja ? Omaiset ehkä ja onhan meillä muutama julkisuuden henkilö, joka on yrittänyt saada muutosta asiaan: Sirkka-Liisa Kivelä ja Vappu Taipale tulevat nyt ensimmäisinä mieleen.

Mutta, kuten toiset kirjoittajat totesivat, toivosta ei pidä luopua - eikä "valittamisesta" ..)) . Juhlapuheissa vanhuksia kyllä muistetaan, vakuutetaan, että jokainen teistä/meistä on ansainnut sen onnellisen vanhuuden. Yhteiskunnan toimia sen saavuttamiseksi ei välttämättä kovasti näy.

Olisi kyllä mukava kuulla toiveikkaitakin puheenvuoja, hyviä kokemuksia vanhushoivasta. Niitäkin varmasti on ja uskon, että jokaisella joka hoitotyöhän hakeutuu on halu hoitaa, tehdä työnsä hyvin kun heille vain annetaan mahdollisuudet siihen.

Tuli vielä mieleen, että varmasti tuo vanhustyön tilanne on tuttu eduskunnassakin kun siellä sentään on ministerinäkin lähihoitaja: Anna-Kaisa Pekonen, sosiaali- ja terveysministeri.
Muita lähihoitajia löytyy ainakin Perusuomalaisista: Arja Juvonen, jota vähän halveksivasti tituleerataan "vaippa-Juvoseksi". Kertoo kai sitten hoitotyön vähäisestä arvostuksesta ? Myös niinkin kiistanalainen henkilö kuin Juho Eerola on lähihoitaja...
Uskon, että tuntevat alan ja saavat myös yhteydenottoja aiheeseen liittyen.

Että ehkä painostusta on - ja toivoa...))

Vanhuksia muistetaan vain vaalien alla.
Petteri Orpokin vetosi:
"Vanhukset, me Kokoomuksessa r a k a s t a m m e teitä !"
Kyllä nauratti,
vaikka muutama kuukausi aikaisemmin Orpo oli viimeinen ihminen,
joka nuivasti myönsi, että vanhushoivassa olisi ongelmia.

Lehdet olivat tulvillaan omaisten kirjoituksia, vetoomuksia.
Kun muu ei auttanut, omaiset vetosivat julkisuuden kautta päättäjiin.

Ongelmat alkoivat, kun alettiin käydä huutokauppaa (tarjouskilpailuja)
mitkä yksityiset hoivalaitokset edullisimmin hoitaisivat vanhuksia.
kun kunnallisia palvelutaloja alettiin ajaa alas
aikoinaan Risikon/Kokoomuksen aloitteesta.

Seurasin lähes kolmisen vuotta lähes päivittäin kirjoittelua huonosta hoivasta,
joka oli paikoin kaltoinkohtelua ja tähän päivään asti olen seurannut asiaa.

Yksityisissä hoivakodeissa, "espereissä" ja "attendoissa" luvattiin tietysti laittaa asioita kuntoon.

Geriatrian emeritusprofessori Jaakko Valvanne oli HS:n viime vuoden elokuussa haastattelussa, josta voi vetää yhteenvedon, että ongelmia on yhä paljon
ja vanhukset ovat eriarvoisessa asemassa riippuen missä laitoksessa ovat hoidossa.
Hoivan laadun yhteisiä mittareita ei ole.
Kaltoinkohtelua on vieläkin, koska ei esimerkiksi ole riittävästi ammattitaitoista henkilökuntaa. Muistisairas voidaan teljetä sänkyynsä kaiteen taakse ja eristää
huoneeseen yksin.
"Hyvä muistisairauden hoito on kaikkea muuta kuin kontrollia ja lukitsemista",
totesi Valvanna HS:n koko sivun artikkeliss.a

Lähihoitajia valmistuu noin 8000 vuodessa. Hakijoita on yhä vähemmän.
Lähihoitajan nimikkeellä työskentelee julkisella sektorilla 65 prosenttia, yksityisellä sektorilla yrityksissä 23 prosenttia ja järjestöissä 12 prosenttia. Lähihoitajista 73 prosenttia työskentelee sosiaalipalveluissa ja 27 prosenttia terveyspalveluissa. Lähihoitajia toimii myös itsenäisinä ammatinharjoittajina ja yrittäjinä.

Kuntasektorin lähihoitajista työskentelee vanhainkodeissa ja palvelutaloissa 30 prosenttia, terveyskeskuksissa 15 prosenttia, päiväkodeissa 15 prosenttia, kotipalvelussa 15 prosenttia ja sairaaloissa 10 prosenttia.

Kotihoitajilla on lähihoitajan koulutus.

Tässä on "veret seisauttava" (pitkä) kertomus hoivakodin todellisuudesta.

https://www.hs.fi/sunnuntai/art-2000006609629.html

Valvanteen haastattelu, olkaa hyvä
https://www.hs.fi/sunnuntai/art-2000006609833.html

Kotihoitajan työ on fyysisesti ja psyykkisesti raskasta ja kuluttavaa ja palkka pieni.
Potilaat/asiakkaat ovat eri tavoin huonossa kunnossa, sairaita, kuka missäkin kunnossa, on monisairaita, kivulloisia ja kärsiviä. Monet asiakkaat
ovat "valittavia" ja huonotuulisia ymmärrettävästi.
Väkivaltaakin hoitajat joutuvat kohtaamaan ja naishoitajia lähennellään,
kun muisti ja kontrolli ei enää toimi hyvin.
Jotkut ovat vuodepotilaita, joille pitää vaihtaa vaipat ja syöttää.
Työssään joutuu myös kohtaamaan kuoleman, kun asiakas löytyy kuolleena.

Aivan, Ano 20.15. Kaikista ei tuohon vaativaan työhön ole. Kai sekin ammatti "valitsee ihmisensä" ja toivottavasti heitä riittää myös jatkossa...
Toisaalta on näitäkin, jotka ovat olleet hyväpalkkaisessa työssä, mutta tulleet kriittisiksi sen sisällön suhteen, jättäneet sen ja siirtyneet hoitoalalle, koska ajattelevat sillä työllä olevan enemmän merkitystä kuin vaikka jonkin tarpeettoman tuotteen - tai aatteen..)) - parissa työskennellessä...