Muistele rakas

Minun sydämeni on aivan tuskainen kaipauksesta. Mihin se sieltä lähtisi ellei tiemme kohtaa?

Ei ne häviä eikä ihana nainen koskaan minun muistista. Ajattelen meitä joka päivä. m>n

Ajattelen joka päivä, koska ei aika niitä pois kuluta <3

Ei hätää, ei ne tunteet kuole

Tunteita on kahta lajia. Toinen on rakkaus, joka syttyy ja alkaa ennen kuin kosketaan, suudellaan ja halataan. Ihminen on jollain lailla tuttu, ja mahdollisesti ollaan käyty läpi pitkiä keskusteluakin, ennen kuin tunteet syttyy. Tunteet kestää etäisyyttä ja sitä ettei niitä ruokita. Katse voi tuntua intiimillältä kuin parin tunnin rakastelu jonkun toisen kanssa. Yhteys on syvä jo ennen kuin mitään on tapahtunut. Tunteet toki vahvistuu, kun oikea tutustuminen alkaa, mutta ainakin omalla kohdalla tunteet voi olla jo ennen alkua paljon heavymmät kuin toisessa suhteessa vuoden seurustelun jälkeen.

Sitten on toinen laji, joka on kiinnostusta ja ihastusta, ehkä jopa pientä seksuaalista virettä myös. Jos tässä tunteessa jatkaa tutustumista, tunteet vahvistuu ja syvenee kun fyysinen yhteys alkaa. Sekin kasvaa rakkaudeksi, mutta miedommaksi. Kun fyysinen yhteys loppuu, tunteet kuolee suhteellisen nopeasti ja eteenpäin pääsee helposti.

Väitän, että ensimmäinen luokka, suuri rakkaus, kestää aikaa ja eroa. Vaikka välissä olisi vuosia, se sattaa leimahtaa uuteen liekkiin helposti. Ihminen toki voi silti sanoa ei, jos syyt eroon/tutustumisessa pieleen menneissä tapahtumisesta on painavat (päihteet, pettäminen, väkivalta) tai kun elämäntilanne estää. Kuitenkin kun kaksi suuresti rakastunutta kohtaa uudestaan, voi se johtaa vuosienkin jälkeen yhteiseen loppuelämään. Ei tunne taida hävitä koskaan, se vain laimenee. Jos tunne on ollut suuri ja asia vaivaa, kannattaa pitkänkin ajan jälkeen palata asiaan. Se voi tuoda onnen.

Ihastumisessa tai laimeammassa rakastumisessa mahdollisuus onnistua tauon jälkeen on huonompi. Ei se silti tarkoita etteikö kannattaisi yrittää, jos asia on jäänyt kaivelemaan.

Itse mietin, etten enää ala suhteeseen ilman, että se tuntuu suurelta rakkaudelta, arvomaailma kohtaa ja toinen tuntuu olevan samalla aaltopituudella. Hän joskus sanoi minulle, että taidat tyytyä vähään. Niin olen tyytynytkin, hyvin vähän parisuhteissa, mutta enää en siihen aio lähteä. Puhun itse tässä yhteydessä tunteesta, vuorovaikutuksesta ja arvomaailmasta en ulkoisista asioista. En usko, että suhde kestää ilman suurta rakkautta, että kumpikin kokee toisensa siksi ainoaksi oikeaksi. Tapailla toki voin, koska alussa tarvitaan aikaa tunteen löytymiseen ja sen tietämiseen kuka ja millainen se toinen on.

Vaikka Hän on suuri rakkauteni, en silti voi jäädä odottamaan ilman pienintäkään toivoa. Jos hän haluaa minut, ei auta kuin ruokkia toivoa jotenkin tai mielummin kertoa, jos tunteet on olemassa, mutta jos tilanne ei ole hyvä. Avoimuudella saavutetaan enemmän kuin etäisyydellä. Odottaisin vaikka maailman tappiin, jos toivo on olemassa. Ilman toivoa en voi odottaa.

No mistähän syystä aikaa on kulunut niin paljon?

Jos ne kuolee, niin oli tarkoitettu. Se, jos ne ei kuole, on isompi ongelma.

Jos on joskus rakastanut toista niin ei ne muistot ikinä pois lähde.