mitä sairautta pelkäät omalla kohdallasi? Niitä on niin monia ja hankalia.
Mitä sairautta pelkäät
Anonyymi
59809
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 59
Vanhimmat
Olen 71v.
Jos, niin yli-leveä rulla-tuoli olisi hyvä.
Mutta ei sekään niin tärkeää ole.
Että ihan pelkäämään alkaisin.
Velikin vielä ihan terve.
H.
Aivohalvausta sinun ei ainakaan tarvitse pelätä.
Miksei? Saattaa olla hyvinkin todennäköistä liikkumattomalle ihmiselle.
Tuosta vitsin yrityksestä, huonosta sellaisesta, tuli mieleen, että ehkä liikuntakyvyn menetys olisi aika rankkaa ihmiselle joka nauttii liikunnasta. Kerralla pitäsi puolet arjesta keksiä jotain muuta tekemistä.
Näköyvyn menetys uhkaa tuttavaa, kyllä siinäkin tilanteessa pitäisi mielikuvitusta olla, että arjen ilot löytyisi.
"Anonyymi"
Ei se vitsin yritys ole.
Se on ikeähkö ivailu kirjoittajalle, joka vähän-väliä keksii näitä vammoja ja sairauksia.
Päästään.
Katsos kun minusta tuntuu että havaitsen herkästi väkisin vääntelyn.
Muistatko sanan rääky? Se on ja oli aitoa.
H.
Nyt en ole kärryillä, en tiedä ketään luulosairasta joka keksisi sairauksia päästään. Mutta ei se mitään, en avaa läheskään kaikkia meilejä. Hyvää Juhannusta sinulle!
Monasti olen ajatellut tuota muistisairautta ....esim. alzheimeriä kuinka hankalaa olisi elää niin ettei paljoa muista omasta elämästään....
Tuli mieleeni Terho Pursiaisen kirjoitus kun oli isänsä ja äitinsä kanssa matkalla ....isänsä joka oli pahasti muistisairas ....kosi vaimoaan ...pyysi vaimokseen ...
mimmimum-..mi
Muistisairaan elämä on oikeastaan helppoa, sitten kun ei enää muista mitään. Monet nauttivat elämästään toden teolla.
Täydellistä tietämättömyyttä.
Enhän olekaan hoitanut muistisairaita kuin koko työikäni ajan.
Äitini ei muistanut enää kuka minä olin viimeisen kahden vuoden aikana, kun Alzheimers oli hävittänyt melkein koko kasetin. Alussa, kun äiti ensiksi sairastui siihen ja taudin hiljaa edetessä, hän häpesi ja kärsi muistinsa menetyksestä ja hänen itsetuntonsa ja omanarvontuntonsa mureni. Sittemmin hänestä tuli pelokas ja epäluuloinen, kun hän ei enää voinut luottaa omaan muistiinsa ja hänellä ei enää ollut kontrollia omasta elämästään tai tavaroistaan.
Kyllä Alzheimer on minulla päällimmäisenä niitä sairauksia joita pelkään, se ei tapa nopeasti mutta se tuhoaa oman persoonan ja on kaiketi vielä periytyvääkin.
Jokakesäiset vierailuni dementiakotiin, jossa äitiäni hoidettiin viimeiset viisi vuotta eivät vahvista tätä. Etupäässä apaattisia olivat asukit ja oven suussa odottivat että pääsisivät livahtamaan ovesta ulos ja pakoon. Ja paikka oli hyvä, henkilökunta ystävällistä ja asukkaat pidettiin siisteinä ja hyvin ruokittuina ja saivat mennä nukkumaan kun itse halusivat ja osallistua halunsa mukaan pikku askareisiin; suurin osa oli maatalojen emäntiä ja isäntiä jotka eivät olleet tottuneet olemaan toimettomina. Ketään ei pakotettu mihinkään. En kyllä muista mitään suurta elämäniloa tai hauskanpitoa, paitsi kerran kun minull oli aski Merci-suklaata mukanani jota aloin tarjoamaan ja se käskettiin laittamaan pois, kun monilla oli sokeritautia.
Samoin. Vähänpä opit.
Tutunkuuloista+tarinaa,+mutta+lääkärit+ovat+sitä+mieltä,+ettei+Alzheimer+ole+
Muistan entisen anoppini muistisairauden ...oli aika murheellista kun oma miehensä ei ymmärtänyt siitä sairaudesta mitään ...hän huusi ja meuhkasi hänelle ....hän on ihan hullu jolle täytyy huutaa jotta menee perille ....oli se ihan hirveätä...
Kotona olivat aika pitkään ....mutta sitten oli pakko lähteä hoitokotiin...
Muistan sen kun anoppi sanoi minulle kun menin pojan kanssa käymään ... että onko sinulla muita poikia kuin tämä ....silloin silmäni avautuivat hänen sairaudelleen ...
Laivayhtiö tienaakin hyvin, kun koko risteilyporukka maksaa ostoksensa moneen kertaan...
Ja se oli ihan vitsi!
Voisi käydä niinkin päin, että koko porukka unohtaisi maksaa ostoksensa.
Niitähän jää muistisairaita kiinni myymälävarkaudesta, kun unohtavat maksaa.
Etukäteen on turha pelätä mitään, odotellaan mikä ehtii ensin. Kunhan eivät kaikki taudit hyökkää samaan aikaan.
Nyt hiukan vaivaa plantaarifaskiitti, se ei ole kuolemaksi.
plantaarifaskiitti on ikävä vaiva, minulla kesti puolitoista vuotta ennen kuin kantapää oli taas kunnossa eikä vaiva enää muistuttanut itsestään.
Todella hankala vaiva, vuosi sitten kesti heinäkuusta marraskuuhun ja nyt on taas tullut oireita.
Ehkä kävelen kesällä liian ohutpohjaisilla kengillä.
Tässäkin keskustelussa on esille tullut Altzheimer, ei ole ollut kovin miellyttävä vaimovainaan äitivainaalla ja vielä vähemmän naisystävällä, joka vielä on hoitokodissa kuolemaa odotellen. Onneksi hän ei (todennäköisesti) tiedä sitä.
En varsinaisesti pelkää mitään sairautta, mutta toivon, että minuun ei iske keuhkonahtauma eikä aksonaalinen polyneuropatia. Molemmat olen nähnyt ja toivon ennemmin aortan repeämää tai lopullista verensyöksyä aivoihin. Tai vaikka mielipuolta kirvesmurhaajaa ja mitä niitä äkillisiä loppuja nyt onkaan.
Toimeliaana touhuajana olen jo saanut tuntumaa selästä johtuvista kivuista ja yläselän köyristymisestä. Odottelen pääsyä spesialistille olisiko mitään tehtävissä, mutta pelkään että eivät ala millensäkään. Buranaa ja panadolia sekä voimisteluohjeita.
Olisin kiitollinen ja onnellinen jos löytyisi kirurginen ratkaisu nostattaa lysähtänyt L2 selkänikama paikoilleen. Olisi noita vuosia sitten kivempi terveenä viettää.
En siis osaa pelätä muuta kuin, että menetän kyvyn liikkua.
Julkisella puolella ei vanhuksien selkiä leikata. Käskevät olemaan riehumatta huusin tyhjennyksissä ja ammeittem raahaamisissa.
"Toimeliaana touhuajana"
Pikemminkin tuskastuttavana touhottajana.
No, noinko touhuni sinua tuskastuttaa?
Tuskastuneisuus on saamattomien tunne kun mitään eivät saa aikaseksi.
Korppis😁
Minulle olisi ALS-sairaus ihan kamala. Kun ihmisen keho ja kaikki toiminnat jotenkin "murenevat" ja mieli ja järki säilyy loppuun asti ihan toimivana. Se olisi pahinta, mitä voisi tulla. Syöpä esim. haimassa tai maksassa olisi myös kenkku elämänlopettaja.
Vaan mistäpä näitä tietää, mitä on tulossa ja niin on hyvä. Päivä vain ja hetki kerrallansa......
alotukseen,
en pelkää mitään sairautta,
haluisin vaan kuolla,
vanha on tavallaan jo kokoajan sairas
sen kertoo jatkuvat kivut joista ei eroon pääse edes kipulääkkeillä,
Pelottaa nämä päällä olevat.
Miksi aikuisen ihmisen pitäisi pelätä - mitään? Sen sijaan voi tehdä jotain, toimia. - Nm. Ennaltaehkäise
""Tehdä jotain, toimia"", kaikkea ei voi ennaltaehkäistä, on sairauksia joita ei voi etukäteen ehkäistä.
Juuu, mutta esimerkiksi fyysisen kuntonsa ja toimintakykynsä voi pitää sellaisina, että jos / kun sairastuu vakavasti, jaksaa sen paremmin kohdata, kantaa ja kestää. - Nm. Rapakuntoinen ei jaksa
En pelkää etukäteen mitään,
kaiken vastaanotan mitä kohdalle osuu
mutta luulosairaus olisi aika kauhea sairaus,
sen kun saisin ,
sen jälkeen sairastaisin kaikkia mahdollisia sairauksia.
maissiii, toi oli hyvä oivallus. Todellakin luulosairaus on pahin mitä voisi tulla.
Luulosairaalla on vain kristallipallo himmentynyt.
Oikeastaan en pelkää mitään sairautta, pelon kanssa on vaikeaa elää. Otan vastaan mitä tulee, toistaiseksi olen selvinnyt ilman lääkityksiä.
Aluksi suututti monisairaus, sitten harmitti kun joutui luopumaan lähes kaikesta mitä oli tottunut tekemään, nyt parin vuoden ajan tyytynyt sihen mitä on, jos näin jatkuu ei esteitä elää ties kuinka kauan tahansa.
Kuulun isoon sisarus parveen joita elossa kahdeksan, enimmäkseen minua vanhempia ja osapuillen terveitä.
On kahden sortin asioita. Niitä joihin voi vaikuttaa ja niitä joille ei mahda mitään.
On hyödytöntä puristella kiveksiään viimeeksi mainittujen kanssa. Jätän ne haaroista halki porukalle.
Joskus voi itse päättää riskin ottamisesta.
Olin 67v kun suoliston syöpäleikkauksen valmistelujen yhteydessä ilmeni vatsavaltimoni pullistuma 5mm:n päähän leikkausrajasta.
Leikkaukset tehtiin 3kk:n välein ja viimeisen jälkeen minua varoitettiin ponnistelusta. Isäni oli kuollut vastaavaan 62v ikäisenä tehdessään lumitöitä.
Kuntoutuminen vei useamman kkuukauen mutta sitten iski ajatus onko se varominen ihmisarvoista elämää. Olin jo käynyt salilla mutta sitten otin mukaan maastavedon ja syväkyykyt.
Lähtötaso oli 160kg ja 74v iäisenä vedin maasta 200kg. Kilot eivät sano mitään mavea kokeilemattomalle mutta voin vakuuttaa, että jouduin ponnistamaan niin pirukseen yhden vedon onnistumiseksi. Sovin saliyrittäjän kanssa, että tuupertuessani nostolavalle hän käy lisäämässä tankoon limppuja, ettei lesken tarvitse hävetä
Tämä lienee poikkeus tuohon periaatteeseeni. Olisikohan kyse riskien hallinnasta vai niiden ottamisesta.
Nyt, 77 vuotisena mave on laskenut 179 kiloonja tuon ratkeamismahollisuuden olen melkein unohtanut.
Seurannassa oleva syöpäni on seurannassa mutta jos se alkaa oikkuilemaan niin se kuluu sarjaan oman vaikutuksen ulkopuolella.
olisi pitänyt yrittää vaikuttaa jo useita kymmeniä vuosia aikaisemmin.
Näppäilyvirhe. 179 pitää tietenkin olla 170. Noissa lukemissa harrastelija liikkuu 10:n portain. Jossakin äärimmäisen harvoissa poikkeustapauksessa 5:n kg:n.
No niin on kuin onkin ettei ihan tiedä kuinka päin edetä.
Vieläkö näitä kamalia paikkoja ja hoitajia on ?
https://www.iltalehti.fi/terveysuutiset/a/a28bc9d1-1b78-41f4-be8d-c3c4d640971c
Todella pelottaa minkälaiseen paikkaa voi joutua, jos ei yksin pärjää.
Sairaana ja vanhana on muitten armoilla.
Professori syyttää: Kuntien johto on ummistanut silmänsä vanhustenhoidon surkealta tilalta:
Hiljainen hyväksyntä kaltoinkohtelulle.
https://www.iltalehti.fi/politiikka/a/b68dcbbc-70c6-4e8a-b5a9-82aeb02070cc
Eiköhän huonokuntoisia hoideta kotioloissa viimeiseen asti.
Kunnilla on hoito vastuu, jos kunta ei hoida vastuutta voi aluehallintovirasto puuttua, tästäkin ylempiä valvontavirastoja aina oikeuskansleriin asti.
Ei ihmistä jätetä heitteille, se on rikos jos jätetään.
Rahalla saa ja hevosella pääsee pätee tässäkin asiassa.
Valituksia tehtiinkin sadoittain. Onko mikään muuttunut paremmaksi ?
Vuosi kohun jälkeen eli 2020 ongelmat jatkuvat.
"Mitä hyötyä on valittaa, kun se ei johda mihinkään?"
Ilmoituksia vanhusten huonosta hoivasta ovat tehneet entistä enemmän myös hoitajat.
https://yle.fi/uutiset/3-11154226
En sen paremmin perillä, tavallaan ymmärrän resussit Suomessa rajalliset kun eläkeläisiä yli 1,6 miljoonaa, Suomi on kärkimaita maailmassa eläkeläisten määrässä suhteessa muuhun väestöön.
Kyse ei ole pelkästään rahasta, kyse miten pystytään hoitamaan, 10 vuoden kuluttua tilanne paljon huonompi koska tosi vanhojen määrä tuplaantuu ja hoitohenkilöstön määrä sen mukaan.
Joskus on tuntevinaan liioittelun makua tilastoissa. "Tilasto, tilasto ja emävalhe".
Mahtaako "tosi vanhojen" määrä sentään tuplaantua ?
Ihan kuin kukaan ei kuolisi koskaan ?
Selvää on, että suhteessa nuorempiin eläkeläisten määrä jonkun verran kasvaa
eikä hoitoala ole suosittu. Pienet palkat ja "vaikeat asiakkaat".
Sairaat tai monisairaat ovat kivuliaita eivätkä sen takia aina helppoja
miltään kantilta
ja tukka putkella saa juosta (kaupungeissa) koko päivän säässä kuin säässä,
että kaikkien luona ehtii käydä.
Toivoa sopii, että muualta maailmasta ihmisiä haluaa tulla tänne
umpimielisten etnofobisten
ihmisten Suomeen hoitamaan niitä ja meitä muita avarakatseisia
avun tarpeessa olevia.
Parisen vuotta (2017-2019) lehdet kirjoittelivat jatkuvasti hoivakotien asioista.
Tässäkin yksin juttu:
"Vanhusten hätä ja ongelmat jatkuvat, outoja kuolemia"
Kukaan ei ole vastuussa lääkityksestä joissakin paikoissa.
https://www.iltalehti.fi/kotimaa/a/ed015f76-fd2b-4a10-90b0-8280e671ec75
Vastuuta lääkehoidosta ei ole ollut oikein kenelläkään. Lääkkeiden tilaus- ja toimintakäytännöt olivat epäselviä, joten apteekkiasiointi jäi yksittäisten kulloinkin vuorossa olevien työntekijöiden vastuulle. Tästä on seurannut tilanteita, ettei asiakkaan lääkkeitä ole haettu apteekista ajallaan, eikä asiakas ole saanut lääkkeitään lääkärin määräysten mukaisesti.
Vastuuta lääkehoidosta ei ole ollut oikein kenelläkään.
Lääkkeiden säilytyksessäkin oli puutteita: esimerkiksi tarpeettomiksi jääneitä lääkkeitä on voitu jättää asiakkaiden yhteiskäyttöön, eikä lääkekaappeja ole lukittu.
Ei kunnalllinenkaan hoiva aina ole asiallista.
Myös kunnallisista hoivakodeista tulee valituksia:
Terveyskeskuksen vuodeosastolla omaiseni ei jaksanut itse nostaa lusikkaa suuhunsa, mutta häntä ei syötetty. Jos omaiset eivät olisi käyneet syöttämässä, hän ei olisi saanut ruokaa lainkaan.
Hän ei saanut tarpeeksi kipulääkettä. Keskustelin asiasta hoitajan kanssa ja yritin saada lääkäriä puhelimitse kiinni, mutta hoitaja vähätteli vanhuksen kovia kipuja, eikä lääkäri vastannut puhelimeen. Kipua selitettiin myös kuolemanpeloksi.
Alapää meni haavoille jatkuvasta pissavaipassa olemisesta ja ihoa ei hoidettu. Tilanne hävetti täysissä järjissä olevaa vanhusta.
Makuuhaavoja ei hoidettu. Ne olivat hyvin kipeitä.
Hiuksia ei kammattu eikä hän saanut syödessään hampaita suuhun, vaikka olisi halunnut.
Kun vuosina 2018 ja 2019 luki näitä juttuja, joita oli paljon lehdissa
ja joista TV-uutitissakin kerrottiin alkoi pelottaa se, että jos sairasruu,
saako asianmukaista hoitoa. Sairaaloissa uskon saavani, mutta vanhusten hoivakoideissa,
joissa vanhus tarvitsee tehostettua hoitoa, tilanne on pelottava.
Se on tuurista kiinni, minkälaiseen hoivapaikkaan joutuu tai pääsee.
Vuosi kohun jälkeen eli 2020 ongelmat jatkuvat.
"Mitä hyötyä on valittaa, kun se ei johda mihinkään?"
Ilmoituksia vanhusten huonosta hoivasta ovat tehneet entistä enemmän myös hoitajat.
https://yle.fi/uutiset/3-11154226
Hoitaja pula, palkkaus työehtosopimus !
Vähintään joka toinen vanhushoivapaikka on saanut huomautuksen,
mutta mitä se auttaa, kun valvontaa ei ole tarpeeksi
tai ei ollenkaan ?
https://yle.fi/uutiset/3-10615846
Hoitajien määrän lisääminen ei kaikkia ongelmia ratkaise,
jos hoitajat ovat tätä luokkaa:
Appivanhempieni vanhainkodilla oli tosi ilkeä hoitaja. Monesti kuultiin kun hän huusi jollekin vanhukselle. "Turpa kiinni tai se turvotetaan kiinni” huusi hoitaja yhdelle vanhukselle. Kiroilua ja kiinnipitämisiä näki usein. Kuulin, miten hoitaja kirosi: "On se perkelettä, kun on niin tyhmä, ettei anna pestä".
”Suu mädäntyi mustaksi”
Edesmenneen mummini suu oli mädäntynyt sisäpuolelta mustaksi, johtuen suuhygienian ja hammashoidon laiminlyönnistä osastolla. Mummilleni puhtaudesta ja ulkonäöstä huolehtiminen oli hyvin tärkeä asia.
Tuikku
89-vuotiaan äitini toinen puoli oli halvaantunut. Hänelle tuotiin kirjalliset jumppaohjeet yöpöydälle, mutta fysioterapeutti ei käynyt hänen luonaan kertaakaan.
Omainen
Miksi "Tuikku" ja "omainen" eivät tehneet asioille mitään? - Nm. Mitä varten olette olemassa
Äkkikuolema kotona olisi paras. Se tarkoittaisi sydänkuolemaa. Siinä ei kerkii ehkä huomata kuin että nyt se on menoa ja sitten pimenee.
Aivoinfarkti tai embolia ovat aivan yhtä nopeita juttuja. Ehkä se menee niiin, että oireet, etiäiset huomaa, jos tajuaa, mutta sitä "menoa" ei enää ehdi. - Nm. Se on naps
Tehokas terveydenhuolto pitää hengissä, kuoleeko terve ihminen vanhuuteen, näinkin voi sanoa, kuihtua pois, elimistö rappeutuu
Yleensä melkein aina on syy joku sairaus, äitini sai lievän aivohalvauksen päälle 80 vuotiaana, eli kymmenen vuotta, kaksi viimeistä vuotta vihanneksena, ennen halvausta oli huippu kunnossa.
Hoitamalla sairasta ihminen elossa hyvinkin vanhaksi vaikka elämän halu poissa
Tuttu tervaskanto muutaman vuoden kulutta 90 vuotias, autoilee pitää vaimonsa kanssa omakotitaloa pystyssä nauttii vanhuudesta.
Alkoholisti elää harvoin yli 50 vuotiaaksi, sisäelimet sanoo seis, nyt riitti.
Huono hoito, jos vertaa vanhuksiin 40-50 luvulle saatto hoito olla, niin oliko mitään hoitoa.