Ei suositella ensimmäiseksi koiraksi

Anonyymi

Mikä siinä on, että joitain koirarotuja ei suositella ensimmäiseksi koiraksi? Meille tuli kolme vuotta sitten Suursnautserin pentu, joka kuului myös tuohon ei suositella ensimmäiseksi koiraksi luokkaan. Otettiin kuitenkin riski ja valmistauduttiin koiran tuloon ahmimalla kaikki mahdillinen tieto ko. rodusta. Meillä oli heti alkuun sellainen ajatustapa, että kasvatetaan koiranpentu, kuin omat lapsemme. Ei se tarvi mitään ihmeellistä, ainoastaan rajoja ja rakkautta, sekä rodunnomaista puuhaa ja virikkeitä. Kehuja, kun on kehujen aika, torumisia kun on torumisen aika, simple as that. Maalaisjärjellä selviää tosi hyvin.

Sitä paitsi, mitä hyödyttää, että on omistanut vaikka 20 vuotta Tiibetiinspanieliin. Sen jälkeenhän esim. Rottweiler ei ole enää ensimmäinen koira. Mitä kokemus Tipsusta auttaa Rotikan kanssa? Ei yhtään mitään!

Minusta jokainen koira sopii ensimmäiseksi koiraksi, kun vaan kerää kaiken mahdollisen tiedon rodusta ja juttelee asiasta eri kasvattajien kanssa. Meidän Riisenillä on mennyt kaikki hienosti, vaikka joidenkin mielestä meidän ei olisi pitänyt rotua ostaa, koska ensimmäinen koiramme. Ugh, olen puhunut!

33

1555

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • Anonyymi

      Jukopliut, miten aivokuollutta ölinää. Mikään määrä teoriaopintoja ei korvaa käytännön osaamista. Ei ajo-oikeuttakaan myönnetä pelkällä teoriatason osaamisella.

      Jollet muuten osaa vastata itse itsellesi siihen, mitä hyötyä 20 vuoden tipsujen omistamisesta voisi olla rottweileriä hankittaessa, niin kannattaa olla vain hiljaa. Älä nolaa itseäsi enempää.

      • Anonyymi

        Hei sinä, juuri sinä toisena vastannut, missasit kyllä pointtini oikein huolella. No kerroppa, mitä hyötyä olisi Tipsujen omistamisesta, jos meinaisin hankkia Rotikan? Minun mielestä, ei mitään. Aivan erilailla koulutettavat rodut sekä aivan eri käyttölinja! Sama, jos omistaisin 50 päätä lypsykarjaa ja yh't äkkiä alkaisin sikafarmariksi ja selittäisin, että joo, osaan kyllä kasvattaa sikoja.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Hei sinä, juuri sinä toisena vastannut, missasit kyllä pointtini oikein huolella. No kerroppa, mitä hyötyä olisi Tipsujen omistamisesta, jos meinaisin hankkia Rotikan? Minun mielestä, ei mitään. Aivan erilailla koulutettavat rodut sekä aivan eri käyttölinja! Sama, jos omistaisin 50 päätä lypsykarjaa ja yh't äkkiä alkaisin sikafarmariksi ja selittäisin, että joo, osaan kyllä kasvattaa sikoja.

        Voi, voi tomppelia. Et sitten tarttunut neuvoon ja lopettanut itsesi nolaamista.

        Jos vaihdat lypsylehmistä sikoihin, niin käytännön tietotaitoa on jo paljonkin. Enää ei tarvita kuin sitä teoriatietoa nimenomaan sioista. Sitä jo osaamaasi osa-aluetta olisi mm. kerätyt kontaktit (eläinlääkärit, rehutoimittajat, teurastamot jne.), ymmärrys eläintenpidosta ja tilan pyörittämisestä bisneksenä (kirjanpito, verotus, lainsäädäntö, luvat, tuet, lomittajat jne.) sekä tilan ja eläinten hoito (koneiden käyttö, rehunjakelu, tilojen kunnostus ja puhtaanapito jne.). Listaa voisi jatkaa lähes loputtomiin, mutta keksi itse lisää tai pyydä jotakuta muuta auttamaan, jos olet liian tampio.

        Nyt pääsetkin itse vastaamaan edelleen samaan kysymykseen: Mitä hyötyä rottweileria hankittaessa olisi, jos on jo omistanut tipsuja pari vuosikymmentä? Mieti oikein kovasti, typerys!


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Voi, voi tomppelia. Et sitten tarttunut neuvoon ja lopettanut itsesi nolaamista.

        Jos vaihdat lypsylehmistä sikoihin, niin käytännön tietotaitoa on jo paljonkin. Enää ei tarvita kuin sitä teoriatietoa nimenomaan sioista. Sitä jo osaamaasi osa-aluetta olisi mm. kerätyt kontaktit (eläinlääkärit, rehutoimittajat, teurastamot jne.), ymmärrys eläintenpidosta ja tilan pyörittämisestä bisneksenä (kirjanpito, verotus, lainsäädäntö, luvat, tuet, lomittajat jne.) sekä tilan ja eläinten hoito (koneiden käyttö, rehunjakelu, tilojen kunnostus ja puhtaanapito jne.). Listaa voisi jatkaa lähes loputtomiin, mutta keksi itse lisää tai pyydä jotakuta muuta auttamaan, jos olet liian tampio.

        Nyt pääsetkin itse vastaamaan edelleen samaan kysymykseen: Mitä hyötyä rottweileria hankittaessa olisi, jos on jo omistanut tipsuja pari vuosikymmentä? Mieti oikein kovasti, typerys!

        Et edelleenkään ymmärtänyt pointtia. Äläkä ala tomppeliksi haukkua. Taidat olla itse vähän sellainen.

        Öö, rehutoimittaja? Meillä ainaki tehdään rehut itse ja viljat kasvatetaan myös. Eläinlääkäri? Joo, käy meillä siementämässä! Se vasta jännää onkin. Ei auta kyllä yhtään sirtymässä lehmistä possuijin. Teurastamo? Ainut kontakti siihen on auton kuljettaja, joka vie sairaat Honkajoelle jätteeksi. Eipä oikein auta sekään. Tilan pyörittämisestä bisneksenä (kirjanpito, verotus, lainsäädäntö, luvat, tuet, lomittajat jne?) Ei liity millään lailla asiaan ja vielä vähemmän auttaa siirtymässä.

        Nyt voitkin tehdä hienosti ja lopettaa tinttailu ja vastata mitä hyötyä olisi Tipsujen omistamisesta, jos meinaisin hankkia Rotikan? Tai vaihtoehtoisesti voisit kertoa, kuinka olen onnistunut ensikertalaisena kasvattamaan koirarodun mitä ei suositella ensimmäiseksi koiraksi. Tai no vastaan itse: rakkaudella ja rajoilla sekä ymmärryksellä ko. koirarotua kohtaan. Ei eroa mielestäni mitenkää ihmislapsen kasvattamisesta.


      • Anonyymi

        Melkonen hermanni.. Liekkö sulla edes koiraa mutta silti täällä rähjäät?


    • Anonyymi

      Kyllä. Samaa mieltä. Jos omista lapsista saa kasvatettua suurinpiirtein mallikansalaisia, niin kyllä sitä koiran kun koiran osaa kasvattaa, kunhan vaan on lajinomaisia virikkeitä ja harrastuksia mitä tarjota sesselle!

      • Anonyymi

        Mites tota,jos on lapseton........


    • Anonyymi

      Nuo suositukset ovat todella hyviä ja aiheellisia. Tuo on elukankin kannalta paras ratkaisu ettei ihminen joka ei omaa tarvittavaa kokemusta ota sitä suurinta ja raivokkainta rotua. Toki sen voi ottaa jos haluaa. Sen tuloksena on tutkimusten mukaan paljon luonnehäiriöisinä koiria, ei vaan osata sitä isoa pitää lujassa opissa ja toimia kuten pitää. Suositus koiraliittojenkin puolelta on: aloitus pienistä koirista. Toki saa isonkin ottaa jos haluaa.

      • Anonyymi

        Suositus on aloittaa helposta rodusta, mikä ei automaattisesti todellakaan tarkoita pientä koiraa. Siihen tosiaan on vissi syy, miksi suositus on tämä ja miksi joka ikinen asiallinen kasvattaja tiettyjen rotujen kohdalla tarvittaessa kieltäytyy myymästä kokemattomille. Niiden helppojen rotujen kanssa eläessä oppii, mitä se koiran pitäminen, sen yhteiskuntakelpoiseksi kasvattaminen ja harrastaminen todella on ja samalla sisäistyy oma motivaatio (tai sen puute) puhumattakaan koiranlukutaidon kehittymisestä. Näin se vain on, hyvästä syystä, vaikka aloittaja onkin liian yksinkertainen näin simppeliä asiaa sisäistämään.


      • Anonyymi kirjoitti:

        Suositus on aloittaa helposta rodusta, mikä ei automaattisesti todellakaan tarkoita pientä koiraa. Siihen tosiaan on vissi syy, miksi suositus on tämä ja miksi joka ikinen asiallinen kasvattaja tiettyjen rotujen kohdalla tarvittaessa kieltäytyy myymästä kokemattomille. Niiden helppojen rotujen kanssa eläessä oppii, mitä se koiran pitäminen, sen yhteiskuntakelpoiseksi kasvattaminen ja harrastaminen todella on ja samalla sisäistyy oma motivaatio (tai sen puute) puhumattakaan koiranlukutaidon kehittymisestä. Näin se vain on, hyvästä syystä, vaikka aloittaja onkin liian yksinkertainen näin simppeliä asiaa sisäistämään.

        Jotain tohon tapaan.Usean saksanpaimenen jälkeen ja nuorimmaisen halvaantuminen ja kuolema oli sellainen että en ota enää koiraa lainkkan.
        Kuitenkin sen tyhjän tilan ja ulkoilukavarin puuttuminen saivat minut harkitsemaan uudestaan.
        Meni neljä kuukautta ja mietin että ehkä vielä yksi. Olen kuitenkin parin vuoden kuluttua 70 vuotias ja ajattelin että en jaksa aloittaa alusta sakun kanssa.

        Niinpä otin sekarotuisen pienen koiran jossa myös aimoannos terrieriä. Vaikka saku oli iso koira ja tämä pieni, nyt kylläkin keskikokoinen, ei tämänkään kanssa helpolla pääse .

        Se miellyttämisen halu sakussa puuttuu tältä kokonaan.. Kun ei jotain halua tehdä niin ei myöskään tee.

        Tämä on superkiltti niin ihmisille kuin muillekin eläimille, kissat ja linnut mukaanlukien.
        Sillä ei ole ns. metsästysvaistoa joka helpottaa paljon.

        Se palvoo yhtä ihmistä ja se olen minä. Välillä kun lähdemme lenkille se tökkii kuonolla esim eteisessä olevia kumisaappaita. Laita nämä. Kerran kun tökkiminen osui oikeisiin kenkiin ja se kelpasi minulle se meni olohuoneeseen jossa oli tietokoneemme ja tuoli. Nyt tuolin päällä oli villatakki jota en nyt kuitenkaan halunnut.
        Mielissään oikeasta kenkävalinnasta se siirtyi repimään villatakiani tuolin nojalta että ota tämä myös.

        Erittäin kiva koira mutta sakun luotettavuuta ym. siitä ei saa-. En tosin sitä koskaan odottanutkaan. Jokainen sakun omistaja tajuaa sen.
        Mutta nyt on hyvä näin. Kiva kun on nyt tämä joka täyttää syyskuussa neljä vuotta.


      • Anonyymi
        taruolento kirjoitti:

        Jotain tohon tapaan.Usean saksanpaimenen jälkeen ja nuorimmaisen halvaantuminen ja kuolema oli sellainen että en ota enää koiraa lainkkan.
        Kuitenkin sen tyhjän tilan ja ulkoilukavarin puuttuminen saivat minut harkitsemaan uudestaan.
        Meni neljä kuukautta ja mietin että ehkä vielä yksi. Olen kuitenkin parin vuoden kuluttua 70 vuotias ja ajattelin että en jaksa aloittaa alusta sakun kanssa.

        Niinpä otin sekarotuisen pienen koiran jossa myös aimoannos terrieriä. Vaikka saku oli iso koira ja tämä pieni, nyt kylläkin keskikokoinen, ei tämänkään kanssa helpolla pääse .

        Se miellyttämisen halu sakussa puuttuu tältä kokonaan.. Kun ei jotain halua tehdä niin ei myöskään tee.

        Tämä on superkiltti niin ihmisille kuin muillekin eläimille, kissat ja linnut mukaanlukien.
        Sillä ei ole ns. metsästysvaistoa joka helpottaa paljon.

        Se palvoo yhtä ihmistä ja se olen minä. Välillä kun lähdemme lenkille se tökkii kuonolla esim eteisessä olevia kumisaappaita. Laita nämä. Kerran kun tökkiminen osui oikeisiin kenkiin ja se kelpasi minulle se meni olohuoneeseen jossa oli tietokoneemme ja tuoli. Nyt tuolin päällä oli villatakki jota en nyt kuitenkaan halunnut.
        Mielissään oikeasta kenkävalinnasta se siirtyi repimään villatakiani tuolin nojalta että ota tämä myös.

        Erittäin kiva koira mutta sakun luotettavuuta ym. siitä ei saa-. En tosin sitä koskaan odottanutkaan. Jokainen sakun omistaja tajuaa sen.
        Mutta nyt on hyvä näin. Kiva kun on nyt tämä joka täyttää syyskuussa neljä vuotta.

        Hyvä kommentti eri roduista ja luonteesta! Pieni koko ei todellakaan ole synonyymi helposti kasvatettavalle koiralle.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Hyvä kommentti eri roduista ja luonteesta! Pieni koko ei todellakaan ole synonyymi helposti kasvatettavalle koiralle.

        Lähipiiriä kun tarkastelee, löytyy aivan järjettömiä pikku töpsöttelijöitä jotka ovat aivan raivopäitä. Eli juuri tämä, että ei se kokoa katso. Pienet on todella pippurisia, ja voivat nöykkiä lapsia. Toki seuraukset jää kohtuu pieneksi, mutta silti. Kaikki koirat tarvitsisivat kasvattamista ja huomiota. Osalla tuttavista koira on vaan jaloissa pyörivä turhake, joka on taatusti turhautunut.


    • Anonyymi

      Tämä ei varmaan auta asiaa, mutta. Sinulla ei ole järkeä ostaa hirveän metsästysinnokasta koiraa, jos et aijokaan sillä metsälle lähteä. Eikä sinun ole järkeä ostaa pomeriania jos haluat energisen koiran jonka kanssa voi harrastaa esim, Agilitya. En sano että on väärin hankkia ensimmäiseksi koiraksi hieman vaativampaa rotua, jos vain on perehtynyt rotuun, nähnyt sellaisia, ja kohtelee hyvin rodunmukaisesti. Kaverini hankki ensimmäiseksi koiraksi staffin, joka ei sovi ensimmäiseksi koiraksi. Tosin eivät he sitä osanneet kouluttaa, ja pissii vieläkin sisälle, puree ja hyppii vaikka on jo 3 vuoden ikäinen. Tällä koitan myös hakea sitä, että oletko valmis siihen koiraan, jos olet hieman epäilevä, etsi vielä tietoa, tutustu rotuun jne. Minäkin etsin varmaan 3 vuotta sitä oikeaa rotua. Nyt minulla on ihana suomenlapinkoira vierellä.

    • Anonyymi

      Aivan typerää, pitäisi suositella kaikkia nykyisiä viimeiseksi.

    • Anonyymi

      Itsekin olen tätä miettinyt, kun koiria myydään ollaan todella tarkkoja tulevasta kodista. Vaikka siellä nykyisessä paikassa kaikki olisi päin persettä ja koiraa ei olisi kasvatettu oikein tms. Toki tämä on vain pieni osa ihmisistä, mutta väitän että puolet koiran omistajista ei osaa kasvattaa koiria, eihän useat osaa kasvattaa lapsiaankaan... Mutta pointtini että tämmöisille kasvattajille en antaisi edes sitä helpointa, kaikista koirista voi saada ongelma tapauksen. Ei pitäisi yleistää jotakin isoja juroja vahtikoiria yleensä juuri ne koirat ovat älykkäitä, fiksuja ja lojaaleita, sen puolesta helpompi kouluttaa.

    • Anonyymi

      Ei siinä ole mitään. Kaikki koirarodut kelpaavat ensimmäiseksi. Ei se kenellekkään kuulu minkä ostat ensimmäsisenä. Jokainen tiedostaa että ne ovat koiria, eläimiä ja niitä siis kohdellaan kuin eläimiä. Osta huoletta vain mikä mieleesi tulee ja minkä haluat. Siitä pääsee eroon jos alkaa häiritä tai se ei ole sopiva. Älä turhaan ota huolia moisesta.

      • Anonyymi

        Kyllä, voit hankkia millaisen koiran haluat. Ja jos lapsille ostetaaan koira ihan kaveriksi, kiinnostuksen lopahtaessa vanhemmat huolehtvat asiasta. Yleinen liittojenkin suositus on, että ostetaan kaikkein vaikein koira ensimmäiseksi. Näin opitaan kouluttamaan rotuja joita toiset pitävät ns. vaikeina. Toki apuvälineet koulutukseen täytyy olla myös, niiden avulla voidan ohjata tai rankaista hankalasta käytöksestä.


      • Anonyymi

        Ei pidä paikkaansa se, että kaikki koirarodut sopivat ensimmäiseksi koiraksi. Kannattaa selvittää tarkkaan miksi ei. Siitä saa kyllä tietoa. Isoissa vahtikoirissa on paljon eroja eri rotujen kesken ja vaikka ovat älykkäitä, niin vaativat todella paljon koulusta ja kaikki rodut eivät sovellu lapsiperheisiin.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Ei pidä paikkaansa se, että kaikki koirarodut sopivat ensimmäiseksi koiraksi. Kannattaa selvittää tarkkaan miksi ei. Siitä saa kyllä tietoa. Isoissa vahtikoirissa on paljon eroja eri rotujen kesken ja vaikka ovat älykkäitä, niin vaativat todella paljon koulusta ja kaikki rodut eivät sovellu lapsiperheisiin.

        Toinen yleinen käsitys on juuri tämä, että eivät sovellu lapsiperheisiin. Joku pystyy toteamaan tämän, vaikka koira ei olisi ollut juuri missään tekemisissä lasten kanssa. Toki on eri asia kuinka helposti sopeudutaan tai tarvitseeko tätäkin asiaa kouluttaa yms, oli mikä rotu tahansa jos se on pennusta asti kasvanut lapsiperheessä tulee kyllä toimeen. Nämä ihmiset ketkä tämän mainistevat, on todennäköisesti kasvattanut isosta koirastaan hyppijän tms, senkin saa opetettua pois. Toki hankalaa se on.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Kyllä, voit hankkia millaisen koiran haluat. Ja jos lapsille ostetaaan koira ihan kaveriksi, kiinnostuksen lopahtaessa vanhemmat huolehtvat asiasta. Yleinen liittojenkin suositus on, että ostetaan kaikkein vaikein koira ensimmäiseksi. Näin opitaan kouluttamaan rotuja joita toiset pitävät ns. vaikeina. Toki apuvälineet koulutukseen täytyy olla myös, niiden avulla voidan ohjata tai rankaista hankalasta käytöksestä.

        Elä viitsi..


      • Anonyymi

        Koiraan olisi hyvä sitoutua ja suhtautua kuin elävään olentoon, ei kuin kertakäyttötavaraan.


    • Anonyymi

      Isoja rotuja kannattaa varoa, könyvät vain nylkyttämään.

      • Anonyymi

        Meillä otetaan suosiolla mukaan nylkytyshommiin. Tosin elukka saa vain nuolla temppuja tehdessä ihmisiä, ei nylkyttää. Kokeillaan kyllä sitä nylkytysosiotakin vielä.


    • Anonyymi

      missä suursnautserit mä en oo nähnyt 3-4 vuoteen ainuttakaan... katosivat kokonaan johonkin

    • Anonyymi

      Aivan kaikki ketkä toteavat etteivät sovi ensimmäiseksi, eikä lapsiperheisiin. Kertoo kasvattajan/myyjän todellisen mielenvikaisuuden. Kukaan ei voi tietää kuinka hyvä tai jopa parempi tuleva omistaja voi olla, kuin he itse? Ymmärrän että kaikilla ei todellakaan mene näin. On silti uskomatonta että myös hyviltä uusilta omistajilta evätään saada unelmiensa koira, muiden haitta omistajien vuoksi. Jotka eivät osaa kasvattaa koiria, joilla ei ole aikaa eikä mielenkiintoa. Sitä paitsi, vastuu on jokaisen oma. Ei se ole koiran entisen paikan vastuu, jos jotakin kauheaa tapahtuu. Jokainen vastaa itse koiristaa!

      • Anonyymi

        No tämä, ennakkoluuloja on ihmisillä aivan valtavasti puoleen ja vastaan. Koira voi olla jollekin ihmiselle pelastus, kun taas toiselle aivan tuhoon tuomittu yhdistelmä.


      • Anonyymi

        Juu, aina voi testata raateleeko hauva vauvan ja jos raatelee niin laittaa seuraavaan kotiin josko siellä ei raatelisi.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Juu, aina voi testata raateleeko hauva vauvan ja jos raatelee niin laittaa seuraavaan kotiin josko siellä ei raatelisi.

        Kyllä on niin sairasta tekstiä, että mee suosiolla käymään vähä jossain puhumassa


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Kyllä on niin sairasta tekstiä, että mee suosiolla käymään vähä jossain puhumassa

        Niinhän te testailette, "Ei se koskaan ennen ole purrut", eikä rakkia saisi lopettaa vaikka purrut kuinka monta kertaa tahansa.


      • Anonyymi

        Mutta mainehaitta on.. Parasta ennalta estää riskit ja tyytyä rotuun joka soveltuu ensimmäiseksi koiraksi.


    • Anonyymi

      Tuo suosittelu ensimmäiseksi koiraksi on vain joidenkin oma mielipide. Itse ostajana päätät minkä rodun haluat, ei siinä mitään tietäjiä tarvita. Jos joku haluaa tyrkyttää mielipidettään muille voi aina nuo viisastelijat ohittaa. Kyseessähän on vain eläin jota tietenkin kohdellaan kuin eläintä. Rodusta ei niin väliä.

      • Anonyymi

        XDDDDDD


    • Anonyymi

      Noh,minkälainen koira kävis sitten,toiseksi koiraksi.

    Ketjusta on poistettu 3 sääntöjenvastaista viestiä.

    Takaisin ylös

    Luetuimmat keskustelut

    1. Onks sulle väliä, jos jokin kaivattusissa

      ei ole täydellistä? Esim. venytysmerkit, arvet, selluliitti, epäsymmetriset rinnat, vinot hampaat jne?
      Ikävä
      87
      4598
    2. Ei sinussa ollut miestä

      Selvittämään asioita vaan kipitit karkuun kuin pikkupoika.
      Ikävä
      127
      4028
    3. Shokkiyllätys! 31-vuotias Hai asuu vielä "kotona" - Anna-vaimon asenne ihmetyttää: "No ei tämä..."

      Hmmm, mitenhän sitä suhtautuisi, jos aviomies/aviovaimo asuisi edelleen lapsuudenperheensä kanssa? Tuore Ensitreffit-vai
      Ensitreffit alttarilla
      33
      2591
    4. Eikö Marin ollut oikeassa kokoomuksen ja persujen toiminnasta

      Ennen vaaleja Marin kertoi mitä kokoomus tulisi hallituksessa tekemään ja tietysti persut suostuu kaikkeen, mitä kokoomu
      Maailman menoa
      199
      1618
    5. Wiisaat Lappajärvellä iät.

      Nyt nimiä listaan menneistä ja nykyisistä Wiisaista Lappajärveläisistä. Itseäkin voi tuoda esille kaikessa Wiisaudessa.
      Lappajärvi
      12
      1296
    6. Missä Steffe hiihtää?

      Missä reppuli luuraa? Ei ole Seiskassa mitään sekoiluja ollut pariin viikkoon? Onko jo liian kylmä skulata tennistä ulko
      Kotimaiset julkkisjuorut
      23
      1271
    7. Olet elämäni rakkaus

      On ollut monia ihastumisia ja syviäkin tunteita eri naisia kohtaan, mutta sinä olet niistä kaikista ihmeellisin. Olet el
      Ikävä
      36
      1228
    8. Ratkaiseva tekijä kiinnostuksen heräämisessä

      Mikä tekee deittikumppanista kiinnostavan? Mitä piirrettä arvostat / et arvosta?
      Sinkut
      62
      1213
    9. Milloin nainen, milloin?

      Katselet ja tiedän, että myös mieli tekee. Voisit laittaa rohkeasti viestin. Tiedät, että odotan. Ehkä aika ei ole vielä
      Ikävä
      61
      1173
    10. Olen menettänyt yöunet kokonaan

      Nytkin vain tunnin nukkunut. En tiedä johtuuko se sinusta vai tästä palstasta. Olis mukava nähdä oikeasti eikä arvuutel
      Tunteet
      17
      1085
    Aihe