Osuusliike Elannon hevosmiesten lakko ei ole vieläkään päättynyt

Kaikki lakot loppuvat aikanaan – Tiettävästi vain Osuusliike Elannon hevosmiesten lakko ei ole vieläkään päättynyt.
Nyt ei ole Elantoa eikä hevosmiehiä, heistä on jäljellä vain edelleen kestävä Suomen pisin lakko.

Jos goodleen kirjoitat: elannon hevosmiehet lakossa.
Niin kyllä siellä paljon on asian tiimoilta. Eli lakko yhä pitää.

Pääministeri Sipilä laittoi lakkoijat kuriin, kun heille Ay-johtajille anneettiin raamit, että siinä touhuilkaa:_
**Tästä ei **suomalainen työmarkkinateatteri parane. Aikaisemmin puheenjohtajallaan pöytää pyyhkinyt PAMin hallitus kokoontui korvasta raahattuna harkitsemaan uudestaan suhtautumistaan neuvotteluihin, joilla maahan yritetään kyhätä entinen yhteiskuntasopimus, nykyinen kilpailykykysopimus, tuleva tuluskukkaro.

Kuuden tunnin raatelevien neuvottelujen jälkeen PAMin Ann Selin (sd.) käveli kameroiden eteen ja näytti siltä kuin olisi paininut marjaskarhun kanssa. Mutta se mikä frisyyrissä hävittiin, sanomassa voitettiin: PAM ei hyväksy yhteiskuntasopimusta, mutta lähteepä kuitenkin siitä neuvottelemaan. Katsoja voi kysyä logiikan perään, mutta sellaisia kysymyksiä ei työmarkkinateatterissa ole kysytty sitten Elannon hevosmiesten lakon.

Jotta katkera kalkki olisi helpompi niellä, PAM asetti liudan uusia reunaehtoja soveltamisneuvotteluille, jotka pitäsi olla pulkassa toukokuun lopulla.

Viime kerrallaPAM mm. korosti, että hallituksen on luovuttava lisäleikkauksista, veronkorotuksista sekä varmistettava, että porkkanapuolelle varatut veronkevennykset toteutuvat.

Politiikan puolella tätä kutsutaan iltalypsyksi tai pekkaroinniksi, mutta työmarkkinateatterissa se on neuvotteluasetelmien kirkastamista tahtotilan vahvistamiseksi.

Hallitus vastasi myöntävästi kahteen ensimmäiseen kategoriaan, mutta himmailee vielä veronalennusten kanssa. Siitä huolimatta PAM nyt taipui. Taas on syytä muistuttaa logiikan ja työmarkkinateatterin keskinäisestä suhteesta.

PAM toi nyt pöytään liudan uusia reunaehtoja: osa-aikaisten asema on turvattava työaikaa pidennettäessä, selviytymislauseketta on selkiytettävä, lyhyeen sairausvapaaseen pitää riittää työntekijän oma ilmoitus ja luottamusmiesten asemaan on saatava parannuksia.

Politiikan puolella tätä kutsutaan iltalypsyksi tai pekkaroinniksi, mutta työmarkkinateatterissa se on neuvotteluasetelmien kirkastamista tahtotilan vahvistamiseksi.

Joka tapauksessa käteen tästä päivästä jää se, että PAM on palannut harharetkeltään työmarkkinaosapuolten suureen neuvottelupöytään ja hallitukselle elintärkeä yhteiskuntasopimus/kilpailukykysopimus näyttäisi taas nytkähtäneen liikkeelle.

Pääministeri Juha Sipilä (kesk.) riemuitsikin tuoreeltaan Brysselistä toteamalla, että "toivottavasti tulppa lähtee paatista". Se on tietysti hieman outo vertaus hallituslaivan kapteenilta, mutta ehkä samalla myös osuva. Työmarkkinapaatti on kieltämättä raskaassa vesilastissa, mutta vielä pinnalla.

Jos osuvien vertausten linjalla jatketaan, ottakaamme mallia Ilkka Kanerva (kok.) -nimiseltä poliittiselta filosofilta: Nyt kun askelmerkit on ylisummaan vedetty tartaniin ja neuvotteluissa on päästy sormiharjoittelusta penkkipunnerrusvaiheeseen, niin tässä paineettomassa ilmakehässä on syytä toivoa, että kilpailykykyharjoitus soudetaan kotisatamaan turvallisesti köli veden pinnalla.