Olen 26v perheenäiti ja minulla on 4v tytär. Asun mieheni kanssa avoliitossa Oulussa ja miehelläni on myös 5v tytär, joka asuu äitinsä luona.
Hän ei ole omaa tytärtään nähnyt nyt pitkään aikaan, koska äiti on sen verran pirullinen tapaus, että ei anna tyttöä, vaikka isällä olisi siihen oikeus. Pitää tavallaan ohjia käsissään ja pistää oman äitinsä puhumaan soskun työntekijöille suoranaista paskaa isästä.
Mieheni haluaisi kovasti nähdä lastaa, mutta näkee häntä nykyään harvoin. Viimeksi tammikuun lopussa.
Nyt hänellä on masennuksen oireita ja lääkäri määräsi kotihoitoa siihen.
Mieheni on näinä väliaikoina ollut todella kärttyinen tapaus ja äksyilee minulle syystä jos toisesta ja silloin minulla puheliaana ihmisenä monesti kilahtaakin..
Itsellänikin tyttö hoidettavana ja hän kyllä kuulee nämä sanailut välillä. Huolettaa tytön puolesta toisaalta..
Toisaalta huolettaa miehen tytön puolesta, koska epäiltävissä on, ettei hän kykene lastaan hoitamaan kuten pitäisi. Sosku tietää aika lailla, mutta joutuu nostamaan kädet pystyyn, kun sukulaiset nousee puolustamaan äitiä, vaikka tämä ei tee yhtään mitään tytön hyväksi.. Esittää vain uusia vaatimuksia..
Mitä voisi tehdä, että tämä kierre katkeaisi? Olisiko jotain, millä minun ja mieheni suhdetta voisi edes väliaikaisesti piristää tai mitä tilanteelle voisi muuten tehdä? Autoa meillä ei ole ja miehen tyttö asuu kauempana.
Hän ei ole omaa tytärtään nähnyt nyt pitkään aikaan, koska äiti on sen verran pirullinen tapaus, että ei anna tyttöä, vaikka isällä olisi siihen oikeus. Pitää tavallaan ohjia käsissään ja pistää oman äitinsä puhumaan soskun työntekijöille suoranaista paskaa isästä.
Mieheni haluaisi kovasti nähdä lastaa, mutta näkee häntä nykyään harvoin. Viimeksi tammikuun lopussa.
Nyt hänellä on masennuksen oireita ja lääkäri määräsi kotihoitoa siihen.
Mieheni on näinä väliaikoina ollut todella kärttyinen tapaus ja äksyilee minulle syystä jos toisesta ja silloin minulla puheliaana ihmisenä monesti kilahtaakin..
Itsellänikin tyttö hoidettavana ja hän kyllä kuulee nämä sanailut välillä. Huolettaa tytön puolesta toisaalta..
Toisaalta huolettaa miehen tytön puolesta, koska epäiltävissä on, ettei hän kykene lastaan hoitamaan kuten pitäisi. Sosku tietää aika lailla, mutta joutuu nostamaan kädet pystyyn, kun sukulaiset nousee puolustamaan äitiä, vaikka tämä ei tee yhtään mitään tytön hyväksi.. Esittää vain uusia vaatimuksia..
Mitä voisi tehdä, että tämä kierre katkeaisi? Olisiko jotain, millä minun ja mieheni suhdetta voisi edes väliaikaisesti piristää tai mitä tilanteelle voisi muuten tehdä? Autoa meillä ei ole ja miehen tyttö asuu kauempana.
Vastaukset 3
Vanhimmat
No jaa-a... jos miehelläsi on tyttärestään yhteishuoltajuus lastenvalvojan pitäisi kyetä asialle jotain ...muistuttakaapa että tapaamisoikeus on LAPSEN OIKEUS tavata molempia vanhempiaan eikä niinkuin sinäkin virheellisesti sanoit että isällä olisi siihen oikeus... no tavallaan onkin mutta siis ensisijaisesti lapsella!! Ja näin ollen lastenvalvojan kuuluisi neuvotella tapaamissopimus lapsennäkökulmasta ajatellen eikä toisen vanhemman hyväksi... Jos ex on jo niin hyvin haukkunut miehesi että epäilevät lapsen turvallisuutta tapaamisissa ne voidaan järjestää valvotusti!! Jos tuo exä sukulaisineen ihan puutaheinää jauhaa niin kai teidänkin puolesta on puhujia???
Ja joskus voisi olla teillekkin viisasta repäistä irti koko touhusta ja lapset hoitoon ja baanalle!! Masennus on vakava asia mutta onneksi sille on paljon tehtävissä!! Hakekaa kaikki mahdollinen apu: sosku nvla mtt lääkäri jne... älkää jääkö yksin!!
Meille tuli aikamoisia riitoa ja suhde meni alamäkeen varsinkin toisen lapsen synnyttyä tossa muutama kuukausi takaperin. Mies oli välillä todella kärttyinen ja jopa aggressiivinen. Häntä ei kiinostanut mikään tai ketään. Ja jonkin ajan kuluttua taas oma ihana itsensä. Mentiin ylä ja alamäkiä...Ehdin jo luulla, että hän ei enää haluakkaan perhe-elämää. Kunnes mies ymmärsi mennä lääkäriin. Se oli ainut keino, sillä muuten olisi tullut ero. Lääkäri totesi vakavan masennuksen ja antoi reseptin lääkkeeseen. Nyt ymmärrän paremmin miestäni ja yritän parhaani mukaan tukea häntä. Lääkitys aloitetaan tänään. Saa nähdä auttaako mitään, mutta todella toivon!
Ei se miehen masennus yksin lääkkeellä lähde, toki hyvä apua, mutta lisäksi tarvitaan terapiaa.. yms. meidän perheessä käyty useita psykiatrian sairaalan käyntejä. Perheneuvolat yms. että pääsee mies puhumaan jollekkin ulkopuoliselle sitä pahaa oloa pois! Jaksamista, älä anna tehdä masennuksesta kierrettä.