Elämässä tapahtuu asioita, joita voi olla vaikea ymmärtää ja hyväksyä. Koettelemusten ja vastoinkäymisten keskellä nousee monenlaisia kysymyksiä. Miksi elämääni sallitaan tällaista? Olenko tehnyt jotakin, jonka vuoksi minua koetellaan? Miksi hyvä Jumala sallii pahan tapahtuvan?
Raamatun kertomus Jobista on kuvaus kärsimyksestä. Jobin kirjasta voi etsiä vastauksia kärsimykseen liittyvin kysymyksiin. Jumala salli koetella Jobia monenlaisilla elämänkohtaloilla ja menetyksillä. Job menetti kaiken ajallisen: perheen, omaisuuden ja terveyden.
Jobia lohduttamaan tulleiden ystävien ja Jobin vuoropuhelu muuttui Jobin lohduttamisesta nuhtelemiseksi. Keskustelussa tuli ilmi ystävien ajatus koettelemuksista Jumalan rangaistuksena synnistä: ”Elit leveästi, huolta vailla. Sinun pöytäsi notkui rasvaisia herkkuja. Mutta nyt sinua on kohdannut rangaistus synneistäsi, sinä saat ansiosi mukaan.” (Job. 36:16–17.) Job puolustautuu vakuuttamalla eläneensä elämänsä virheettömästi: ”Omatuntoni ei minua syytä, ei mistään, mitä elämäni päivinä olen tehnyt” (Job. 27:6).
Vaikeissa elämänkohtaloissa usko voi olla koetuksella. Jumala ei kuitenkaan kiusaa ketään (Jaak. 1:13). Tämä tulee ilmi Jobin kohtalossa: Jumala ei asettanut Jobin elämään vaikeuksia, mutta salli niiden tapahtuvan. Usko antaa voimaa kestää koettelemustenkin keskellä. Koettelemukset auttavat usein erottamaan olennaisen vähäpätöisestä. Usein vastoinkäymiset kirkastavat myös uskon kalleutta.
Jumalan suhtautuminen ihmiseen ei ole pääteltävissä menestyksestä tai vastoinkäymisistä. Jeesuksen opetus oli, että Jumala antaa auringon paistaa ja sateen sataa niin hurskaille kuin jumalattomille (Matt. 5:45). Asaf ihmetteli jumalattomien menestymistä, mutta löysi lopulta Jumalan pyhäkössä elämänsä todellisen aarteen: ”Taivaassa minulla on sinut, sinä olet ainoa turvani maan päällä. Vaikka ruumiini ja sieluni nääntyy, Jumala on kallioni, minun osani iankaikkisesti” (Ps. 73:25–26.)
Jobin kirjan lopussa Jumala puhuttelee Jobia, ja Job joutuu toteamaan: ”Vain korvakuulolta sinut tunsin. Nyt ovat silmäni nähneet sinut. Sen tähden minä häpeän puheitani ja kadun niitä tomussa ja tuhkassa.” (Job. 42:5–6.) Jumala nuhtelee Jobin ystäviä ja käskee toimittamaan hyvitysuhrin. Jumalan edessä ovat kaikki syntisiä ja pelastukseen kelpaamattomia.
Raamatun keskeisin viesti ei ole sanoma synnistä vaan syntien sovittajasta Jeesuksesta Kristuksesta. Hänen ansiostaan saamme Jumalan valtakunnasta kuulla omalle sydämelle lohdutuksen evankeliumin. Evankeliumi rohkaisee uskomaan ja luottamaan Jumalan johdatukseen vaikeuksienkin keskellä. Jumalan armo auttaa rakastamaan lähimmäistä ja taistelemaan syntiä vastaan. Evankeliumi kutsuu Jumalan yhteydestä eroon joutuneita takaisin hänen yhteyteensä.
Uskon päämäärä on iankaikkinen elämä Jumalan yhteydessä. Taivaassa ei ole kärsimystä, koettelemusta tai syntiä. ”Nälkä ei heitä enää vaivaa, ei jano, enää ei heitä polta aurinko eikä paahtava helle. Karitsa, joka on valtaistuimen edessä, kaitsee heitä ja vie heidät elämän veden lähteille, ja Jumala pyyhkii heidän silmistään kaikki kyyneleet.” (Ilm. 7:16–17.)
Sampo Sandell
Raamatun kertomus Jobista on kuvaus kärsimyksestä. Jobin kirjasta voi etsiä vastauksia kärsimykseen liittyvin kysymyksiin. Jumala salli koetella Jobia monenlaisilla elämänkohtaloilla ja menetyksillä. Job menetti kaiken ajallisen: perheen, omaisuuden ja terveyden.
Jobia lohduttamaan tulleiden ystävien ja Jobin vuoropuhelu muuttui Jobin lohduttamisesta nuhtelemiseksi. Keskustelussa tuli ilmi ystävien ajatus koettelemuksista Jumalan rangaistuksena synnistä: ”Elit leveästi, huolta vailla. Sinun pöytäsi notkui rasvaisia herkkuja. Mutta nyt sinua on kohdannut rangaistus synneistäsi, sinä saat ansiosi mukaan.” (Job. 36:16–17.) Job puolustautuu vakuuttamalla eläneensä elämänsä virheettömästi: ”Omatuntoni ei minua syytä, ei mistään, mitä elämäni päivinä olen tehnyt” (Job. 27:6).
Vaikeissa elämänkohtaloissa usko voi olla koetuksella. Jumala ei kuitenkaan kiusaa ketään (Jaak. 1:13). Tämä tulee ilmi Jobin kohtalossa: Jumala ei asettanut Jobin elämään vaikeuksia, mutta salli niiden tapahtuvan. Usko antaa voimaa kestää koettelemustenkin keskellä. Koettelemukset auttavat usein erottamaan olennaisen vähäpätöisestä. Usein vastoinkäymiset kirkastavat myös uskon kalleutta.
Jumalan suhtautuminen ihmiseen ei ole pääteltävissä menestyksestä tai vastoinkäymisistä. Jeesuksen opetus oli, että Jumala antaa auringon paistaa ja sateen sataa niin hurskaille kuin jumalattomille (Matt. 5:45). Asaf ihmetteli jumalattomien menestymistä, mutta löysi lopulta Jumalan pyhäkössä elämänsä todellisen aarteen: ”Taivaassa minulla on sinut, sinä olet ainoa turvani maan päällä. Vaikka ruumiini ja sieluni nääntyy, Jumala on kallioni, minun osani iankaikkisesti” (Ps. 73:25–26.)
Jobin kirjan lopussa Jumala puhuttelee Jobia, ja Job joutuu toteamaan: ”Vain korvakuulolta sinut tunsin. Nyt ovat silmäni nähneet sinut. Sen tähden minä häpeän puheitani ja kadun niitä tomussa ja tuhkassa.” (Job. 42:5–6.) Jumala nuhtelee Jobin ystäviä ja käskee toimittamaan hyvitysuhrin. Jumalan edessä ovat kaikki syntisiä ja pelastukseen kelpaamattomia.
Raamatun keskeisin viesti ei ole sanoma synnistä vaan syntien sovittajasta Jeesuksesta Kristuksesta. Hänen ansiostaan saamme Jumalan valtakunnasta kuulla omalle sydämelle lohdutuksen evankeliumin. Evankeliumi rohkaisee uskomaan ja luottamaan Jumalan johdatukseen vaikeuksienkin keskellä. Jumalan armo auttaa rakastamaan lähimmäistä ja taistelemaan syntiä vastaan. Evankeliumi kutsuu Jumalan yhteydestä eroon joutuneita takaisin hänen yhteyteensä.
Uskon päämäärä on iankaikkinen elämä Jumalan yhteydessä. Taivaassa ei ole kärsimystä, koettelemusta tai syntiä. ”Nälkä ei heitä enää vaivaa, ei jano, enää ei heitä polta aurinko eikä paahtava helle. Karitsa, joka on valtaistuimen edessä, kaitsee heitä ja vie heidät elämän veden lähteille, ja Jumala pyyhkii heidän silmistään kaikki kyyneleet.” (Ilm. 7:16–17.)
Sampo Sandell
Vastaukset 7
Vanhimmat
Ei ainakaan jatkuvat ja liialliset vastoinkäymiset uskoa kirkasta vaan sytyttää kroonisen vihan ja katkeruuden.
Kyllä se ois ollut paljon helpompaa kun ei ois tänne koskaan syntynytkään.
Moon lesta. Ihanaa olla ainuassa oikiassa uskossa!
Jumala selkiästi siunaa omiaan.
Vaimo kuoli pakkosynnytyksen yhteyvessä, mutta sain uuven ja verevän tilalle. Siunausta jos mikä!
Kotitalokin palo, mutta saimma vakkuutusrahhoilla uuven ja paremman. On vesivekin katto ja tiivin akkunat. Nii ja se keittiöki on puustellin tekemä!
Viemärit rakensi ja asenteli lestaatiolainen uskonveli. Ei oo ulostuksen esteitä ollu ensinkään! Eli hyvin vettää!
On uusi katto, uudet putket ja ikkunat, julkisivukin kalliilla uusittu, mutta muuten talo on läpimätä. Mitä nyt 50000e mennyt rahhoo kaikkeen pakko myynti ostoihin. Hurraa!
MITÄ TUO TAAS OLI !! ????????
PILKKAA !!!???
On tuo hankalaa kun lestalta paloi tupa niin piti odottaa uuden rakentamista.
Multa paloi tupa niin muutin kammariin ja tei sitten joutessani tuvan uudelleen.
Helppo se on kirjootella, jos ei ole tarpeeksi vastoinkäymisiä. Mutta sitten kun sietämisen raja ylittyy ( missä se kelläkin menee missäkin tapauksessa), ei ihan hirviästi tule mieleen jumalan sallimus ja vahvistava kokemus. Vastuutonta ajattelua!