Täytyy myöntää, että ensimmäisen kerran tänään huomasin, että ehkäpä hiukseni eivät harvenekaan enää niin vauhdilla, ja ehkäpä jotakin on jopa kasvanut tilalle. Laitoin hiukseni geelillä beckham-tyyliin, ja katsoin mikä oli tulos. Toiselta puolelta hieman paistoi, mutta ei pahasti, vaihdoin valoa ja valon suuntaa, ei edelleenkään pahasti. Mielestäni ihan tyylikäs. Ei tarvitsekaan aina välttämättä castro-hattua. Toivottavasti tämä kehityssuunta ei ollut vain katsojan silmässä, ja toivottavasti en nuolaise liian aikaisin.
Joka tapauksessa. Tiedän tuon masennuksen, kun aikaisemmin olin tottunut välin pitämään hiuksia pitkinä, sitten leikkasin mielijohteesta pörrölle, ja taas kasvatin. Välillä värjäsin ljungberg tyyliin mustapunaiseksi. Erään lyhytleikkauksen (int) jälkeen huomasinkin, hiuksetpa ei enää kasva niin vauhdilla. Sitten huomasin, että nehän on itse asiassa lährössä. Voi muna. Ja masennus alkoi. Venytin kaikkien hoitokeinojen aloittamista ensin hieman häpeästä ja masennuksesta, sitten rahapulasta. Menin jopa töihin saadakseni rahaa, mielessä myös se, että hoitokeinoilla saisi hiukkasen hiuksia takaisin. Siltikin venytin. Sitten ostin gefinaa. Söin vuoden, ei tulosta. Pidin kuukauden taukoa, aloitin kumminkin uudestaan.
Parin kuukauden päästä tästä, ostin rogainea. Ensin hiuksia tosissaan tuntui lähtevän vilkkaammalla tahdilla. Nyt, kahden kuukauden yhteiskäytön jälkeen (gefina rogaine), palaammekin tuohon ensin mainitsemaani aiheeseen. Hiukset eivät ehkä olekaan lähdössä niin nopeasti. Jippii.
Eli mitä halusin sanoa. SINÄ, joka vähänkin huomaat, että hiukset ovat lähdössä ja tämä harmittaa, ÄLÄ ODOTTELE ÄLÄKÄ OLE KITSAS jos haluat hiuksesi pitää. Rahaa saa aina lisää. Hiuksia ei välttämättä enää.
ÄLÄ odota nopeita muutoksia. Itse huomasin, että tieto siitä, että lääkkeet saattavat auttaa, jo sinänsä hieman lohduttivat. On toivoa. Niin kuin onkin! Eli ole kärsivällinen. Lääkkeet auttavat jos auttavat, joka tapauksessa tiedät ainakin, että olet sentään YRITTÄNYT estää kaljuuntumista, niin ei myöhemmin harmistele, että ei tullut edes koitettua.
Suosittelen omalta kohdaltani Gefinan Rogainen käyttöä, samaan aikaan. Kumpaakin kuin ohjeissa. Neljäsosa pilleri vaikka yöllä ennen nukkumaan menoa, Rogainea kaksi kertaa päivässä, aamuin illoin. Se on hieman vaivalloista, tiedän kyllä, mutta siihen tottuu. Haluan ainakin yrittää, jos ei muuta, ja olen valmis hieman näkemään vaivaa.
Ja lopuksi. Vaikka eivät autakaan (ja kuten jo mainitsin, vaikka vain luulinkin, että itselläni lääkkeet auttoivat), ei tämä ole vakava asia. Mitä sitten? Eikö maailmassa ole tärkeämpiäkin asioita kuin hiukset? Pieni arjen relativismi on mielestäni varsin helpottavaa, suhteellista asiat, elä ota vakavasti. Naureskele omalle kaljullesi ENSIN ITSEKSESI, onhan noita muitakin. Kun opit nauramaan itsellesi, opit jotakin muutakin. Ja nyt semmoinen legendaarinen sodankäyntimäinen (Sun Tzu/von Clausewitz) ohje. Tee heikkoudestasi sinun vahvuutesi.
Mutta muista. Yritys jo sinänsä helpottaa oloa, jos olet yhtään samalla aaltopituudella kanssani, ja ymmärsit, mitä tarkoitin.
Jatkoja!
Joka tapauksessa. Tiedän tuon masennuksen, kun aikaisemmin olin tottunut välin pitämään hiuksia pitkinä, sitten leikkasin mielijohteesta pörrölle, ja taas kasvatin. Välillä värjäsin ljungberg tyyliin mustapunaiseksi. Erään lyhytleikkauksen (int) jälkeen huomasinkin, hiuksetpa ei enää kasva niin vauhdilla. Sitten huomasin, että nehän on itse asiassa lährössä. Voi muna. Ja masennus alkoi. Venytin kaikkien hoitokeinojen aloittamista ensin hieman häpeästä ja masennuksesta, sitten rahapulasta. Menin jopa töihin saadakseni rahaa, mielessä myös se, että hoitokeinoilla saisi hiukkasen hiuksia takaisin. Siltikin venytin. Sitten ostin gefinaa. Söin vuoden, ei tulosta. Pidin kuukauden taukoa, aloitin kumminkin uudestaan.
Parin kuukauden päästä tästä, ostin rogainea. Ensin hiuksia tosissaan tuntui lähtevän vilkkaammalla tahdilla. Nyt, kahden kuukauden yhteiskäytön jälkeen (gefina rogaine), palaammekin tuohon ensin mainitsemaani aiheeseen. Hiukset eivät ehkä olekaan lähdössä niin nopeasti. Jippii.
Eli mitä halusin sanoa. SINÄ, joka vähänkin huomaat, että hiukset ovat lähdössä ja tämä harmittaa, ÄLÄ ODOTTELE ÄLÄKÄ OLE KITSAS jos haluat hiuksesi pitää. Rahaa saa aina lisää. Hiuksia ei välttämättä enää.
ÄLÄ odota nopeita muutoksia. Itse huomasin, että tieto siitä, että lääkkeet saattavat auttaa, jo sinänsä hieman lohduttivat. On toivoa. Niin kuin onkin! Eli ole kärsivällinen. Lääkkeet auttavat jos auttavat, joka tapauksessa tiedät ainakin, että olet sentään YRITTÄNYT estää kaljuuntumista, niin ei myöhemmin harmistele, että ei tullut edes koitettua.
Suosittelen omalta kohdaltani Gefinan Rogainen käyttöä, samaan aikaan. Kumpaakin kuin ohjeissa. Neljäsosa pilleri vaikka yöllä ennen nukkumaan menoa, Rogainea kaksi kertaa päivässä, aamuin illoin. Se on hieman vaivalloista, tiedän kyllä, mutta siihen tottuu. Haluan ainakin yrittää, jos ei muuta, ja olen valmis hieman näkemään vaivaa.
Ja lopuksi. Vaikka eivät autakaan (ja kuten jo mainitsin, vaikka vain luulinkin, että itselläni lääkkeet auttoivat), ei tämä ole vakava asia. Mitä sitten? Eikö maailmassa ole tärkeämpiäkin asioita kuin hiukset? Pieni arjen relativismi on mielestäni varsin helpottavaa, suhteellista asiat, elä ota vakavasti. Naureskele omalle kaljullesi ENSIN ITSEKSESI, onhan noita muitakin. Kun opit nauramaan itsellesi, opit jotakin muutakin. Ja nyt semmoinen legendaarinen sodankäyntimäinen (Sun Tzu/von Clausewitz) ohje. Tee heikkoudestasi sinun vahvuutesi.
Mutta muista. Yritys jo sinänsä helpottaa oloa, jos olet yhtään samalla aaltopituudella kanssani, ja ymmärsit, mitä tarkoitin.
Jatkoja!
Vastaukset 1
Vanhimmat
Mulla ikää 26 ja myös kivasti ruvennut pää klanittumaan, mutta mitäs sitten. Aivan suotta pistää rahaa aikaa ja vaivaa niinkin pieneen asiaan kuin klanittumiseen ja nimenomaan sen "parantamiseen".
Pidät sitä tärkeänä että ainakin on sitten yrittänyt estää klanitumista vaikka "lääkkeet" eivät mitään auttaisikaan? No mikäs siinä, mutta onko se nyt niin kamalaa "luovuttaa" jo alkuvaiheessa ja keskittyä elämässä muihin asioihin kuin klanittumisen ehkäisyyn. Ei minua potuta se että en panosta klanittumisen ehkäisyyn, se kyllä potuttaisi että olisin panostanut reippaasti niinkin turhamaiseen asiaan kuin klanittumisen ehkäisyyn.
Juu, tämä oli siis minun näkökulmani eikä se ole sen parempi kuin sinun tai muidenkaan näkökulma. Oli vaan pistettävä oma näkökulmakin tähän kun sait viestisi otsikolla houkuteltua minut tänne tuolta etusivulta.