Moi.
Mä haluaisin kuulla jonkun kokemuksia mistä tahansa näkökulmasta mun asiaan.
Olen tuntenut erään miehen 4 vuotta. Mies juo joka viikonloppu molemmat päivät, ja korjaa sunnuntaina krapulaa. Viikolla tiedän että menee päivittäin 3-6 kaljaa illalla. Joskus hän myöntää että menee, joskus taas 'todistelee' ettei ole ottanut alkuviikosta esim yhtään kaljaa. Töissä ei kuitenkaan ole koskaan kännissä, vaikka maanantaisin on krapula.
Hänen isänsä on alkoholisti, tuurijuoppo. Hän kuitenkin ihailee isäänsä omien sanojensa mukaan yli kaiken. Kuitenkin kun isä soittaa hänelle kännissä, hän suuttuu ja asia ahdistaa häntä. Isä on ollut samanlainen jo siitä kun hän oli pieni. Haluaisin ymmärtää paremmin miltä hänestä tuntuu, ja mitä hän ajattelee. En voi kuitenkaan kysyä häneltä itseltään, ja vakavasti puhumme harvoin mistään asiasta koska hän ei oikein osaa, vaan heittää vitsiksi tai vähättelee asiaa, ja haluaa vain että on hauskaa.
Toiseksi, tiedän että hän oli riippuvainen eräästä entisestä tyttöystävästään. Voiko sellainen johtua siitä että vanhemmat ovat oleet alkoholisteja? Entäs nyt, kun ex on jättänyt vuosia sitten... hän ei omien sanojensa mukaan halua seurustella kenenkään kanssa, kuulemma asiat pelottaa, ja hän haluaa olla 'yksin'. Hänellä on vieläkin mielessä ex vaikka ei ole ollut 5 vuoteen yhteydessä häneen.
En osaa ymmärtää häntä, enkä tiedä mitä minun pitäisi tehdä. Olemme eräänlaisessa parisuhteessa ja teemme kaikki samat asiat kuin 'oikeat' seurustelukumppanit, sillä erotuksella että hän ei pysty myöntämään että seurustelisimme. Kumpikin kyllä rakastaa.
Mitä minun pitäisi tehdä? Olla tässä suhteessa ja antaa aikaa, vai puhua, pakottaa, lähteä...? Voiko edellä mainitut asiat jotenkin liittyä alkoholismiin, vai onko ne vaan jotain erillisiä sattumuksia? Kukaan samanlaisessa tilanteessa?
Mä haluaisin kuulla jonkun kokemuksia mistä tahansa näkökulmasta mun asiaan.
Olen tuntenut erään miehen 4 vuotta. Mies juo joka viikonloppu molemmat päivät, ja korjaa sunnuntaina krapulaa. Viikolla tiedän että menee päivittäin 3-6 kaljaa illalla. Joskus hän myöntää että menee, joskus taas 'todistelee' ettei ole ottanut alkuviikosta esim yhtään kaljaa. Töissä ei kuitenkaan ole koskaan kännissä, vaikka maanantaisin on krapula.
Hänen isänsä on alkoholisti, tuurijuoppo. Hän kuitenkin ihailee isäänsä omien sanojensa mukaan yli kaiken. Kuitenkin kun isä soittaa hänelle kännissä, hän suuttuu ja asia ahdistaa häntä. Isä on ollut samanlainen jo siitä kun hän oli pieni. Haluaisin ymmärtää paremmin miltä hänestä tuntuu, ja mitä hän ajattelee. En voi kuitenkaan kysyä häneltä itseltään, ja vakavasti puhumme harvoin mistään asiasta koska hän ei oikein osaa, vaan heittää vitsiksi tai vähättelee asiaa, ja haluaa vain että on hauskaa.
Toiseksi, tiedän että hän oli riippuvainen eräästä entisestä tyttöystävästään. Voiko sellainen johtua siitä että vanhemmat ovat oleet alkoholisteja? Entäs nyt, kun ex on jättänyt vuosia sitten... hän ei omien sanojensa mukaan halua seurustella kenenkään kanssa, kuulemma asiat pelottaa, ja hän haluaa olla 'yksin'. Hänellä on vieläkin mielessä ex vaikka ei ole ollut 5 vuoteen yhteydessä häneen.
En osaa ymmärtää häntä, enkä tiedä mitä minun pitäisi tehdä. Olemme eräänlaisessa parisuhteessa ja teemme kaikki samat asiat kuin 'oikeat' seurustelukumppanit, sillä erotuksella että hän ei pysty myöntämään että seurustelisimme. Kumpikin kyllä rakastaa.
Mitä minun pitäisi tehdä? Olla tässä suhteessa ja antaa aikaa, vai puhua, pakottaa, lähteä...? Voiko edellä mainitut asiat jotenkin liittyä alkoholismiin, vai onko ne vaan jotain erillisiä sattumuksia? Kukaan samanlaisessa tilanteessa?
Vastaukset 4
Vanhimmat
Hei Jaana!
Kertomasi perusteella olet tekemisissä miehen kanssa, joka on hyvää vauhtia kehittymässä alkoholistiksi. Nyt sinun on tuotava esiin oma kantasi juomiseen, siis lopettamiseen, jos et halua menettää omaa terveyttäsi seuratessasi juomarin elämää. Ellei hän halua tehdä muutosta elämäänsä, niin suhde poikki. Olet seurannut juomista 4 vuotta, joten luulisin, että tiedät mitä se sinulle on antanut.
Olen itse entinen juoppo ja minuun tehosi vain
"kovat otteet", mutta siitä alkoi raitis elämä.
Päivä kerrallaan.
moi!
itse katselin kolme vuotta lähestulkoon samanlaista touhua. suhteemme on hiljattain mennyt karille täysin. en jaksanut enää niitä täysin turhia lupauksia joita tuli jokaisen ryyppyputken jälkeen. ja selityksiä kyllä juomiseen löytyi aina,uskomattomia. millon olin puhunu väärällä äänen sävyllä jostain tai millo olin tietämättäni loukannu tai millo oli huolissaan siskonsa sairaudesta ja ryyppäämään piti lähteä. meillä tää juominen ei ollu pelkkää vkl juomista ja kaljottelua vaan kun rahaa tuli niin kyllä kapakat kutsu. ja ei muuta ku kaikki viimistä penniä myöten sinne ja taas itkettiin ja luvattiin kuut ja tähdet taivaalta.
kyllä tällaisesta ihmisestä on vaikea päästä eroon ja varsinkin kun edelleen on tunteita sitä ihmistä kohtaan kun hän on selvillä aivan ku eri ihminen. hänen kohdalla on myös käyny niin et hänen exän on ollut tehtävä radikaaleja muutoksia omassa elämässä että pääsi erilleen.
minunkin suhteeni, kun ei viina juomalla lopu ja alkoholismi on sellainen sairaus, että se vain pahenee ajan myötä. Olen itse nyt se exä, jonka perään mies haikailee ja soittelee aina, kun naiselta silmä välttää. Vastaan kerran päivässä tai en edes silloin, koska meillä on yhteinen lapsi, jonka vuoksi haluan ylläpitää "normaalia" ihmissuhdetta eli puheväleissä on hyvä pysyä. Yleensä erotan heti,jos on juonut ja laitan hänen numeronsa äänettömälle, jotta ei tarvitse enää sotkeutua hänen elämänsä kiemuroihin.
Kuvailit läheisriippuvuutta ja muita ongelmia. Alkoholistilla on yleensä jokin mielen "heikkous", heikko itsetunto tai jotain mikä rassaa ja saa juomaan, mutta menepä kysymään, niin vastausta et saa. Juomarit juokoon, minä elän omaa elämääni.
joko rakkaus ja paheneva alkoholismi, tai sitten välit poikki!
Kauhea työ sulla ois saada mies muuttumaan!
Lisäksi on toi eksä, joka ei hyvältä kuulosta!
Jos et saa kaverias hoitoon, niin näin miesnäkökulmasta kehottasin jättämään. Pääset itse loppuelämäs paljon paljon helpommalla!
Ite olen vasta aloitteleva alkoholisti, mutta nyt uskoakseni myös lopetteleva sellainen. Vaan jos vaimoni olisi tai tekisi pesäeron viinan vuoksi, niin sen kyllä hyväksyisin, tosin pitkin hampain, mutta kuitenkin