Suurin osa Haapaveden kivikautisista asuinpaikoista on löydetty Pyhäjoen laitamilta, noin 90 metrin korkeudelta nykyisestä merenpinnasta. Kivikauden alussa, lähes 9000 vuotta sitten, nykyinen Pyhäjokilaakso muodosti noin kilometrin levyisen vuonomaisen lahden suuressa Ancylusjärvessä, nykyisen Itämeren edeltäjässä. Monet kivikauden ihmiset rakensivat asumuksensa tämän vuonon laidoille. Toisaalta asutusta löytyi myös Haapaveden pohjoisosista, järvien rannoilta.
Emme tiedä juuri mitään Haapaveden kivikautista asukkaista, sillä heistä on jäänyt jäljelle vain muutamia kiviesineitä ja asuinpaikkojen jäänteitä. Emme tiedä mitä kieltä he puhuivat tai mihin he uskoivat. Emme tiedä edes sitä, jatkoivatko he elämäänsä täällä vielä suuren vuonon kutistuessa nykyiseksi Pyhäjoeksi vai kulkivatko heidän jälkeläisensä pakenevan veden mukana kohti rannikkoa. Ehkä osa heistä jäi jokien ja järvien rannoille. Ehkä heidän jälkeläisiään asuu Haapavedellä vielä tänäkin päivänä.
Emme tiedä juuri mitään Haapaveden kivikautista asukkaista, sillä heistä on jäänyt jäljelle vain muutamia kiviesineitä ja asuinpaikkojen jäänteitä. Emme tiedä mitä kieltä he puhuivat tai mihin he uskoivat. Emme tiedä edes sitä, jatkoivatko he elämäänsä täällä vielä suuren vuonon kutistuessa nykyiseksi Pyhäjoeksi vai kulkivatko heidän jälkeläisensä pakenevan veden mukana kohti rannikkoa. Ehkä osa heistä jäi jokien ja järvien rannoille. Ehkä heidän jälkeläisiään asuu Haapavedellä vielä tänäkin päivänä.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Ensimmäiset asiakirjalähteet Haapaveden asukkaista ovat 1500-luvun puolivälistä, kuten muualtakin Pohjois-Suomesta. Tätä vanhemmalta ajalta, rautakaudelta ja keskiajalta, asutuksesta ei juuri ole tietoja, koska myös arkeologinen aineisto hyvin niukkaa. 1500-lukua edeltävää asutusta voidaan tutkia ainoastaan paikannimien avulla.
Haapaveden paikannimistöä ei ole kunnollisesti tutkittu, mutta luultavasti vanhinta kerrostumaa edustaa täälläkin saamelaisperäinen nimistö, kuten Siikajoen ja Oulujoen latvoilla. Haapaveden saamenkielisiä paikannimiä ovat muun muassa Korkatti, joka periytynee kantasaamen sanasta kōrkᴖ̄ ’kari, vedessä oleva kivi’. Mieluskosken nimi tulee puolestaan kantasaamen sanasta miellē ’hiekkainen rantapenger’.
Tuotapa en tiennytkään ....
Mielenkiintoista, kiitos näistä!