sitten paloin loppuun ja menetin kiinnostuksen kaikkea kohtaan.
Olin pakkomielteisen ihastunut erääseen naishenkilöön
Anonyymi
271054
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 7 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 27
Vanhimmat
Miten asian laita on kun sen naisen näet?
Menetit minut kun et edes halua sopia riitoja
Ei meillä riitoja
Tuu torille
Pitkä aika
En osaa vastata tuohon kysymykseen mitään.
Teillä oli riitoja ap?
Noinkin voi käydä ihan oikeasti, jos elämä pyörii vaan sen ihastuksen kohteen ympärillä. Eilen just mietin pariskuntia jotka kävelee hemmetti joka paikkaan yhdessä, en vaan tajua, musta ainakin on ihana olla vapaa eikä olla takertunut johonkin ihmiseen jonka kanssa pitää kävellä vessaankin yhdessä 😂, näitäkin tiiän. Mutta.. Noinkin voi käydä, siks on hyvä järjästää myös omaa elämää ja muistaa myös kertoa kohteelle itselleen.
Ja noita ymmärtämättömiä, vahingoniloisia ihmisiä riittää. Jotkut vaan kokevat tunteita ja elämää syvemmin. Se on herkkyyttä se. Ei huono piirre ollenkaan, mutta voi välillä tehdä elämästä aika raskasta.
En mä nyt sille nauranut, vaan pareille jossa toinen on riippuvuus. Rakastaa voi ilman muuta pitääkin, mutta jokaisella pitää olla myös oma elämä, olisi kyllä kertakaikkiaan ahdistavaa olla toisen kanssa yöt ja päivät 24/7 niitä en pysty ymmärtämään. Mutta niin kuin sanoin noin voi käydä, että lähtee elämän ilo jos on yltiö rakastunut ja mitään ei tapahdu.
Tuo viimeinen lause. Mutta muuten, ei toinen välttämättä ole sen toisen kautta elämässä. Voin kertoa kokemuksesta, että on vaan ihan mielettömän rankka kokemus, jos kerran elämässä rakastut kunnolla, etkä toista saa elämääsi. Tai sitten tilanne, että silloin tällöin tapaat toista ja se toinen lupaa, että nyt jotain alkaa, eikä sellaista kuitenkaan tapahdu. Muutaman kerran kun siihen rakastettuun pettyy, elämä voi tuntua tosi synkältä. Menee usko ja luottamus vastakkaiseen sukupuoleen, eikä uskalla tai pysty tuntemaan enää mitään.
Hmmm, ei semmoinen ole sinun arvoisesi tai miten se sen sanoisi. Rakkaus on kahden kauppa. Ääää, mihinkään lupauksiin kannata luottaa, jos mitään ei tapahdu se on siinä. Niin, en osaa sanoa, kun mä olen itse sitä mieltä, että aina löytyy uusia. Olen itekki rakastunut, mutta en niin pakonomaisesti, että on ehdottomasti saatava.. Jos toinen ei vapaaehtoisesti tule vastaan se vaan on siinä ja uusia tulee, olin rakastunut tai en. Voi olla, että mun on vaikea ymmärtää, kun itse sopeudun aina kaikkeen. Mutta voimia!
Kiitos tsempeistä! Tiedostan kyllä, että ei ole enää pitkään aikaan ollut järkevää olla tunteissa kiinni häneen. Koin vaan hänet jotenkin kaltaisenani, enkä pysty unohtamaan. Ystävyyteen pystyn kyllä monenkin kanssa, mutta ihastuminen ei onnistu. Ollaan kaikki ihmiset erilaisia ja kyllä kai se on rikkauskin.
Tunteet ja järki on niin eri juttu, mutta nyt hymähdin. Siis itselleni..., plaap.. Ei mitään.
Oliko ihastuksesi kohde; Teemu-Anneli Johannes?
Noin voi käydä, se on kuitenkin ihan elimistön stressitila tuo ihastuminen, kortisoli ja adrenaliinitasot korkealla, ei kukaan loputtomiin jaksa olla ihastunut. Se suhteen tasaisempi, vakiintunut vaihe sitten se, missä saa jo rauhoittua ja keskittyä muuhunkin elämään. Ja moni ei suurin surminkaan haluaisi sitä rakastumisen tuomaa sekopäisyyttä enää.
Itse taas janoan sitä huumaa ja kiinnostusta. Se on parasta.
Juurikin näin.
T. aivan hullu, sekoää
Olet addikti, et rakastunut
Elämän parasta huumaa on rakkaus. Voi sitä pahemmastakin olla addiktoitunut.
Olet riippuvainen tunteesta, se ei ole aitoa.
Ei niin. Olen myös oudolla tavalla sosiaalinen kun täällä vain normaalin lisäksi. Ei minulle riitä mikään. Tuntuu vain kun juoksisi oravanpyörää. Siltä tuntunut jo pitkään. Usein saankin sen mitä haluan mutta sen jälkeen olen taas tyhjän päällä. Pitää olla koko ajan joku jokin mitä tavoitella.
Miksi sitten antaa itsensä ihastua jos sekään ei kuitenkaan riitä? Saitko edes vastakaikua?
Ei tunteilleen voi mitään. En tiedä miksi ihastun ja jotkut miehet jäävät pyörimään mieleen. Ehkä se on vain luonteista minulle kun pidän flirtistä ja huomion saamisesta. Haluan olla parasta mitä voi saada. Todellisuus on toinen ja en minäkään pysty olemaan täydellinen kaikessa vaikka siihen pyrin.
Halusta paljon kiinni. Kuinka paljon haluaa uskoa mielikuviin toisesta, missä vaiheessa haluaa luopua synnyttämästään tunteesta? Aktivoiko toisen käytöksessä jokin haluun uskoa kanssakäyminen mahdollisena?
En ole synnyttänyt tätä tunnetta vaan se on osa minua. Ihastuminen mielikuviin. Haluan koko ajan jotain mitä en voi saada. Sen saadessa todennäköisesti pettyisin kun toinen ei olekaan se mitä olen ajatellut. Ajattelen, että tämän kanssa olisi parempi, voisin olla parempi. Se on itsekästä ajattelua. Tai ehkä pidän siitä, että saa flirttailla kun olen tylsistynyt. Ehkä pelkään sitä tunnetta?
En edes vastannut kysymykseesi, mutta miehen käytös oli minulle huomiota antava. Siksi ajattelin, että olisi mahdollista.
Oliko isot tissit?
Onko Tamperella?
Oulussa?