ahdistaa voitteko tulla auttamaan

Valitettavasti en osaa ihmeitä auttaa, kuin toivottaa voimia ja jaksamista, sekä kehoittaa keskittymään positiivisiin asioihin. Jos parivuotta on mennyt ns. hyvin, niin uskon että ihan joka päivä tämä kyseinen henkilö ei tule vastaan. Eli toisin sanoen, älä anna hänen edelleen rampauttaa elämääsi.

En muista oliko tukinaisella chättejä, johoin voi osallistua muutenkin kuin puhumalla, mutta ainakin valoa- ja sekaisin chätit löytyy ja varmaan muutama muukin.

Kokeile ensihätään chatteja:

https://sekasin247.fi/#sekasin-2

https://mieli.fi/fi/keskusteluapua-saatavilla-joka-päivä-ja-yö-kriisipuhelimessa-ja-verkossa

Mieli ry:stä voi myös saada tukihenkilön, joka on puoli vuotta henkilökohtaisesti tukemassa, anonyymisti netin kautta.
Olen hyvin pahoillani siitä mitä olet joutunut kokemaan. Minuunkin on kohdistettu seksuaalista väkivaltaa ja hyväksikäyttöä, lapsuudessa ja nuoruudessa.
On äärimmäisen ahdistavaa kun väkivallantekijästä ei pääse kokonaan eroon niin ettei joutuisi kohtaamaan häntä missään. Itsekin pähkäilen tällä hetkellä sitä että kyseinen henkilö on vielä elossa, ja että en voisikaan vielä ajatella että olen päässyt hänestä kokonaan eroon. Hän turmeli suuren osan lapsuuttani. Sitten aikuisiällä tuli tilanne, jolloin jouduin tapaamaan häntä ja traumatisoiduin uudelleen.
Yhteiskunnan pitäisi tukea paljon enemmän seksuaalista väkivaltaa ja hyväksikäyttöä kokeneita, nykyään on tilanne ettei aina edes ymmärretä että sellaista on ja mitä se käytännössä on, tekomuodot ovat niin vaihtelevia. Väkivallantekijä ei yleensä joudu vastuuseen vaan saa porskuttaa eteenpäin elämässään ja säilyttää sosiaalisen roolinsa, joskus arvostetunkin. Jos uhri jaksaa viedä asian oikeuteen, sieltä tulee yleensä kylmää kyytiä kun ei pysty todistamaan ja jos pystyykin, tuomio on ehdollinen.
Oikeudessa saatetaan esim. päästää raiskaaja vähemmällä jotta hänen sopeutumisensa yhteiskuntaan ei vaarantuisi (maahanmuuttaja) tai koska hänellä on vakituinen työpaikka.
Sellaiset "oikeudenkäynnit" näyttävät mikä tämä yhteiskunta todellisuudessa on.

Koeta jaksaa. Viiltely ja vastaava itsensä vahingoittaminen voi tuntua helpottavalta, kun saa psyykkisen kivun kohdistumaan yhteen fyysiseen kohtaan. Olen itsekin vahingoittanut itseäni aikaisemmin. Koeta kuitenkin vähentää sitä, koska helpotus joka siitä tulee on väliaikainen. Puhuminen auttaa ja se että koettaa hakeutua sellaisten ihmisten seuraan jotka tuntuvat turvallisilta.

Jos puhelin on käytössä, niin Tukinaisella on ilmainen linja:
Kriisipäivystys seksuaalista väkivaltaa ja/tai hyväksikäyttöä kokeneille, puh. 0800-97899
Ma-to klo 9-15, viikonloppuna ja pyhinä sekä niiden aattoina klo 15-21. Ei perjantaisin.

Tuli mieleen vielä, vaikka onhan tämä aika hurjaa että joutuu näin neuvomaan, että paikkakunnan vaihto voi joskus todella auttaa jos joutuu näkemään väkivallantekijää arkitilanteissa. Olen itse miettinyt sitä, kun on eräitä muitakin syitä miksi voisin haluta muuttaa. Joskus varmasti toteutankin. Olen kuullut joiltakin sen ratkaisun tehneiltä, että on auttanut.
On kuitenkin saatava turvattua perusarki, käytännön elämä, konkreettinen turva ettei mitään vastaavaa tapahdu enää.
Ihmiselle on aika turha sanoa, niin kuin jotkut jotka eivät ole itse kokeneet, että mitä hätäilet, eihän se voi enää tapahtua. Turvallisuudentunteen palautuminen kestää kauan, kun omia rajoja on vakavasti rikottu. Jos joutuu näkemään väkivallantekijää, se keskeyttää toipumisen joka kerta.
Tämänkin takia on hullua, että raiskaajien tuomiot ovat niin lieviä. Eihän toki ketään voi loputtomasti telkien takana pitää, mutta yksi syy miksi rikolliset eristetään yhteiskunnasta on juurikin uhrien turvaaminen, edes joksikin aikaa. Minusta tuomarien pitäisi miettiä tätä kun päästävät raiskaajia ehdolliseen.

Toivottavasti sinä et kuitenkaan joudu pohtimaan muuttamista vaan saat riittävästi sellaista tukea jonka avulla voit selviytyä ja jatkaa elämääsi.
Oliko siellä sairaalassa missä olit hoidettavana mitään puhetta terapiasta? Se nimittäin varmaan auttaisi, jos vain löytyy terapeutti jonka kanssa vuorovaikutus sujuu ja jolla on riittävästi kokemusta ja ammattitaitoa. Itse selvisin sillä tavoin, vaikka eihän taistelu vielä ohi ole.
En ole itse koskaan soittanut Tukinaiseen, mutta olen kuullut siitä hyvää ja voi olla, että he osaisivat neuvoa lisää käytännön apukanavia. Sitten kun saat puhelimen käyttöösi siis.

Mua ahistaa vaikka ei oo raiskattu eikä mitään. Mut mua ahistaa varsinki jos joku puhuu et pitäs hakee töitä. Tää on kauheeta. Miks maailma niin julma mua kohtaan???