eikä mitenkään muutenkaan olla tekemisissä. Huomaan etten ole päässyt sinusta vielä. Muistot ja tosiasiat tekevät helvetin kipeää. Haavat repiytyvät auki. Huomaan myös yrittäväni (edelleen) muuttaa sinua, tai ainakin toivovani muutosta. Pyrin ohjaamaan sinua löytämään itsesi, vaikka samaan aikaan varsin hyvin tiedän, ettei se ole minun tehtäväni. Tunnen tuskaa ja surua sinunkin puolestasi, huomatessani, ettet itse siihen kykene. Enkä voi väittää katkeruuden ja syytösten nostavan aika ajoin päätään. Yritän kohdata ja elää ne tunteet läpi, se on ainoa lääke.
Minun on osattava, uskallettava päästää irti. Minun on kertakaikkiaan luovuttava sinusta. Me emme ole toisiamme varten. Sattuu helvetillisesti, siitäkin huolimatta, että yhä enemmän ja selkeämmin näen, kuinka vääränlaisia olemme toisillemme. En minä halua sellaista miestä kuin sinä olet! Valitettavasti se ei estä minua rakastamasta sinua, ja mitä enemmän pihalla itsesi ja elämäsi suhteen olet, sitä enemmän tunnen rakkautta ja myötätuntoa sinua kohtaan.
On hyvä, että kirjoitan tänne enkä sinulle suoraan. Näin säilyy etäisyys. Jos kirjoittaisin suoraan, siitä tulisi, kuten niin monesti ennenkin, kädenvääntöä välillemme. Olemme siinä mestareita.
Minun on osattava, uskallettava päästää irti. Minun on kertakaikkiaan luovuttava sinusta. Me emme ole toisiamme varten. Sattuu helvetillisesti, siitäkin huolimatta, että yhä enemmän ja selkeämmin näen, kuinka vääränlaisia olemme toisillemme. En minä halua sellaista miestä kuin sinä olet! Valitettavasti se ei estä minua rakastamasta sinua, ja mitä enemmän pihalla itsesi ja elämäsi suhteen olet, sitä enemmän tunnen rakkautta ja myötätuntoa sinua kohtaan.
On hyvä, että kirjoitan tänne enkä sinulle suoraan. Näin säilyy etäisyys. Jos kirjoittaisin suoraan, siitä tulisi, kuten niin monesti ennenkin, kädenvääntöä välillemme. Olemme siinä mestareita.
Vastaukset 18
Vanhimmat
Kuten tahdot, älä ota yhteyttä,sillähän siitä pääset!
Tee mitä teet, tee se oikein.
Elän unelmaani miksi muutaisit sen?
Mistä sä mitään tiedät mun pihalla olemisestani, selkeesti hyvä sulla toi mielikuvitukses. Taidat ottaa vähän liian raskaasti tunneasiat kun noin lujaa oot sairastunut. Elämää tää vaan on. Raukkamaista jos ei uskalla sen vertaa lähestyä että voisi keskustella avoimesti toisen kanssa. Se nimittäin voisi purkaa ahdistusta jota tunnut potevan
Samat sanat.
Onpa totisesti itsesäälikirjoitus ,helpottiko?
Varsinainen jänishousu..selkeesti mies..
On hyvä, että kerrot sen meille, että meille kaikille tulisi paha mieli, ja se sinun miehesi ei koskaan pääse sinusta yli ja jää epätietoisena ihmettelemään, mitä tapahtui! 👍
Hyvin ajateltu!
Kuka näitä provoja keksii.. propsit sille!
Joo, en antaisi propseja provotehtailuhalle, kuten en myöskään näille sääliöille joille menee kuinka tahansa huonosti taustoitettu loru läpi.
Niittä kuvia voisit lopetella postaamasta.
Sinä et pysty muuttamaan minua eli manipuloimaan.
Toisiamme varten emme ole.
Sure aikasi ja etsi joku toinen.
Olis tärkee muistaa, että ketään ei voi muuttaa ja itse asiassa vaikka toinen lupailisikin muuttavansa toimintaansa niin yleensä se on pelkkää paska puhetta. Muutoksen pitää lähteä itsestä ja sillonkin se on yleensä mahdotonta, ei kande uskoo semmoseen.
Pitää lopettaa asioiden arvottaminen ja ottaa ne sellaisenaan. Siis sen mihin voi vaikuttaa, on oma suhtautuminen siihen toiseen, sellaisena kuin se on. Jostain syystähän siihen on kuitenkinalunperin kiinnittänyt huomionsa. Haavekuvan kanssa eläminen ei pidemmän päälle onnistu, todellisuus lyö mielikuvituksen ällikällä. Huonot piirteet eivät ole mitään kangastuksia, jotka voisi selittää pois. Ja kuitenkin usein syyttää, ehkä tiedostamattaankin toista niistä. Sokeus omille epäkypsille ja huonoille toimintatavoille. Ja ihmisillä suhteissa vastakkaisia rooleja, kuten pettynyt-epäonnistunut, syyllinen-uhri, vanhempi-lapsi, vetäytyvä-vaativa...Jos roolistaan uskaltaa hieman luopua ja lähestyä uudella tavalla, voi dynamiikka muuttua. Se jokin oma itsensä näiden roolien takana kuitenkin pitäisi saada olla. Sitä kautta hyväksyy ne toisenkin viat. Ja yhdessä vain jos omat tarpeet on suhteessa mahdollista täyttää. Se puhuminenkin voi loppujen lopuksi päätyä vain toisen perustavan erilaisuuden havaitsemiseen. Suhteessa on aina se tila kahden välissä, johon asioita voi jättää sikseen. Epätäydellisyyskin voi olla hyvää. Ihminen elämässään aina tietyssä vaiheessa, tasolla johon päätynyt oman elämänhistoriansa, oivallustensa myötä. Toisen matka ollut erilainen, ja taivalluskaan ei samantahtista kaikilla. Toisilta kestää kauemmin. Kun tiedostaa, että elämä vain on, voi katsoa toisia arvostelematta ja tyynesti kuin taivaalla lipuvia pilviä konsanaan.
Lähteenä ollut mm. hidasta elämää/toista ei voi muuttaa, oman kokemuksen kautta luettuna.
"mitä enemmän pihalla itsesi ja elämäsi suhteen olet, sitä enemmän tunnen rakkautta ja myötätuntoa sinua kohtaan."
Keskenkasvuista kakaraa ei kyllä kukaan jaksa, sellainen uuvuttaa ihan kaikki. Eli tuo lainaukseni tuossa on kyllä täyttä puppua. Olisi sairasta tuntea sitä enemmän rakkautta ja myötätuntoa, mitä enemmän pihalla toinen on. Ihan sairasta 🤢. Tai sitten joku pipipää toivoo noin, koska käyttää toisia hyväkseen.
Parisuhteessa tarvitaan aikuista ihmistä, aikuista miestä 😋. Sellaisen kanssa elämä on rikasta ja antoisaa.
Totta kai kummassakin osapuolessa on hyvät ja heikot puolensa, mutta se on ihan eri asia kun toisen totaalinen kypsymättömyys ja keskenkasvuisuus. On todella kurjaa ja pahaa, kun toinen ihminen maksattaa huonon luonteensa muilla.
Pipipää juurikin kyseessä, selvisi sekin
Miehiä usein haukutaan kullittomiksi, kun jättävät tekstiviestillä.
Mutta kyllä palstakirjoituksella jättäminen on uusi selkärangattomuuden ja raukkamaisuuden huippu.
Sillä tämä satu on tietysti totta, soitellaan ja ollaan muka tekemisissä, mutta tärkeimmät asiat kirjoitetaan tänne. Mutta hyvä huudatusvedätys sentään, nyt voisimme kaivaa esiin myös tervat ja höyhenet.