Terve, olen västikään saanut diagnoosin ahdistuneisuushäiriöstä, oireet on parhaillaan erittäin fyysisiä enkä osaa tunnistaa aina mikä johtuu ahdistuksesta ja mikä on sit oikea hätä.
Koska oireet ovat välillä todella fyysisiä ja muistuttavat pahimillaan sydäninfarktia olen soittanut useita kertoja 112, koska en tiedä mitä tapahtuu, olen paniikissa ja pelottaa.
Tänään kävi sama, yritin pysyä rauhallisena mutta sitten se räjähti päälle, tuntui että taju lähtee, käsiä pisteli, rintaa puristi, sydän hakkas tuhatta ja sataa, henkeä ahdisti, hikoilin hulluna ja hätääntyneenä soitin hätäkeskukseen ja mainitsin kyllä ahdistus/paniikki taustan.
Lanssi tuli katsomaan ja vanhempi mies kuski alkoi uhkailla minua poliisilla, koska olen aiemmin soittanut myös hätäkeskukseen kun paniikkikohtaus iskee ja en enää tiedä mitä tapahtuu.
Miten tässä tilanteessa sit toimia, en halua siis turhaan soittaa häkeen, en ikinä mutta koska oireet ovat itselle uusia ja on suuri hädän tunne en tiedä mitä muutakaan tehdä kun soittaa apua.
Itseä hävettää tietysti vähän kun olen sen turhaan soittanut, usean kerran vaikka kaikki on aina kunnossa ollutkin. Nyt olo on ahditustunut ja vähän pelottaa et mitä jos saisinkin jonkun oikean kohtauksen ja soitan häkeen ja sieltä ei tulla, tai tulee vaan poliisi paikalle sormea heiluttamaan.
Muutenkin tämä kyseinen kuski oli todella agressiivinen minua kohtaan ilman syytä, olin itse hyvin kohtelias ja sanoin että olen avun piirissä jossa asioita pyritään saada haltuun mutta siitä huolimatta jokainen lause oli enemmän tai vähemmänkin uhkailu tyyppistä joka luonnollisesti lisää ahdistusta omassa tilanteessa.
Koska oireet ovat välillä todella fyysisiä ja muistuttavat pahimillaan sydäninfarktia olen soittanut useita kertoja 112, koska en tiedä mitä tapahtuu, olen paniikissa ja pelottaa.
Tänään kävi sama, yritin pysyä rauhallisena mutta sitten se räjähti päälle, tuntui että taju lähtee, käsiä pisteli, rintaa puristi, sydän hakkas tuhatta ja sataa, henkeä ahdisti, hikoilin hulluna ja hätääntyneenä soitin hätäkeskukseen ja mainitsin kyllä ahdistus/paniikki taustan.
Lanssi tuli katsomaan ja vanhempi mies kuski alkoi uhkailla minua poliisilla, koska olen aiemmin soittanut myös hätäkeskukseen kun paniikkikohtaus iskee ja en enää tiedä mitä tapahtuu.
Miten tässä tilanteessa sit toimia, en halua siis turhaan soittaa häkeen, en ikinä mutta koska oireet ovat itselle uusia ja on suuri hädän tunne en tiedä mitä muutakaan tehdä kun soittaa apua.
Itseä hävettää tietysti vähän kun olen sen turhaan soittanut, usean kerran vaikka kaikki on aina kunnossa ollutkin. Nyt olo on ahditustunut ja vähän pelottaa et mitä jos saisinkin jonkun oikean kohtauksen ja soitan häkeen ja sieltä ei tulla, tai tulee vaan poliisi paikalle sormea heiluttamaan.
Muutenkin tämä kyseinen kuski oli todella agressiivinen minua kohtaan ilman syytä, olin itse hyvin kohtelias ja sanoin että olen avun piirissä jossa asioita pyritään saada haltuun mutta siitä huolimatta jokainen lause oli enemmän tai vähemmänkin uhkailu tyyppistä joka luonnollisesti lisää ahdistusta omassa tilanteessa.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Paperipussiin tms. hengittäminen sen aikaa että olo rauhoittuu (yleensä 1-3 min) on vanha ja toimiva keino.
Yleensä ihmismieli on taipuvainen ajattelemaan katastrofimaisesti, mutta kun sen tiedostaa niin tulee puskuria sille.
Pyydä nitroresepti varalle tai lainaa mummoltasi! Jos olet nuorehko, perusterve ja perushyvässä kunnossa ja elämäntavat asialliset, niin sydänkohtauksen todennäköisyys on aika vähäinen. Eli ihan terveellä järjellä voit sulkea sydänoireilun pois vaihtoehdoista. Jos sinulla olisi sepelvaltimotauti, niin saisit oireita myös vaikkapa portaita noustessa. Ja oireilu todennäköisesti helpottaisi, kun pysähdyt ja lepäät. Paniikkioireilussa homma voi mennä jopa toisin päin. Jos hyperventiloit, niin liikunta voi lisätä hapen kulutusta ja siten vähentää oireita. Eli ehkä on järjetöntä jäädä paikalleen kuuntelemaan sydänoireita. Lähde vaikka kipuamaan niitä portaita.
Kerran jokainen johonkin kuolee. Ei kannata liikaa tarkkailla oireitaan. Erilaisia oireita tulee ja menee. Toivottavasti sinulle tarjotaan terapeuttista apua. Heillä olisi varmasti ideoita miten toimia paniikkikohtauksen aikaan.
Eksänikin aikanaan vietiin muutaman kerran päivystykseen sydämen takia ennen paniikkidiagnoosia. Yhä on elossa vuosikymmeniä myöhemmin, vaikka elintavoissa on moitteen sijaa. Ja paniikkioireilukin on tainnut helpottaa.