Ei voi koskaan tietää kuinka pitkän kakun saa lusittavaksi. Usein vapaaehtoinen hoito muutetaan pakkohoidoksi osastolla. Siellä voi sitten vierähtää kuukausi jos toinenkin. Kannattaa yrittää pärjätä kotona mahdollisimman pitkään. Vaihtoehtoisesti voi käydä avo-osastolla päiväseltään. Siellä ei ketään laiteta lukkojen taakse.
Osastohoitoon ei kannata hakeutua
Anonyymi
1569
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 15
Vanhimmat
Onko siellä sellaisia maskuliinisia naishoitajia niin kuin yks kaveri kertoi joka oli käynyt siellä suljetulla.
Varmaan on sekä feminiinisiä, että maskuliinisia mies-ja naishoitajia. Mitä väliä sillä on...
No ei kyllä muuteta
Kylläpä muutetaan. Minulla on siitä kokemusta ja niin on muutamalla tutullakin. Jossain vaiheessa kiikuttavat papereita allekirjoitettavaksi. Se on tiedoksianto siitä, että olet nyt pakkohoidossa.
Eli jos ihminen on pakkohoidossa, niin silti on pätevä vahvistamaan allekirjoituksellaan asioita? Tuotapa en oikein usko. Parempi jättää sellaiset painostuksen alla vaaditut puumerkit tekemättä.
Psykiatrialla on aika vähän resursseja, ja lähes jokainen ihminen oireilee jollain tapaa. Ei osastoille tai avo-osastoille suljeta ihmisiä huvikseen. Joku syy täytyy olla takana.
Lue tuolta jos et usko. Kaikki pitää tuoda valmiina eteen, kun eihän hullua uskota.
"Tahdosta riippumaton psykiatrinen sairaalahoito Suomessa – Wikipedia" https://fi.m.wikipedia.org/wiki/Tahdosta_riippumaton_psykiatrinen_sairaalahoito_Suomessa
Tuolta kohta tiedoksianto.
Juu, kannattaa yrittää pärjätä kotona omillaan. Vielä parempi on, kun käy myös töissä ja hoitaa itse omat asiansa.
Se on tietysti vielä parempi, mutta kyllä koti aina osaston voittaa.
Minä se keksin vaihtoehtoisen teorian.
Yhdeksänkymmentäluvulta pitkälle vuosituhannen vaihteeseen. Osastohoitoa kehitettiin. Käytiin oikein hakemassa oppia ulkomailta, miten muualla pärjätään huomattavasti pienemmillä määrillä osastopaikkoja, ja niitä alettiin vähentää myös suomessa, tai ainakin tässä maakunnassa missä minä asustelen.
Sitten tuli internetti, ja disinformaation kulta-aika. Tavallisen sairaudentunnottomuuden lisäksi, tuli uskomushoitoja, vaihtoehtolääketiedettä, ja ihan vain tavan trolleja.
Sillä seurauksella että ihmiset jotka päätyvät laitoshoitoon, ovat entistä huonokuntoisempia, laitosjaksot ovat ensitsä pidempiä, ja vanhoja jo lakkautettuja laitoksia käytetään edelleen laitoksina, esimerkiksi yksityisen toimesta. Yhä yleisempää on myös se että kevyitä asumisyksiköitä muutetaan yhä raskaampaan hoitoon.
Surullistahan se on katsoa vierestä, mutta minkäs teet.
Komppaan aloittajaa.
Mutta pitäisi olla joku ihminen, joka kuuntelee, ymmärtää ja tukee.
Jos sellainen olisi jokaisella, ei tarvetta mihinkään hoitoihin edes olisi.
Pitäkää huolta itsestänne.
...ja toisistanne.
Tämä on tosi, on mahtavaa tulla kuulluksi ja ymmärretyksi. Toisen ei tarvitse yrittää tehdä ihmeitä.
Vielä pakko lisätä olennainen asia. Terveys edellä mennään tietysti. Osastolle kannattaa hakeutua, jos vointi on huono eikä se omin konstein parane. En halua syyllistää ketään. Osastot on onneksi olemassa vakavia tapauksia varten. Ap.