Tämä viesti on miehelle, joka on minua 25-vuotta vanhempi. Me olemme tunteneet ja me olemme tapailleet.
Selvästi kesä ja loma tekee tepposia. Mietin viestiä sinulle mutta että. En. Tyhmähän minä vain oisin.
Tällaista itsensä kiusaamista. Näin yhden kirjoituksen, joka vaikutti mieleeni ja sydämeeni, sai ihmettelemään, miksi et ota minuun yhteyttä, etkö ymmärrä, että rakastan... Mutta oli miten suuret tunteeni yhä, järki sanoo muuta. Järjen suruvoitto sydämestäni.
On kulunut liian monta hiljaista vuotta. Ilman sinua. Ilman viestiä, soittoa. Yhteyttä. Rakas, meillä on yhteisiä muistoja, rakkaita ja kauniita. Muistan olemuksesi, katseesi, siniset silmäsi. Minä rakastuin niihin silmiisi, sinuun kokonaan.
Minun on niin helppo kirjoittaa tänne. Enhän minä näitä "liirumlaarumeita" kehtaisi puhelimeesi laittaa, en edes "mitä kuuluu". Sillä kukapa minä olisin sitä kyselemään... kuvittelen, että hymähtelisit viestilleni, miettisit hetken vastaamista, puistelisit päätäsi ja unohtaisit koko asian.
On ihmisiä, jotka ikävöivät koko elämänsä, tämä kirjoittaminen on ikäväni aktivointia. Muutoin se tunne vain on, en minä sitä "tee". Toki ajattelen sua, kun kaipaan sinua, se on kuin "luonnollinen osa minua". Joskus tuntuu, että se jäytää sieluani.
No tämmöstä se nyt vaan on ollut jo monta vuotta, siihen on tottunut. Siihenkin, ettei sillä ole päämäärää.
Antaa olla. Elämä on monenlaista.
Selvästi kesä ja loma tekee tepposia. Mietin viestiä sinulle mutta että. En. Tyhmähän minä vain oisin.
Tällaista itsensä kiusaamista. Näin yhden kirjoituksen, joka vaikutti mieleeni ja sydämeeni, sai ihmettelemään, miksi et ota minuun yhteyttä, etkö ymmärrä, että rakastan... Mutta oli miten suuret tunteeni yhä, järki sanoo muuta. Järjen suruvoitto sydämestäni.
On kulunut liian monta hiljaista vuotta. Ilman sinua. Ilman viestiä, soittoa. Yhteyttä. Rakas, meillä on yhteisiä muistoja, rakkaita ja kauniita. Muistan olemuksesi, katseesi, siniset silmäsi. Minä rakastuin niihin silmiisi, sinuun kokonaan.
Minun on niin helppo kirjoittaa tänne. Enhän minä näitä "liirumlaarumeita" kehtaisi puhelimeesi laittaa, en edes "mitä kuuluu". Sillä kukapa minä olisin sitä kyselemään... kuvittelen, että hymähtelisit viestilleni, miettisit hetken vastaamista, puistelisit päätäsi ja unohtaisit koko asian.
On ihmisiä, jotka ikävöivät koko elämänsä, tämä kirjoittaminen on ikäväni aktivointia. Muutoin se tunne vain on, en minä sitä "tee". Toki ajattelen sua, kun kaipaan sinua, se on kuin "luonnollinen osa minua". Joskus tuntuu, että se jäytää sieluani.
No tämmöstä se nyt vaan on ollut jo monta vuotta, siihen on tottunut. Siihenkin, ettei sillä ole päämäärää.
Antaa olla. Elämä on monenlaista.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Jotkut tykkää rypeä 🐗🕳💦
En minä tykkää.
-ap.
Ryvetään sitten.
https://youtu.be/hC7_mqHOlNA
Rakasta ajatellen.
-ap.