Juu, että silleen

Li elää menneisyydessä. Jäykkää yksisilmäistä ja pakonomaista komukkahuutoa.
Vapaassa puheosuudessa ei vieläkään mainittu pakkoruotsista sanaakaan, ja kyseessä on sentään opetusministeri.

Äärioikeiston haittaisänmaallisuus nähdään taas tämän kaltaisissa sairaissa avauksissa, joissa viha hallituksen edustajia kohtaan pursuaa kuin persun pää, kun kilju loppuu.

Jos näitte eilen Liin puheen, verratkaapa sitä Jussi Halla-ahon pitämään puheeseen. Mikä tasoero. Vasemmisto osaa vain valehdella ja räksyttää kaikesta ja aina haukkuu etenkin Perussuomalaisia, käsittämätöntä. Jussi Halla-ahon SuomiAreenalla 12.7.2021 pitämästä puheesta osa. Lukekaa ihmeessä. Täyttä asiaa.

”Nykyään puhutaan usein kulttuurisodista. Itse puhuisin mieluummin käynnissä olevasta kulttuurivallankumouksesta, jossa ei ole kahta ääripäätä, vaan ainoastaan yksi.

Maailma on nähnyt kulttuurivallankumouksia aiemminkin, esimerkiksi natsismi ja stalinismi 30-luvulla, Kiinan kulttuurivallankumous 60-luvulla, punakhmerit Kamputseassa 70-luvulla, ja Taliban Afganistanissa 90-luvulla.

Kulttuurivallankumouksille on ominaista yhteiskunnallisten instituutioiden valtaaminen ja valjastaminen omiin käyttötarkoituksiin, ihmisten mustavalkoinen jakaminen hyviin ja pahoihin, menneisyyden sensurointi, muistomerkkien tuhoaminen ja historian uudelleenkirjoittaminen. Hysteerinen ja paranoidi harhaoppisten metsästys.

Elokapina, Black Lives Matter, sukupuoliaktivismi, intersektionaalinen feminismi ovat nykyisen kulttuurivallankumouksen heijastumia. Niidenkin vihollisia ovat yksilö ja yksilönvapaudet, tieteellinen objektivismi, ihmisten välinen mahdollisuuksien tasa-arvo, sanalla sanoen länsimainen sivilisaatio.

Tilalle tarjotaan taikauskoa, kuten oppia siitä, että ihminen voi itse määritellä sukupuolensa sen mukaan, miltä tuntuu. Tai uhripisteisiin perustuvaa kastijärjestelmää, jossa synnynnäiset ominaisuudet, kuten sukupuoli tai ihonväri määrittelevät sen, kuka saa sanoa, ja mitä, ja kenelle.

Suurin osa ihmisistä kokee, että tämä on sairasta, kuten se onkin. Pieni, mutta äänekäs ja aggressiivinen kulttuurivallankumouksen etujoukko on kuitenkin onnistunut tehokkaasti pelottelemaan muut hiljaisiksi tai oman agendansa äänitorveksi.

Ihmiset ja yritykset eivät halua joutua maalitus- ja boikottikampanjoiden kohteeksi. Poliittisten vastustajien fyysinen tuhoaminen ei enää nykyään ole muotia, mutta sen tilalle on tullut ihmisten sosiaalinen ja taloudellinen tuhoaminen. Cancel-kulttuuri, kuten sitä kutsutaan.

1970-80 -luvuilla vasemmisto oli huolissaan angloamerikkalaisesta kulttuuri-imperialismista. Siitä olisi paljon enemmän syytä olla huolissaan tänä päivänä. Vasemmiston koko käsitteistö, ongelmanasettelu ja terminologia, on kopioitu sellaisenaan ja kömpelösti suomennettuna amerikkalaiselta ja brittiläiseltä vasemmistolta.

Puhutaan mies- ja naisoletetuista, turvallisesta tilasta, vihapuheesta, haavoittuvista ja hauraista ihmisryhmistä, rodullistetuista ihmisistä, dekolonisaatiosta, toksisesta valkoisuudesta ja valkoisesta etuoikeudesta.

Englantilaisilla ehkä onkin syytä pohtia itsekriittisesti siirtomaa-aikaa ja amerikkalaisilla mustien kokemia historiallisia vääryyksiä, mutta onko todella myös meillä? Me olemme entinen siirtomaa. Aivan todellako meillä on jotain anteeksipyydeltävää, keneltäkään? Tekeekö ihonvärimme meistä syyllisiä muiden samanväristen tekemiin rikoksiin?

Jos vasemmistolaiselta kysytään, joka puolella on nykyään vihapuhetta, natseja ja taantumusta. Tämä näköharha johtuu siitä, että sallittujen ajatusten putki on koko ajan kapeampi ja kaikki mikä on tämän putken ulkopuolella, on vihapuhetta, natsia ja taantumusta.”