Täällä kaikki tuntuvat aina osaavan kaiken ja homma sujuu kuin Strömsössä, mutta ainakin minulla oli tänään pari niin paskaa ja rumaa rantautumista, että oikein harmitti ja hävetti. Sivutuulta oli jonkin verran ja vähän hankala paikka, mutta keulapotkuri lauloi aivan liikaa, vene silti lähes karkasi käsistä ja touhu kaiken kaikkiaan muutenkin aikamoista kohellusta. Myös miehistö sai huonot ohjeet, eikä niitä harvoja hyviäkään noudatettu. No, kalusto ja henkilöstö onneksi pysyi ehjänä, päällikön itsetuntoa lukuunottamatta.
Minkälaisia huonoja päiviä muilla on ollut, jos minkäänlaisia?
Kyselee nimimerkki 'Harrastusko vaihtoon'
P.S. Lähes unohtui, olin myös ennakkoluuloinen ihmisiä kohtaan, jotka osoittautuivat oikein mukaviksi.
Minkälaisia huonoja päiviä muilla on ollut, jos minkäänlaisia?
Kyselee nimimerkki 'Harrastusko vaihtoon'
P.S. Lähes unohtui, olin myös ennakkoluuloinen ihmisiä kohtaan, jotka osoittautuivat oikein mukaviksi.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Mieti tältä kantilta: jos jätetään lähiviikot pois,kuinka monta muiden suorittamaa huonoa rantautumista muistat (missä mitään ei kuitenkaan rikottu)? Itsellä luku on nolla - eli todennäköisesti sinä olet ainoa, joka muistelee virheitäsi. Opi niistä se, mitä voi oppia, mutta älä mieti liikaa. Kaikilla on huonoja päiviä jne.
Ei ole ihan surkeita ollut koskaan. Aina ei mene kuin oppikirjoissa, mutta kun päämäärä on saavutettu, niin hommastakin on opittu uutta.
Jos joskus käy niin, ettei pääse ollenkaan rantaan, niin sitten harkitaan uudelleen.
Tekevälle sattuu, mitäpä tuommoisista. Virheitä sattuu ammattilaisillekin.
Veneily on just parasta kun täytyy olla skarppina koko ajan, kohta rantaudutaan, kohta lähdetään rannasta, mennään ahtaaseen satamaan, mistä tuulee... Tänäänkin lähtö ahtaasta vierasvenesatamasta missä porukkaa ku pipoa, täyty ihan käydä itsekseen läpi "lähtöselvitys" kuinka toimia ettei töpeksi. Ei se, että naarmuttaa omaa venettä, mutta se häpeä...
Tosin, lähes jokaisella isolla veneellä oli satamassa ongelmia tuulen ja virran vuoksi.
Onhan gää veneily vähän ressaavaa välillä, mut aina voi ottaa oluen ennen lähtöä 😎
Iso vene on yleensä helppo käsitellä koska massa rauhoittaa ja käytettävissä on kaikki pelit ja vehkeet.
Omasta mielestäni lähinnä painajaista on tasapohjainen liukuva vene, jossa on takana yksi painava dieseli ja flaikkari - ilman keulapotkuria tietenkin.
Hitaassa vauhdissa se pyörii pienessäkin tuulessa painopisteen eli takaosan ympäri kuin hyrrä ja liikkuu sivuttain nopeammin kuin Nauvon lossi.
On se alussa ihan helkkarin vaikeaa. Onneksi olen aloittanut pikkupurkkarilla ja rahaa on kiinni pari tonnia, silä joskus on veneenrunko kumissut laituriin ajaessa, ja välillä taas jää vajaaksi. Vanhana kun opettelee niin tietty epävarmuus on aina mukana. Joskus on myös jiippi tullut vähän aiottua aikaisemmin mutta toki miehistö on tullut varoitettua. Kerran miehistö rupesi kirkumaan kun vene kävi aika kallellaan.
Onneksi lasikuitu ja itsetunto kestää. Sellainen systeeminonnauttanut että jokanrantautuminen tai lähtö suunnitellaannja visualisoidaan ja köydet ja fendart ja purjeet ja koneet ja kaikki laitetaan oikeassa jörjestyksessä.
Kiitos kaikille kommenteista ja kannustuksesta :)
Menneet on nyt nollattu ja matka jatkuu kohti uusia seikkailuja!