https://www.is.fi/menaiset/ihmiset-ja-suhteet/art-2000008128649.html
Mutta, mistä IS:n kesätoimittaja on saanut minun kuvani, jossa makaan kotini terassilla :D
Se, mikä tässä laiskuus jutussa on jännää, miten se sama ihminen voi olla täysin patalaiska ystävyyssuhteiden hoidossa, mutta työssä ollut aina se puurtaja, joka varmasti hoito oman ja siinä sivussa monia muitakin töitä, samoin kuin opiskeluaikana esim. ryhmätyössä, keräsin aina kaiken tiedon, ja jaoin koko ryhmälle, ja muut nauroivat, että no eihän tässä tarvitse enää meidän kerätä mitään tietoa :D Kun taas ihmissuhteissa ei jaksa, jotenkin omas seura paras seura, vaikka muidenkin seura on kivaa, mutta ei vain jaksa.
Mutta, mistä IS:n kesätoimittaja on saanut minun kuvani, jossa makaan kotini terassilla :D
Se, mikä tässä laiskuus jutussa on jännää, miten se sama ihminen voi olla täysin patalaiska ystävyyssuhteiden hoidossa, mutta työssä ollut aina se puurtaja, joka varmasti hoito oman ja siinä sivussa monia muitakin töitä, samoin kuin opiskeluaikana esim. ryhmätyössä, keräsin aina kaiken tiedon, ja jaoin koko ryhmälle, ja muut nauroivat, että no eihän tässä tarvitse enää meidän kerätä mitään tietoa :D Kun taas ihmissuhteissa ei jaksa, jotenkin omas seura paras seura, vaikka muidenkin seura on kivaa, mutta ei vain jaksa.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Ensin luulin, että kyse on introvertistä mutta kyseessä onkin laiskuus. :D
Laiskuus voi itse asiassa olla ihmissuhdeongelmien perimmäinen syy.
– Laiskuus muita kohtaan johtuu usein siitä, että omia tarpeita pidetään ensisijaisina. Siksi on helppo välttää kaikkea, mikä vaikuttaa liian vaivalloiselta.
Esimerkiksi monet ystävyyssuhteet jäävät siksi, että toiseen ei vain jaksa pitää yhteyttä.
– Saattaa tulla välillä mieleen, että pitäisi olla johonkin kaveriin yhteydessä, mutta sitä ei saa aikaan. Yhteydenotto lykkääntyy ja lykkääntyy, ja pian huomaa, että kaverisuhdetta ei enää ole.
Minulle harvemmin jää aikaa kirjoittaa kavereiden kanssa. työkavereita en halua muistella lomalla.ärsyttävää kun ne käy jopa FB kuvia kommentoimassa, vaikka en mielestäni ole edes antanut aihetta heidän luulla että olen jotain muuta kuin työkavereita. Ihme hihhuleita.
Tai voihan olla niinkin ettei koe kaikkia tuttavuuksia yhteydenpitämisen arvoisiksi, kun on parempaakin seuraa tarjolla, eikä oikeastaan kiinnosta olla yhteyksissä, kun ei ole tarvetta. Mulla ollut tuttavia joille mun seura on kelvannut niin kauan kun ei ole muuta ollut tarjolla ja jotkut pitää yhteyttä vaan silloin kun tarvitsevat jossain tilanteessa tukea, kun eivät tarvi, mut siirretään syrjään seuraavaa kertaa varten. Teen jossain vaiheessa häviämistempun, poistan itseni somesta, olen jo poistanut puhelinnumeronkin, kun ei soitella ja kun ei nähdäkään enää, niin turha muk on somessakaan roikkua enää.