Ajattelin, että menee jo helpommin nämä tapaamiset. Että en mene niin kovin alas ja ei ehkä yhtä tuskaista nyt ollutkaan. Mutta tuntuu se aina pahalta, vaikka on niitä muitakin murheita. Murheita, joista en sinulle sanallakaan mainitse, koska et ole tarpeeksi vahva niistä kuulemaan, etkä myöskään ole koskaan asioistani halunnut tietää. On vaan sinä sinä sinä ja sinun läheiset.
Olen vaan pano, kohtalaisen ok pano. Tottakai se tuntuu huonolta, kun tietää että olen paljon muuta. Ja että olen torjunut paljon hyviä miehiä, sinun vuoksesi. Näin sut ohimennen, kun kaupassa kävin. Sama paikka, sama saa...an tylsä elämä. Olisit kyllä erittäin tylsä stalkattava :( Odotan vaan, kun sun näkeminen ei tunnu enää missään ja voin alkaa toipumaan susta. Minusta tuntuu, että nautit siitä, kun tiedät pystyväsi satuttamaan.
Olen vaan pano, kohtalaisen ok pano. Tottakai se tuntuu huonolta, kun tietää että olen paljon muuta. Ja että olen torjunut paljon hyviä miehiä, sinun vuoksesi. Näin sut ohimennen, kun kaupassa kävin. Sama paikka, sama saa...an tylsä elämä. Olisit kyllä erittäin tylsä stalkattava :( Odotan vaan, kun sun näkeminen ei tunnu enää missään ja voin alkaa toipumaan susta. Minusta tuntuu, että nautit siitä, kun tiedät pystyväsi satuttamaan.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Harmittaa, kun et antanut meille mahdollisuutta. Näen meidän yhteyden harvinaisena. Tämä on vahva tunne, josta en pääse irti. Silti, kun tapaamme, tuntuu että teet parhaasi, ettemme voi kokea sitä yhteenkuuluvuuden tunnetta. En pysty millään kuvittelemaan, että saisit jonkun toisen kanssa minkäänlaista sellaista yhteyttä, mitä meillä on. Koska ollaan kuitenkin samanlaisia pohjimmiltaan. Näen siinä tarkoituksen.
Selvinpäin pidän kyllä sinusta enemmän, vaikka olet torjuva ja välttelevä. Miksi? Nämä on niitä kysymyksiä, mihin en koskaan ole saanut vastauksia ja olen turhautunut. Tuntuu, että olet kaiken suhteen luovuttanut, siis oman elämäsikin suhteen täysin ja se kyllä ärsyttää. Elämä on haaste, mistä pitäisi ottaa kaikki irti. Elämä on arvokas lahja, kun sen vaan kohtaa oikealla tavalla. Liian helppoa on paeta päihteisiin ja se tekee elämästä aina vaan vaikeampaa.
Minä en kyl olisi ollut paikalla, jos olisin tiennyt kohtalostasi. Lohduttaako, että en tiedä sinusta yhtään mitään, enkä tiedä vaikka yrittäisin kuvitella. Siksi kai sanon mitä mieleen tulee, ja sinä tulkitset minut tietävänä sinusta jotakin. En tiiä, eikä ole tietoakaan mitä aattelet, kommenteistas kyl kässäisin olla hiljaa, mutta alkaa aina sanojen tulva.
Olen muuten niin tylsä tyyppi, että voisin mennä johonkin itämaahan valmistamaan ak-47:ja.
Oon jo tehny 3-d mallinkii, haluisitko nähä, vittuku ei jaksa käynnistää vanhaa konetta, näytönki joutus hakee. Kas niin käy tylsyys.
Voisitko toimia muotimallina, jos se olisi oikea?
Ak-47 on ihan jees kukkana, sitä saa myös pelkkänä cbd-versiona, jossa ei ole psykoaktiivisia ainesosia ollenkaan. Et kyllä varmasti ole se, jolle aloituksen osoitin, mutta haitanneeko tuo, keskustelu jatkukoon, läpi ajan kaiken!
Emme kohtaa sattumalta, mutta sen tiedätkin. Viime kerralla kun nähtiin, kaipasin näkemistä, koska olin taas valmis siihen. Ajattelen sen niin, etten kuitenkaan pysty unohtamaan, vaikka välissä olisi näkemättömyyttä vaikka vuoden. Parempi on siis kohdata. Joskus se vaatii sen haavojen nuolemisen ja edellisen kerran unohtamisen, että on valmis.
Haluan kohdata kaiken vaikka tuntuisi pahalta. Vain kohtaamalla aidosti tilanteet ja kaikki satuttavat tunteet, voin siirtyä jossain kohtaa eteen päin. Edellisellä, nopealla tapaamisella en ollut valmistautunut ja olin aivan vereslihalla vielä. Tällä kertaa en kokenut niitä fyysisiä ja ahdistavia oireita.
Sen takia pidän tapaamisiamme tärkeinä, että voisin saada sinut oikeisiin mittasuhteisiin omassa elämässäni, sydämessäni. En tiedä pääsenkö koskaan irti sinusta, mutta jos vaikka voisin sopeutua tähän. Ja lakata toivomasta ihmettä, että saisin jakaa elämää kanssasi joskus yhdessä. Tällä hetkellä koen, että meidän olisi mahdotonta jakaa muuta, kuin pieniä hetkiä. Kummallakin näyttäisi olevan erilaiset tavoitteet ja odotukset elämältä. Sekä koen vahvasti puoleltasi kunnioituksen puutteen.
Eikä kai se minulle kuulukaan, miten oman elämäsi käytät. Enkä moralisoi, vaan minuun sattuu nähdä miten annat kaiken vaan mennä. Enkä aio ketään alkaa pelastamaankaan, olen siinä suhteessa täysissä järjissäni. Missään harhoissa en sentään elä. Tukemaan olisin sen sijaan valmis. Jossain tulee ehkä se kohta, kun en pysty enää katsomaan alasmenoasi. On liian erilaista, mitä itse elän ja minulla ei ole tuota pakoreittiä enää käytössä. Välillä tulee niitä hetkiä, kun toivon että olisi.
Se mikä tässä "suututtaa", on se että olet saanut näkemisen lahjan. Tuollainen lahja velvoittaa tietyllä tavalla aina. Siitä pitäisi olla kiitollinen ja sitä pitäisi vaalia, kuin kalleinta aarretta. Ei tuollaista lahjaa anneta, kuin harvoille. Olet ihmeellinen.
Minä mietin oletko järkyttynyt minusta, jos olet niin kaukaa katsoen käyttäytyvä. Anteeksi, kun en toiminut, mutta vähäpätöinen elämän tuhlaus alkoi jo niin kauan aikaa sitten, että ja paskat oli liikaa, ja kun minä en voinut sietää sitä sinun kanssasi, että en osaa sanoa mitään mistä pidät, ku ajattelin liikaa muita.. En vain saisi olla paikalla, juu shh. Mutta olin ainakin paikalla jne ja kusipäähän siitä tuli. Nii kai se oli. Mutta arvelin, että et kiinnostuis ja se löi liikaa omalle tunnolle :
Siitä 'lahjasta' ei ole ihmisten kanssa apua. Hehän pitäisivät minua idioottina, jos alkaisin lätistä paskaa, ja ei se natsaa. Se ei ole sitä varten, se on vain sinua varten.
Ihan itsekkö keksit? Ei, kirkkoherra tai, kirkkoherran vaimo.. yhdessä.
Kuulijan vastuulla 😉😘