Miten lähestyä. Kerronko tunteista suoraan? Tuskin hän vastaisi siihen mitään, ja tuleeko sen jälkeen kiusallisia hetkiä? Tunteista kertominen lataa odotuksia ja vähän epätoivoakin, mikä saattaisi jo sinällään aiheuttaa epämukavuutta.
Rehellisesti sanottuna tunteita häntä kohtaan on ollut jo kolme vuotta, aluksi tosin paljon lievempänä. Hänelle voisin myöntää näistä korkeintaan vuoden. En tiedä mitä hän ajattelisi jos tietäisi että kaikki nämä vuodet olen ollut hulluna häneen.
Helpoin olisi jossain rennossa illanvietoissa osoittaa kiintymys, mutta ei meillä tule sellaisia olemaan. Ja jos tulisi, niin olisi varmaan viimeinen laatuaan sen jälkeen.
Rehellisesti sanottuna tunteita häntä kohtaan on ollut jo kolme vuotta, aluksi tosin paljon lievempänä. Hänelle voisin myöntää näistä korkeintaan vuoden. En tiedä mitä hän ajattelisi jos tietäisi että kaikki nämä vuodet olen ollut hulluna häneen.
Helpoin olisi jossain rennossa illanvietoissa osoittaa kiintymys, mutta ei meillä tule sellaisia olemaan. Ja jos tulisi, niin olisi varmaan viimeinen laatuaan sen jälkeen.
Vastaukset 16
Vanhimmat
Kaikki arvostavat rehellisyyttä joten rohkeasti vaan. Se vastaako hän tunteisiisi en voi taata. Mutta jos hän sinut tuntee ja arvostaa niin tuskin siitä kiusallista tule, tai sinä itse "teet" asiasta kiusallisen, ei hän. Joko hän hurmaantuu tunteistasi ja välinne syvenee, pahimmassa tapauksessa tilanne pysyy samana.
Jos mitään yhteisiä illanviettoja ei teillä tule ikinä olemaan, niin ihan päiväsaikaan sitten se lähestyminen on tehtävä. Jos sulla on hänen yhteystietonsa niin viestiä menemään ja sanot, että haluat jutella. Ei varmasti ole helppoa ( tai voit olla hyvinkin rohkea, mene ja tiedä), mutta ehkä ainut konsti. Itse ainakin arvostaisin tällaista lähestymistä.
Voisitko aloittaa suoran tunnustuksen sijaan vaikka kertomalla toiselle jotain vähän kevyempää jossain kasuaalissa tilanteessa, esimerkiksi, että hänen seuransa on mukavaa tai hän on kiva tyyppi?
Aloituksesi sopii myös omaan tilanteeseen eli olen ollut hieman ihastunut joitakin vuosia ja nyt on mennyt viimeisen vuoden aikana vähän syvemmälle tasolle. En vielä edes mieti tunnustavani ihastustani, mutta hakeudun seuraan juttelemaan ja yritän näyttää, että hänen seuransa on mieluisaa. En yritä peitellä hymyäni tai sitä, että silmäni suurenevat lautasiksi, kun katson häntä. Ehkäpä tämä avoimemmin käyttäytyminen nyt on tuottanut tulosta ja tuntuu, että toinenkin ehkä pitää minusta ja uskaltaa vähän näyttää sitä. En tiedä onko kyse hänen kohdallaan ystävällisyydestä vai onko siinä jotain muutakin.
Kokeile sinäkin näyttää rohkeammin, että todella viihdyt hänen seurassaan, jos et vielä ole uskaltanut :) Siitä se sitten etenee pikkuhiljaa.
Olen mielestäni osoittanut kaikin tavoin että viihdyn hänen seurassaan, ja jollain tapaa hänkin tuntuu viihtyvän seurassani. En vain näistä romanttiista tunteista rohkene kertoa.
Hän on siis samaa sukupuolta ja vielä naimisissa.
Siis mitä teen...??
Kuolen ikävään?
https://m.youtube.com/watch?v=UlZvGW-CWUw
Pieniä kuolemia välillä
https://m.youtube.com/watch?v=EjCz_sUVZ5U
Sosiaalinen media on myös oivallinen tapa lähestyä, FB, Whatsapp. Tekstari, puhelinsoitosta puhumattakaan tai sitten perinteinen käsin kirjoitettu kirje, se vasta häkellyttäisi. Eikä sun tarvi tunteista heti avautua, ellet halua. Kysäset mitä kuuluu kukkuluuruu? Saat linjat auki.
Ville odottaa yhteyden ottoon ja minä en halua olla sinun kanssasi tekemisissä
Ei liity nyt sinuun.
No Kenen kanssa sitten kirjoittanut ja et todellakaan ota yhteyttä muihin
Siskon, parin kaverin, äidin, isän, serkun kanssa. Mut ei, en kenenkään Villen.
Yrität vaan viettää aikaa hänen seurassaan ja katsoa mitä tapahtuu?
Jos suoraa viestiä (rakkausromaania) suunnittelet kirjoittavasi niin älä ainakaan lähetä sitä keskellä yötä, viikonloppuna..
Kaikilla on omat tyylinsä ja niin on vastaanottajallakin miten siihen reagoi.
En voi muuta sanoa kun että tsemppiä.
Eikö niitä rentoja illanviettoja pitäisi itse kunkin järjestää etenkin kesäaikaan, jos haluaa tavata kaipaamansa ihmisen? Mikä estää? Usein monilla on este vain omassa pään sisällä.
En ole ap, mutta eihän täällä kirjoittele niin läheiset toisilleen, että tuosta vaan pirautellaan "heti tuu tänne rentoon illanistujaiseeen"..
Niinpä, siinä kohtaa voisi varmaan jo osoittaa tunteitaankin jos voisi laittaa kutsua illanistujaisiin...
Kyllä se suora puhe varmaan kannattaa eniten. Jos ei muuta, niin sittenpä tiedät, mihin homma vei. Riskiä on mutta se kuuluu elämään.
Kokemuksella voi sanoa, jotta hirvittävästi pelottaa ja kammottaa, mutta het' helpottaa kun saa järjestelmästä ulos.