Kai minulla sitten on pakkomielle, kun en lakkaa rakastamasta. Rakastan, vaikka hän ei halua eikä rakasta minua. Elän sitten yksin, kun en kerran saa sitä, jota rakastan. Aina voi ihastua, mutta kuitenkin huomaan aina, että rakastan vain yhtä ja ainoaa miestä. Olen päättänyt vihdoin, että myönnän sen kaikille. vaikka kuinka minua sitten säälisivät.
Rakastan aina vaan samaa miestä...
tämä tunne ei häviä
81513
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
että tuntee....Mutta kieltämättä tappavaa, että ei saa vastarakkautta. Toisen mukaan tunteet ovat kuolleet, niiden elpymistä odotellessa pidä huolta itsestäsi ja muista: aika parantaa haavat. Syvimmätkin.
Ehkä on parempi että et "myöntele" mitään arkoja asioita itsestäsi piktin pitäjiä. Et oikeasti ole säälittävä, vain inhimillinen. Kun seuraavan kerran ihastut, se voi olla jotain VIELÄ parempaa.
Keskity odottamaan sitä!
Toivottavasti neuvosi lohduttavat ap:tä, omaan korvaani ne kuulostavat vaan tylsän tavanomaisilta ja itsestään selvyyksiltä... blaablaah
roikkuu pakkomielteessään. Siinä jossa pelkkä näkeminen on kuin ihme, joka valaisee koko päivän ja saa säteilemään kuin sata kynttilää.
Minkä sille mahtaa, olkoon hölmömmästä hölmöintä.
Nimimerkki: Kolmatta vuotta yhtä idiotismia
ruskeasilmäinen hymypoika?
Olen lähelläsi Rakkaani
Jos kerrot, annat samalla kaikille aseen, jolla ampua sinut.
Joskus käy niin, että juuri ne henkilöt, jotka jäävät saavuttamattomiksi, ovat myös niitä kiehtovimpia. Heistä muodostuu päänuppiin tietynlainen "haavekuva", jossa ei välttämättä ole mitään todellisuuspohjaa.
Mieti, ennenkuin kerrot asiasta.
Mä en kyllä ole koskaan voinu ymmärtää tota tapaa ajatella. Musta on todella julmaa ja ilkeää leimata yksipuoleisesti rakastunut jotenkin pakkomielteiseksi. Tottakai sillon tulee jokaiselle haavekuva kun sen kanssa ei voi olla jota rakastaa!! Mikä siitä muka tekee pakkomielteen? Jokainen joka on rakastunut haaveilee toisesta, varsinkin jos se ei ole sun luona!! Jokaiselle rakastuneelle tulee ikävä toista jos se ei ole sun luona!!
Jos et sä voi olla sen kanssa, joudut väkisin miettiin millasta se vois olla, tottakai se on mahdollista ettei se haavekuva täysin vastaa todellisuutta siitä millanen se toinen on. Sehä voi olla todellisuudessa ihan toisenlainen kun minkä kuvan olet siitä saanu. Mutta mitä sitten? Ei se että että joudut haaveileen ja miettiin noin tee siitä pakkomiellettä.
Eihän ne haavekuvat aina toteudu edes niillä, jotka voi olla sen kanssa, jota rakastaa. Monella sellasella on myöskin epätodellinen kuva toisesta. Tai ollaan yhdessä esim sellasen kanssa joka pettää ja sittenn kuitenkin halutaan uskotella itselle ettei se enää tee niin. Sitten roikutaan toisessa kun aikanaan rakastuttiin toiseen sillon kun se tuntu niin ihanalta. Vois kysyä että eikö toi sitte muka ole pakkomielle tolla sun ajattelutavallas?
Joskus joutuu pettyyn siinä ettei toinen vastaakkaan haaveita, mutta entä sitten. Sillä ei ole mitään tekemistä pakkomielteen kanssa.