En oikein tiedä mille palstalle pitäisi kirjoittaa. Mustasukkaisuuteen, luottamukseen, eroamiseen vaiko minne. Tilanne on kuitenkin se, että en voi hyvin. Minulla on parisuhde naiseen ulkomailla jossa valehtelu on melko yleistä ja sen takia luottamus vähissä ihan alusta asti. Tässä on matkan varrella tullut esille kaikenlaista, mikä ei ole ainakaan parantanut tilannetta. Vähitellen tosin opin ohittamaan monia asioita ja ikään kuin sulkemaan silmäni. Ennen sen oppimista on kuitenkin ollut monet riidat milloin mistäkin aiheista, yleensä rahasta mutta myös ihan käytökseenkin liittyen. Esimerkiksi miksi whatsappissa pitää roikkua usein öisin klo 2-4 aamuyöstä? Tai miksi kaikki rahat katoaa vaikka miten paljon yrittäisi antaa? Tai miksi puhelimen varmuuskopioista löytyy outoja miehiä ja niiden kuvia. Myös kaikenlaisia deittiappeja oli, mutta ne poistui sitten kun tuli ilmi. En pysty edes listaamaan kaikkea mistä epäluulot on joskus heränneet, niitä on niin paljon. Eikä vähiten siksi, että minulle annettiin lupa mennä niitä asioita itse katselamaan googlen tilin kautta. Tosin henkilö ei tiennyt miten paljon googlen tili oikeasti tietää asioita ihmisestä ja laitteiden käytöstä. Sieltä näkee sijainnit, käytetyt ohjelmat, vieraillut nettisivut, jne.
Totesin tuon tilin kyttäämisen kuitenkin niin sairaaksi touhuksi, että lopetin sen enkä ole edes yrittänyt päästä takaisin sinne pitkiin pitkiin aikoihin. Se on helpottanut asioille silmien ummistamista.
Paha vaan, että ne aiemmat riidat ja epäluottamus ehtivät jo tehdä tehvänsä. Nyt jos epäilen tai sanon mitään väärää, niin nainen syyttää minua täydellisestä luottamuksen puutteesta. Ja tänään se sitten kilpistyi siihen pisteeseen, että on pakko kirjoittaa jotain. Nimittäin hänellä on ystävä, miespuolinen, jonka kanssa hän on muutamassa minulle esille tulleessa kuvassa näyttänyt hyvin rakastuneelta. Kädet koskettaneet toisiaan vienolla katseella, kainalossa olemista taksissa, jne. Nainen väittää tämän miehen olevan tosiaan pelkkä ystävä, mutta en ole ihan varma onko tunne molemminpuolinen. Kerran kuulin miehen nimittävän naista sanalla "babe", jonka hän minulle selitti olevan hyvin yleinen käytäntö siellä. Myöskin seksistä ovat puhuneet läsnäollessani puhelimitse ainakin jollain tasolla, mutta en ymmärrä sitä omituista englannin murretta kovin hyvin, niin jäi vähän epäselväksi mistä tarkemmin.
Niin eli palataan tähän päivään. Naiseni asuu nykyään todella pitkällä tästä miehestä eikä aiemmin ole ollut mitään viitteitä siitä, että minkäänlaista vierailua olisi tulossa. Nyt yhtäkkiä tämä mies kuitenkin keksi, että hänpä tulee käymään. Naiseni kertoi siitä heti minulle, mikä on taas yksi niistä päinvastaisista teoista jotka ei oikein tee mitään järkeä jos jotain olisi meneillään (eli herättää luottamusta). Minä en kuitenkaan ollut kovin onnellinen ajatuksesta, että tämä mies tulee sinne, viettää ties miten monta yötä saman katon alla ja itse olen tuhansien kilometrien päässä.
Reaktioni uutiseen olikin sitten se, että sanoin etten tunne oloani millään tavalla mukavaksi jos hän tulee sinne. Siitä palkaksi sain nuo jo ennenkin kuullut haukut luottamuksen puutteesta ja hiljaisuutta loppuillaksi. Sitten nainen meni sänkyyn aikeissa käydä nukkumaan, mutta siinä vaiheessa pato purkautui, kun selkeästi kaikki ei ollut hyvin ja hän kysyi mikä minua vaivaa. Pienen tivaamisen jälkeen myönsin, että se on tämä miehen oletettu käynti. En muista ihan sanatarkasti kaikkea mitä keskusteltiin sen jälkeen, mutta nyt sain vieläkin vahvemmin tietää olevani täydellinen pettymys. Hän kyllä sanoi, että aikoo ilmoittaa huomenna sille miehelle ettei se tule. Nyt ei ole kuitenkaan enää siitä kyse, vaan tuosta että mitä hän on minusta mieltä. Minulle jäi todella vahva tunne, ettei hän arvosta minua pätkän vertaa. Hän ei myöskään halunnut puhua asiasta, vaan haudata sen jonnekin syvälle ilmeisti aikoen teeskennellä ettei mitään tapahtunutkaan. Ilmeisesti avoimuuskin tulee häviämään (hän sanoi että on parempi olla kertomatta mitään), mikä varmasti johtaa taas uuteen luottamuspulaan jos asioita tulee itsestään esille.
Onko tässä mitään järkeä, sitä mietin? Toisaalta rakastan tätä naista enemmän kuin ketään koskaan, mutta toisaalta pohja jolle avioliittoamme rakennamme ei tunnu enää kovin vahvalta. Minä voin kyllä selvitä vainoharhoistani jos ei minulle anneta aihetta niihin, tai pieniltä asioilta jopa sulkea silmäni kuten jo vuoden olen tehnyt melko onnistuneesti, mutta onkin kokonaan toinen asia voiko hän enää ikinä arvostaa minua. Keskustelu aiheesta ei onnistu, ainakaan ilman ilmiriitaa, eikä se sikäläisiin tapoihin taida oikein kuuluakaan. Perheterapiaakaan tuskin on tulossa vaikka oltaisiinkin samassa maassa. Tunnen olevani todella yksinäni tässä tilanteessa ja tiedän, ettei täältäkään apua siihen löydy. Tämän kirjoittaminenkaan ei oikeasti auttanut mitään. Tuntuisi siltä, että olisi parempi mennä nukkumaan jo olla enää ikinä heräämättä.
Totesin tuon tilin kyttäämisen kuitenkin niin sairaaksi touhuksi, että lopetin sen enkä ole edes yrittänyt päästä takaisin sinne pitkiin pitkiin aikoihin. Se on helpottanut asioille silmien ummistamista.
Paha vaan, että ne aiemmat riidat ja epäluottamus ehtivät jo tehdä tehvänsä. Nyt jos epäilen tai sanon mitään väärää, niin nainen syyttää minua täydellisestä luottamuksen puutteesta. Ja tänään se sitten kilpistyi siihen pisteeseen, että on pakko kirjoittaa jotain. Nimittäin hänellä on ystävä, miespuolinen, jonka kanssa hän on muutamassa minulle esille tulleessa kuvassa näyttänyt hyvin rakastuneelta. Kädet koskettaneet toisiaan vienolla katseella, kainalossa olemista taksissa, jne. Nainen väittää tämän miehen olevan tosiaan pelkkä ystävä, mutta en ole ihan varma onko tunne molemminpuolinen. Kerran kuulin miehen nimittävän naista sanalla "babe", jonka hän minulle selitti olevan hyvin yleinen käytäntö siellä. Myöskin seksistä ovat puhuneet läsnäollessani puhelimitse ainakin jollain tasolla, mutta en ymmärrä sitä omituista englannin murretta kovin hyvin, niin jäi vähän epäselväksi mistä tarkemmin.
Niin eli palataan tähän päivään. Naiseni asuu nykyään todella pitkällä tästä miehestä eikä aiemmin ole ollut mitään viitteitä siitä, että minkäänlaista vierailua olisi tulossa. Nyt yhtäkkiä tämä mies kuitenkin keksi, että hänpä tulee käymään. Naiseni kertoi siitä heti minulle, mikä on taas yksi niistä päinvastaisista teoista jotka ei oikein tee mitään järkeä jos jotain olisi meneillään (eli herättää luottamusta). Minä en kuitenkaan ollut kovin onnellinen ajatuksesta, että tämä mies tulee sinne, viettää ties miten monta yötä saman katon alla ja itse olen tuhansien kilometrien päässä.
Reaktioni uutiseen olikin sitten se, että sanoin etten tunne oloani millään tavalla mukavaksi jos hän tulee sinne. Siitä palkaksi sain nuo jo ennenkin kuullut haukut luottamuksen puutteesta ja hiljaisuutta loppuillaksi. Sitten nainen meni sänkyyn aikeissa käydä nukkumaan, mutta siinä vaiheessa pato purkautui, kun selkeästi kaikki ei ollut hyvin ja hän kysyi mikä minua vaivaa. Pienen tivaamisen jälkeen myönsin, että se on tämä miehen oletettu käynti. En muista ihan sanatarkasti kaikkea mitä keskusteltiin sen jälkeen, mutta nyt sain vieläkin vahvemmin tietää olevani täydellinen pettymys. Hän kyllä sanoi, että aikoo ilmoittaa huomenna sille miehelle ettei se tule. Nyt ei ole kuitenkaan enää siitä kyse, vaan tuosta että mitä hän on minusta mieltä. Minulle jäi todella vahva tunne, ettei hän arvosta minua pätkän vertaa. Hän ei myöskään halunnut puhua asiasta, vaan haudata sen jonnekin syvälle ilmeisti aikoen teeskennellä ettei mitään tapahtunutkaan. Ilmeisesti avoimuuskin tulee häviämään (hän sanoi että on parempi olla kertomatta mitään), mikä varmasti johtaa taas uuteen luottamuspulaan jos asioita tulee itsestään esille.
Onko tässä mitään järkeä, sitä mietin? Toisaalta rakastan tätä naista enemmän kuin ketään koskaan, mutta toisaalta pohja jolle avioliittoamme rakennamme ei tunnu enää kovin vahvalta. Minä voin kyllä selvitä vainoharhoistani jos ei minulle anneta aihetta niihin, tai pieniltä asioilta jopa sulkea silmäni kuten jo vuoden olen tehnyt melko onnistuneesti, mutta onkin kokonaan toinen asia voiko hän enää ikinä arvostaa minua. Keskustelu aiheesta ei onnistu, ainakaan ilman ilmiriitaa, eikä se sikäläisiin tapoihin taida oikein kuuluakaan. Perheterapiaakaan tuskin on tulossa vaikka oltaisiinkin samassa maassa. Tunnen olevani todella yksinäni tässä tilanteessa ja tiedän, ettei täältäkään apua siihen löydy. Tämän kirjoittaminenkaan ei oikeasti auttanut mitään. Tuntuisi siltä, että olisi parempi mennä nukkumaan jo olla enää ikinä heräämättä.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Satuko?
Valitettavasti ei ole. Enkä näköjään nyt pysty sitten oikein nukkumaankaan. Rojahdin sänkyyn väsyneenä, mutta vain tunti tms ja en saa enää unta.
Jos hommaat vaikka lemmikin, on uskollinen ja tulee halvemmaksi.
Joopa joo, mutta se ei juttele takaisin eikä ne myöskään yleensä viihdy kovin kauaa kainalossa nukkumaan mennessä.
Tärkeintä on että saa rakastaa, katsot vaan vikoja läpi sormien niin hyvä siitä tulee. Ehkä kannattaa kuitenkin kokeilla yhteiselämää, se kai lienee suhteen idea.
Toki. Noh, olen viettänyt siellä pidemmän ajan yhdessä vaiheessa, että ei se nyt aivan täysin uusi kokemus ole elää saman katon alla. Hänen oli tarkoitus tulla tänne heti kun vaan muuttoasiat on kondiksessa, mutta nythän en sitten tiedäkään mitä tuleman pitää. Meillä meni ihan hyvin, on mennyt oikeastaan jo pidemmän aikaan. Ainoa vähän varjostava seikka viimeaikoina on ollut lähinnä se, että hän haluaa lähettää kaikki täällä saamansa rahat sinne sukulaisilleen määrittelemättömän ajan. En varsinaisesti kieriskele rahoissa, niin se vähän on nakertanut että sitä rahaa voisi käyttää kyllä esimerkiksi isomman kämpän vuokraan tai ruokaankin.
Mutta tämä hemmetin mieskaveri, se pilasi nyt kaiken. Voi helvetti että ne vanhat haavat piti tällä tavoin aukoa.