En ole ikinä ollut älyttömän hoikka, mutta nykyään olen normaalipainoinen. Olen 150 cm pitkä ja painan 50 kg. Ennen painoin 57 kg.
Mua kuitenkin mietityttää, että onko tämä normaliia;
Aloin liikkumaan ja syömään terveellisemmin, ja hoikistuin tuon 7 kg. Söin kuitenkin 5 kertaa päivässä. Laihduin aika nopeasti, sillä muutos oli suuri, sillä ennen olin aika herkkusuu. Kuukautiseni jäivät jostain syystä pois 1-2kk. Nyt ne ovat normaalit. olen tällä hetkellä tyytyväinen painooni, mutta mietin silti usein ruokajuttuja, kuten että mitä syön seuraavaksi yms.
Onko normaalia miettiä ruokaa usein?
En kuitenkaan siis halua enää laihtua/lihoa.
Aika erikoinen ongelma...
Mua kuitenkin mietityttää, että onko tämä normaliia;
Aloin liikkumaan ja syömään terveellisemmin, ja hoikistuin tuon 7 kg. Söin kuitenkin 5 kertaa päivässä. Laihduin aika nopeasti, sillä muutos oli suuri, sillä ennen olin aika herkkusuu. Kuukautiseni jäivät jostain syystä pois 1-2kk. Nyt ne ovat normaalit. olen tällä hetkellä tyytyväinen painooni, mutta mietin silti usein ruokajuttuja, kuten että mitä syön seuraavaksi yms.
Onko normaalia miettiä ruokaa usein?
En kuitenkaan siis halua enää laihtua/lihoa.
Aika erikoinen ongelma...
Vastaukset 5
Vanhimmat
itekin mietin usein ruokaa vaikka en laihduta enkä lihota ja olen normaalipainoinen. ei ole edes käynyt mielessä että se olisi epänormaalia(?) ja eikös ruokaa ole kiva miettiä? tai no riippuu millä tavalla mietit ja siis mitä?
Ehkä olen lukenut liikaa jotain terveyslehtiä. viimeksi kun luin erästä lääkäripalstaa siellä sanottiin kysyjälle; "sinulla on luultvasti syämishäiriö, koska mietit ruokaa niin usein".
Ruokaa on kyllä kiva miettiä. Yleensä vaan mietin mitä söisin.Ärsyttää vaan kun kaikkialla on koko ajan esillä syömishäiriöt.Vaikkakin on niitä tärkeää käsitellä.
itse ajattelen vartaloani ja lihomista koko ajan. esiinnyn paljon tanssiryhmäni kanssa ja todelliset syyt paineisiin tulevat yleisöltä, kanssatanssijoilta ja ihan itseltä. viimeinen tikki oli, kun kello neljä aamuyöllä onnistuneen ensi-illan jälkeen baarin narikassa porukkaamme kuuluva muusikko mainitsi asiallisesti, mutta ilman huumorin häivääkään leveästä perseestäni. kyllä siitä sitten seurasi syvä loukkaantuminen, pitkät keskustelut ja kohtuuttoman suurieleinen asian puinti. pointti on kuitenkin, että kun itsetunto on valmiiksi hataralla pohjalla, muiden asiaton huomauttelu saattaa johtaa harkitsemattomaan syömälakkoon ja turhaan pakkomielteiseen suhteeseen ruokaan.
olen itse siis aika hoikka, normaalipainoinen, omasta mielestäni (ja erään muusikon) kuitenkin hiukan liian rasvapitoinen vyötärön alapuoliselta alueelta. miehiset kommentit tuntuvat kuin paholaisen kätyrin hitailta viilloilta selkäpiissä. itsetunto ei parane , kun muut puuttuvat sairauteen nimeltä lihavuusfobia.
Itse harrastan paljon urheilua, ja myös kilpaurheilua. Joten täytyy kyllä miettiä mitö suuhunsa laittaa.
Kyseisen muusikon kommentti oli kyllä erittäin törkeä, sillä olet varmasti hyväkuntoinen ja -kroppainen kun kerran tanssit! Ei ole varmasti helppoa.Tsemppiä tuleviin esityksiin ja muista että muilla ei ole oikeutta vaikuttaa vartaloosi.
joo, ei ole helppoa, kun all eyez are on me... tarkoitan siis, kun esiintyessä on vahvat valot ja taas harjoituksissa rennoissa verkkareissa vanhat ukot voi vapaasti tuijottaa nykynuoren rupsahtavaa takamusta. no, selviydyn, kun muutkin kai selviytyy tässsä seksistisessä muaailmassa...:D kiitti mno!