Nihkeää elämää

Miten paljon täällä on yhtä pohjilla olijoita?

Kaipa jokainen tänne palstalle tullut kokee olevansa yksinäinen tms. Vuosia sitten en edes tiennyt tämmöisestä palstalta, mutta elämä heittää sitä kuraa aina eteen.. Ajankuluna selailen, kun ei muuta elämää olekkaan

Jos yrittää liian vaikeita asioita niin pettyy usein. Kannattaa miettiä onko ne olleet realistisia tavoitteita? Miksi vaadit itseltäsi onnistumista asiassa x? Toisaalta epäonnistumiset on välttämättömiä prosessin osia jos haluaa onnistua... Mutta eihän kaikkea tarvitse saavuttaa, tai saada valmiiksi juuri tänään. Jos jotain haluaa saavuttaa, se pitää jakaa pieniin osiin, ja edetä pienin askelin.

Jos yrität olla muiden viihde, niin muut saattavat kokea sen rasittavaksikin. Ja on muillakin omat huolensa, joista he eivät ehkä ole valmiita puhumaan.

No, en itsekään tunne olevani muuta kuin yksinäinen omassa elämässäni vaikka olenkin naimissa ollut jo yli parikymmentävuotta samoin kuin työssäni toistakymmentä vuotta. Kaikki mun kaverisuhteet jäi kun menin naimisiin ja työpaikoilta vuosien varrelta ei juurikaan muutamaa poikkeusta lukuunottamatta hyviä "kavereita " ole löytynyt ja vaikka olisi löytynyt, niin haluaisitko, että ne sun "kaverit" kertoisivat kaiken sun elämästä / yhteisistä illan istujaisista pomolle tai työkavereille jotka taas levittelevisivät sun asioita ympäri kaveri/työporukkaa...siitä syystä pidän työn ja vapaa -ajan erikseen eikä tulisi mieleenikään kutsua työkavereita kotiini.