Olisi mukava, jos olisi olemassa jokin kansainvälinen Tampere portfolio, jossa kaupunki, kaupunkilaiset ja Tampereen metropolialueesta kiinnostuneet ulkomaalaiset henkilöt voisivat keskustella keskenään. Sitä kautta ihmiset voisivat oppia, kuinka tärkeää on se, että kaupunki on yhä enemmän mukana niissä ketjuissa, joissa tuotetaan tuotantoa tai palveluja kansainvälisille markkinoille.
Samoin ihmiset voisivat kertoa Tampereen vesistöistä, harjuista ja alkavasta city-kulttuurista.
Samoin ihmiset voisivat kertoa Tampereen vesistöistä, harjuista ja alkavasta city-kulttuurista.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Älä jaksa.
Ei ollut sellaista foorumia pariasataa vuotta sittenkään.
Onko kaupunki tuote, jota myydään? Ilmeisestii on.
Kiina ja Aasian maat ovat vieneet koko maasta perustuotannon kilpailukykyisemmillä resursseillaan ja oman maan tuottajat ahneuksissaan myyneet jo aikoja sitten oman tuotannon.
"City-kulttuuri" on aiheuttanut vain piteneviä mielenterveyspalvelujen tarvejonoja. Ei kukaan jaksa tai ole varaa koko ajan bilettää.
Harjut , kalliot ja rannat on rakennettu piloille.
Maailmalla on jo pitkään näkynyt sellaista, että se, jolla on varaa hakeutuu kauas "citystä"
Eivät ihmiset hakeudu metsiin, vaan metsistä kaupunkien ympäristöihin, joihin tulee eräänlaisia slummialueita hökkeleineen.
Metsä ja puut sinänsä ovat terveellisiä vaihtoehtoja. Mutta kyse onkin nykyihmisen monesti puutteellisista valmiuksista elää luonnossa. Joka on aika omituista koska, jos sähköt katkeaa tai tapahtuu muuta, ei ole olemassa, muuta kuin luonto mahdollisuuksineen. Ainoastaan ihmiset eivät enää osaa olla siellä, missä heidän asumisensa perusta on.
Metropolialueilla on monenlaisia ihmisten muodostamia kokonaisuuksia.
Siis. Täällähän on jo ketjuja. Subwayta, mäkkäriä. Oli henkkamaukkaa jne. SOK ja K-kauppoja melkein kaikki. Lidl kolmantena..Nyt lähinnä ruotsalaiset ostavat jketjuiksi terveysalan toimijoita. Siivous- jätehuolto ja sellaiset varmaan kiinnostavat sijoitusjättejä. Eli paikalliduus katoaa. Ihan sama missä on samat ketjutuotepakkopullat saatavissa kaikkialla. Maahanmuuttajilla perheyrityksinä ehkä jotain toisenlaista tarjolla. Nekin kyllä osittain ketjuuntuvat.
Sähköpotkulautayrittäjiä ja Wolt-pakkoyrittäjiä. Airbnb -alustayrittäjiä. Sellaisia täällä. Kampaajia ja kauneudenhoitoalan yrittäjiä.
Ei mitään suuren tuotannon tai -rahan yrityksiä.
Köyhät pienyrittäjät saavat tulonsa köyhiltä opiskelijoilta ja, pienituloisilta työläisiltä tai satunnaisilta matkailijoilta.
Olisi kiva jos olisi mahdollista, että yhteisöissä ja kaupungeissa voisivat asua kaikenikäiset ihmiset.
Minä kaipaan sellaista arkisen puuhan tuntua, jota näkee vanhoissa elokuvissa tai valokuvissa. Mattojen tamppaamista, polkupyörällä torilta tulemista, lasten leikkimistä. Elämistä.
Sellainen on tyystin kadonnut.
Korona-aikana jotkut, joilla sellaiseen on tiloja ovat viritelleet joitakin vanhoja käden taitoja,
Ymmärsitko itsekään mitä kirjoitit? "Portfolio"...