Teenpä tästä toiseen ketjuun kirjoittamastani kommentista ihan oman aloituksen. Mielenkiintoista nähdä, onko ihmisillä aiheesta sanottavaa. (Luulis että tällä palstalla todellakin on, ja roppakaupalla!🤭❤️🖤💛🧡💜💙)
Rakastaminen on kokenut jonkinlaisen inflaation, kun se tuupataan perusteluiksi kaiken maailman tarpeille. Rakkaus ja rakastaminen on sanoitettu mitä parhaiten kirjassa, jota yhä useammat pitävät satukirjana.
Kopioin tuon kohdan tähän, sanokoon kuka tahansa mitä tahansa. Lopulta kukaan ei voine väittää, etteikö tässä olisi totuus rakkaudesta ja rakastamisesta.
"Vaikka minä puhuisin ihmisten ja enkelien kielillä mutta minulta puuttuisi rakkaus, olisin vain kumiseva vaski tai helisevä symbaali. Vaikka minulla olisi profetoimisen lahja, vaikka tuntisin kaikki salaisuudet ja kaiken tiedon ja vaikka minulla olisi kaikki usko, niin että voisin siirtää vuoria, mutta minulta puuttuisi rakkaus, en olisi mitään. Vaikka jakaisin kaiken omaisuuteni nälkää näkeville ja vaikka antaisin polttaa itseni tulessa mutta minulta puuttuisi rakkaus, en sillä mitään voittaisi.
Rakkaus on kärsivällinen, rakkaus on lempeä. Rakkaus ei kadehdi, ei kersku, ei pöyhkeile, ei käyttäydy sopimattomasti, ei etsi omaa etuaan, ei katkeroidu, ei muistele kärsimäänsä pahaa, ei iloitse vääryydestä vaan iloitsee totuuden voittaessa. Kaiken se kestää, kaikessa uskoo, kaikessa toivoo, kaiken se kärsii.
Rakkaus ei koskaan katoa. Mutta profetoiminen vaikenee, kielillä puhuminen lakkaa, tieto käy turhaksi. Tietämisemme on näet vajavaista ja profetoimisemme on vajavaista, mutta kun täydellinen tulee, vajavainen katoaa.
Kun olin lapsi, minä puhuin kuin lapsi, minulla oli lapsen mieli ja lapsen ajatukset. Nyt, kun olen mies, olen jättänyt sen mikä kuuluu lapsuuteen. Nyt katselemme vielä kuin kuvastimesta, kuin arvoitusta, mutta silloin näemme kasvoista kasvoihin. Nyt tietoni on vielä vajavaista, mutta kerran se on täydellistä, niin kuin Jumala minut täydellisesti tuntee.
Niin pysyvät nämä kolme: usko, toivo, rakkaus. Mutta suurin niistä on rakkaus."
1. kirje korinttolaisille 13:1-13
Rakastaminen on kokenut jonkinlaisen inflaation, kun se tuupataan perusteluiksi kaiken maailman tarpeille. Rakkaus ja rakastaminen on sanoitettu mitä parhaiten kirjassa, jota yhä useammat pitävät satukirjana.
Kopioin tuon kohdan tähän, sanokoon kuka tahansa mitä tahansa. Lopulta kukaan ei voine väittää, etteikö tässä olisi totuus rakkaudesta ja rakastamisesta.
"Vaikka minä puhuisin ihmisten ja enkelien kielillä mutta minulta puuttuisi rakkaus, olisin vain kumiseva vaski tai helisevä symbaali. Vaikka minulla olisi profetoimisen lahja, vaikka tuntisin kaikki salaisuudet ja kaiken tiedon ja vaikka minulla olisi kaikki usko, niin että voisin siirtää vuoria, mutta minulta puuttuisi rakkaus, en olisi mitään. Vaikka jakaisin kaiken omaisuuteni nälkää näkeville ja vaikka antaisin polttaa itseni tulessa mutta minulta puuttuisi rakkaus, en sillä mitään voittaisi.
Rakkaus on kärsivällinen, rakkaus on lempeä. Rakkaus ei kadehdi, ei kersku, ei pöyhkeile, ei käyttäydy sopimattomasti, ei etsi omaa etuaan, ei katkeroidu, ei muistele kärsimäänsä pahaa, ei iloitse vääryydestä vaan iloitsee totuuden voittaessa. Kaiken se kestää, kaikessa uskoo, kaikessa toivoo, kaiken se kärsii.
Rakkaus ei koskaan katoa. Mutta profetoiminen vaikenee, kielillä puhuminen lakkaa, tieto käy turhaksi. Tietämisemme on näet vajavaista ja profetoimisemme on vajavaista, mutta kun täydellinen tulee, vajavainen katoaa.
Kun olin lapsi, minä puhuin kuin lapsi, minulla oli lapsen mieli ja lapsen ajatukset. Nyt, kun olen mies, olen jättänyt sen mikä kuuluu lapsuuteen. Nyt katselemme vielä kuin kuvastimesta, kuin arvoitusta, mutta silloin näemme kasvoista kasvoihin. Nyt tietoni on vielä vajavaista, mutta kerran se on täydellistä, niin kuin Jumala minut täydellisesti tuntee.
Niin pysyvät nämä kolme: usko, toivo, rakkaus. Mutta suurin niistä on rakkaus."
1. kirje korinttolaisille 13:1-13
Vastaukset 18
Vanhimmat
Siinä se sun täytyy olla mies jotta jumala tietää mitä tekee,mites näiden naisten laita
On sitten?
Itse saa valita ketä rakastaa, siihen ei muilla ole mitään sanomista. Pakolla ei voi saada ketään rakastamaan.
Nii mikä oli? Onko joku pakottamassa?? Vai miten liittyy aiheeseen??
Tuo raamatullinen näkemys minkä tuossa rakkauden kohdalla esiin tuot on pikkasen vanhanaikainen ja rajoittunut nykymaailmaan. Pitäisi kyllä kirkon vähän modernisoitua tuon osalta. Toiseksi tällä sangen ikävällä palstalla pääosin haukutaan muita, pannaan sinne ja tänne tms. on siis pikkasen väärä foorumi keskustella rakkaudesta. Mutta rakkaus, se on välittämistä, halua tehdä toiselle hyvää sitä on ystävien, läheisten ja jopa jokapäiväisessä kanssakäymisessä parhaimmillaan.
Ja, hei eikös Antti Tuisku oo Jumala. Antaa synnit anteeksi.
Onko se niin
Molemmat epäilee toisen tarkoitusperiä
Joka pvä käydään sitä läpi
Onko hän vielä mukana juonessa
Ollaan vielä mukana
Kun ollaan täällä
Luojan kiitos
Miksi epäilette toistenne tarkoitusperiä? Sinällään mielenkiintoista, kun kirjoitat ja vastaat itselles.
Niinhän tuo m i e s tekee päivät pitkät ja pitkät kilometrit. Kiva, että sinäkin tajuat
Onpa ihme kirjoitusta.
Muistan kirkosta vain kovat kirkonpenkit ja papin syyllistävät puheet. Siitä on rakkaus kaukana.
Puhuttiin Raamatusta, ei kirkosta, saati kirkkorakennuksesta.
Hyvin kirjoitettu rakas maahiseni. 🥰
Eipä tullut rakkautta mun kohdalle, joten mua ei ole olemassakaan
Analyyttisesti, tässä in minun mielipide.
https://m.youtube.com/watch?v=oGpFcHTxjZs
Jeesuksessahan nuo ovat kaikki. Rakkaus on erottamaton totuudesta. Siksi subjektiiviset rakkauden määritykset ovat niin hulluja. Kumpa rakastaisin paljon enemmän, ja totuudellisesti.
Ennen kuin on aikuisena kokenut voimallisen ja syvän. rakastumisen, ei tuota raamatun kohta kolahda. Sitten kun se tapahtuu ja kolahtaa kovaa, tajuaa tekstin merkityksen aivan uudella tavalla. Ymmärrän miksi kohtaa siteerataan usein häissä.
Korintolaiskirjeen teksti rakkaudesta on vaan niin totta suuren rakkauden kohdalla! Tuolta se tuntuu ja se on totta riippumatta vakaumuksesta. Itse kuulun kirkkoon, ja kannatan useita ev.lut kirkon arvoja, mutten ole kirkkoaktiivi enkä myöskään superuskovainen. En näe itse kovin suurta merkitystä onko raamattu oman aikansa tarina ja kunkin. kertojan omalla tavalla värittämä tarina vai täysi totuus. Sen merkitys on lähinnä arvopohjassa, ei jokaisen pienen yksityiskohdan todenmukaisuusessa. S
No rakkaudesta ei taida täällä vielä olla kyse, mitä se sitten ikinä onkaan. Anteeksiantoa varmaan ainakin. https://youtu.be/NHB6S--syfE