Jumala on luonut maailman. Sinne hän on antanut meille jokaiselle elämän, jolla on tietty tarkoitus ja tehtävä. Raamatussa maailmalla on toinenkin merkitys: Jumalasta erossa oleva eli epäuskoinen maailma, joka on syntiinlankeemuksen aikaan saama.
Tämän maailman keskelle jumala on lähettänyt valtakuntansa eli uskovaiset ihmiset. He eivät ole tästä maailmasta, mutta luonnollisina ihmisinä he elävät ihmisten parissa, toisten rinnalla.
Jumala puhuttelee epäuskoisia lastensa eli uskovaisten elämällä ja puheilla. Sen huomaa hyvin täällä netissäkin. Epäuskoiset kyselevät asioita jotka tuntuu aika itsestään selviltä meille uskovaisille vaikka on monesti vaikea selittää niitä niin että uskosta osattomat sen ymmärtäisivät. Monesti kysymys on siitä että ei haluta ymmärtää vaan pilkata. (tietenkään aina ei ole näin).
Meillä uskovaisilla on sellainen keskinäinen rakkaus, joka tulee vaan jostaki aivan simsala pim. Olin vasta sairaalassa ja luin siellä aulassa päivän postia. Sinne tuli nainen jota kahtoin heti että "varmaanki meikäläinen" Hän oli ajatellu minusta samoin ja vähän ajan päästä kysy että tunnettaskohan me toisia. Ei me oikiasti tunnettu mutta tiiettiin heti että toinen on uskovainen sen tunnistaa heti toisen käyttäytmisestä ja olemuksesta. Tämmösiä tilanteita on lähes joka päivä eikä siihen tunteeseen koskaan totu vaan aina tuntuu yhtä mukavalle ja tulee semmonen vapautunu olo ja voi toiselle puhua niin kuin kenelle vain läheiselle eikä toinen ihmettele yhtään toisen mielipiteitä tai muutakaan.
Syntisen maailman keskellä uskovainen ihminen tuntee yksinäisyyttä ja vierautta. Esimerkiksi jos koulussa ei ole samassa luokassa muita uskovaisia niin on tosi orpo olo, luokkakaverit on erinlaisia niillä on eri harrastukset ja puheen aiheet ("join viikonloppuna niin ja niin monta kaljaa montako sää joit" tai "ootko sää nyt sen vai sen kans"). Tälläaiset asiat tuntui monesti tosi lapsellisilta, mutta jälkeen päin ymmätää että mitä muuta heidän elämä olis voinu olla, he ei oo uskovaisia heillä ei oo päämäärää jota varten elävät täällä, ovat vaan täällä ja kuolee sitte pois... ?!!
Tämän maailman keskelle jumala on lähettänyt valtakuntansa eli uskovaiset ihmiset. He eivät ole tästä maailmasta, mutta luonnollisina ihmisinä he elävät ihmisten parissa, toisten rinnalla.
Jumala puhuttelee epäuskoisia lastensa eli uskovaisten elämällä ja puheilla. Sen huomaa hyvin täällä netissäkin. Epäuskoiset kyselevät asioita jotka tuntuu aika itsestään selviltä meille uskovaisille vaikka on monesti vaikea selittää niitä niin että uskosta osattomat sen ymmärtäisivät. Monesti kysymys on siitä että ei haluta ymmärtää vaan pilkata. (tietenkään aina ei ole näin).
Meillä uskovaisilla on sellainen keskinäinen rakkaus, joka tulee vaan jostaki aivan simsala pim. Olin vasta sairaalassa ja luin siellä aulassa päivän postia. Sinne tuli nainen jota kahtoin heti että "varmaanki meikäläinen" Hän oli ajatellu minusta samoin ja vähän ajan päästä kysy että tunnettaskohan me toisia. Ei me oikiasti tunnettu mutta tiiettiin heti että toinen on uskovainen sen tunnistaa heti toisen käyttäytmisestä ja olemuksesta. Tämmösiä tilanteita on lähes joka päivä eikä siihen tunteeseen koskaan totu vaan aina tuntuu yhtä mukavalle ja tulee semmonen vapautunu olo ja voi toiselle puhua niin kuin kenelle vain läheiselle eikä toinen ihmettele yhtään toisen mielipiteitä tai muutakaan.
Syntisen maailman keskellä uskovainen ihminen tuntee yksinäisyyttä ja vierautta. Esimerkiksi jos koulussa ei ole samassa luokassa muita uskovaisia niin on tosi orpo olo, luokkakaverit on erinlaisia niillä on eri harrastukset ja puheen aiheet ("join viikonloppuna niin ja niin monta kaljaa montako sää joit" tai "ootko sää nyt sen vai sen kans"). Tälläaiset asiat tuntui monesti tosi lapsellisilta, mutta jälkeen päin ymmätää että mitä muuta heidän elämä olis voinu olla, he ei oo uskovaisia heillä ei oo päämäärää jota varten elävät täällä, ovat vaan täällä ja kuolee sitte pois... ?!!
Vastaukset 19
Vanhimmat
Taas näitä "Minä olen parempi kuin muut ihmiset koska en ole ihminen vaan jumalani lähettiläs"- veijareita.
"Tämän maailman keskelle jumala on lähettänyt valtakuntansa eli uskovaiset ihmiset. He eivät ole tästä maailmasta, mutta luonnollisina ihmisinä he elävät ihmisten parissa, toisten rinnalla"
Joka itsensä ylentää, se alennetaan....
"Tälläaiset asiat tuntui monesti tosi lapsellisilta, mutta jälkeen päin ymmätää että mitä muuta heidän elämä olis voinu olla, he ei oo uskovaisia heillä ei oo päämäärää jota varten elävät täällä, ovat vaan täällä ja kuolee sitte pois... ?!! "
Minulla on ollu kyllä mahtava elämä ja elämölöä on riittänyt.
Olen elänyt.
Luota itseesi ja elä sinäkin!
ei ollut vitsi? Nuo viimeiset sanat ainakin viittasi siihen...?
Lasketko sinä uskovaisiksi myös muut kuin vanhoilliset? Uskon, että kaikista uskovaisista (usein monista muistakin) ryyppyjutut jne. kuulostaa lapsellisilta. Uskovaisia on siis muuallakin kuin vanhoillisissa.
En tiedä millaista tunnistamista tarkoitat uskovaisten kesken, mutta myös minä, vaikken vl. olekaan, tunnistan vanhoilliset heidän ulkonäkönsä perusteella.
Sanot, että uskovaisilla on sellainen keskinäinen rakkaus. Itse pidän tärkeänä myös rakkautta muita ihmisiä kohtaan. Mielestäni vanhoillisten ongelma saattaa olla joskus se, että rakkautta tunnetaan vain toisia kohtaan ja muut ikään kuin suljetaan pois. Itse yritän pitää Jeesuksen sanat mielessä:
Matt 5: 46. Jos te rakastatte niitä, jotka rakastaat teitä, minkä palkan te siitä ansaitsette? Eivätkö publikaanitkin tee niin?
47. Jos te tervehditte vain ystäviänne, mitä erinomaista siinä on? Eivätkö pakanatkin tee niin?
Kysyisin vielä, että missä sinulla kulkee syntisen maailman raja? Miten määrittelet maalliset asiat?
sittehän onkin huonompi juttu
Minäkin tunnen olevani uskovainen. Jumala rakastaa minua ja häneen voin aina luottaa. Murrosiässä on jännää puhua montako kaljaa joi silloin ja silloin. Se kuulostaa lapselliselta, koska se on lapsellista. Toiset eivät aikuistu koskaan.
Minäkin juon olutta. Silti olen yhtälailla Jumalan lapsi kuin sinäkin, vaikka sinä sen minulta kiellät. En ole epäuskoinen - päinvastoin. Minun uskoni on vahva ja tunnen eläväni turvassa Jumalaan luottaen tässä maailmassa. Elämäni on upeaa, olen onnellinen, tasapainoinen ja ympärilläni on rakkautta.
En ymmärrä miksi et pidä minua uskovaisena? Miksi sanot, että uskoni ei ole todellista, että olen epäuskoinen? Miksi asetat itsesi yläpuolelleni? Minäkin tunnista vl:n jo kaukaa, en uskosta, en rauhasta, en luonteesta vaan elämäntavoista, tavasta keskustella, tavasta piiloutua itseensä. Tunnen teitä monia. Itse en ole vl, älä sinä väheksy minun uskoani sen takia.
Minun mielestäni on olemassa vain yksi Jumala. Toinen sanoo sitä Jumalaksi, toinen Buddhaksi, kolmas Allahiksi. Joku käy rukoilemassa Jumalaa rauhanyhdistyksellä, toinen vie sille mandariineja lahjaksi, kolmas kumartaa moskeijassa. Joku kastaa helluntaiseurakunnassa, toista varjellaan vaikkei hän ole kuullutkaan millä nimellä Jumalaa muualla kutsutaan.
Ihmiset kirjoittavat tarinoita, joilla he yrittävät selittää itselleen ja muille Jumalan olemassaoloa. Kukin on sitä mieltä, että toinen on väärässä. Vain hän on Jumalan lapsi, toiset epäuskoisia. Vain hänen porukkansa on aitoa.
Uskonnot aiheuttavat sotia, riitoja, vihamielisyyttä ja sisäänpäin lämpiävää rakkautta. Itsekkyyttä. Se on inhimillistä, mutta säälittävää, sillä aivan turhaa.
Uskovainen saattaa kumota kaiken evoluutioteoriaan liittyvän, vaikka raamattu kertoo saman tarinan. Ei haluta nähdä metsää puilta. Halutaan uskoa johonkin, mitä ihminen on itselleen yrittänyt selittää. Jos Nooa olisi lastannut nykyisin tunnettujen 10 miljoonan eläinlajin edustajat arkkiinsa seitsemässä päivässä, kuten ihminen on raamattuun kirjoittanut, olisi lastauksen pitänyt tapahtua 30 lajin sekuntinopeudella.
että kaikki pitävät itseään oikessa olevana ja muita väärässä. Mielestämme me emme voi tehdä niin, sillä vain Jumala on tietävä totuuden.
Voida tehdä ja tehdä on eri asia.
niin että voit pitää jotain toista Jumalaan uskovaa väärässä olijana? Vaikka ryhmän oppeja pitäisi vääränä, niin se ei ole olenkaan puuttumista siihen ihmisen henkilökohtaiseen uskoon.
Rauhoitu. Etkö lukenut tekstiäni kunnolla? Vai haluatko minun sanovan jotain tiettyä, mitä vastaan voit hyökätä?
Puhuin maailman eri uskonnoista. Puhuin yleistäen kaikista maailman ihmisistä. Puhuin ryhmistä, puhuin ihmismielestä.
Tämä maailma on täynnä ihmisiä, jotka pitävät toistensa uskoa epätäydellisenä. Voitko väittää vastaan?
ymmärtänyt tarkoittamaasi. Ei ole tarkoitus mitenkään hyökätä. Itse kun puhun uskosta Jumalaan niin tarkoitan sitä ihmisen henkilökohtaista uskoa, en ryhmän tapoja joihin tämä ihminen kuuluu.
Olet oikeassa että uskonryhmät pitävät itseään ainoana oikeana ja muita väärässä olijoina, mutta sen ryhmänkin joukossa on heitä jotka haluisivat olla erimieltä mutta eivät vain voi. Ymmärrätkö yhtään? Eli ei voi yleistää ryhmään kuuluvia kaikkia samoin ajatteleviksi.
Juuri tämä oli se pointti mitä tarkoitin!
Millään ryhmillä ja uskonnoilla ei ole merkitystä. Ei ole merkitystä miten ihminen näyttää uskovan! Puhumme siis samasta asiasta ja olemme vieläpä samaa mieltä tästä. Meni se vähän vaikean kautta, mutta selvisi kuitenkin.
tärkein on se oma sydänmen usko, ei ryhmä johon kuuluu, vain se on tie siihen uskoon jonka kaikki samoin uskovat tunnistavat.
Nyt hyvät yöt:)
Uskovaisia ja meitä vl.sia on ympäri maapalloa ei vain täällä suomessa. Siitä kertoo myös lippurivistö suviseuroissa. Käy kahtoon osotteessa www.srk-oulu.net
Mutta kirjoitukseni ei liity siihen mitenkään.
Uskon asioiden pohdiskelu täällä netissä ei mielestäni ole sopivaa. Keskustelu lähtee aina väärille urille. Meitä kehoitetaan tunnustamaan uskomme hiljaisuudella ja pelolla.
Keskusetelut kahden kesken ja useammankin henkilön kesken ovat paikallaan, mutta netti ei näille asioille ole oikea foorumi.
Lukekaa samannimisen aloitusotsikon alta Raamatunlauseita ym. keskusteluja aiheesta!
"Epäuskoiset kyselevät asioita jotka tuntuu aika itsestään selviltä meille uskovaisille vaikka on
monesti vaikea selittää niitä niin että uskosta osattomat sen ymmärtäisivät."
Joopa. Nimimerkki vln42 selitti minulle taannoin,ettei meillä ole samaa kieltä ymmärtää toisiamme ja kyselin sen jälkeen paikalliselta vl-uskovalta ,että mitähän se tarkoittaa.
"Etsi ensin jumalanlasten seurakunta ja sen jälkeen tulee kaikki muu." Hän selitti,muuten en ymmärräkkään uskovaisia.
Ymmärsin.
Tuo "kaikki muu" sisaltää parannuksen ja kaikenlaisten vl-käytösnormien (ei-meikkausta,ei-korvakoruja ym.)vl-uskovaiselle yhteisön Raamatulla perusteltujen neuvojen moudattamista.
Se ei ole pakonomaista, vaan uskova haluaa laittaa pois kaiken "pahan."
Se onkin todella vaikea ei-vl:nä ymmärtää kaikille yhteistä samalaista omaatuntoa.
Mielestäni nämä neuvot ovat juuri niitä sääntöjä joista täällä keskusteluissa on hyvin paljon keskusteltu. Neuvo ja sääntö sama asia.
Jos näiden asioiden kyseleminen ja kritisoiminen on loukkaavaa,niin miten voi saada selvyyttä vl-oppeihin olennaisesti liittyvistä asioista.
Nimimerkki "sulle" otsikolla "noh" antoi lausunnon "et ymmärrä uskosta mitään," kun kyselin puhujainkokousten päätöksistä.
Jokainen uskosta ymmärtää tavallaan,paitsi jos usko ja ainoastaan vl-oppi katsotaan uskoksi.
"Jumala puhuttelee epäuskoisia lastensa eli uskovaisten elämällä ja puheilla."
Mahdollisesti tai sitten ei. Sinä et voi tietää miten Jumala ketäkin puhuttelee. Keinot on varmasti moninaiset, koska niin on puhuteltavatkin.
"Epäuskoiset kyselevät asioita jotka tuntuu aika itsestään selviltä meille uskovaisille vaikka on monesti vaikea selittää niitä niin että uskosta osattomat sen ymmärtäisivät."
Jos asioiden pitäisi tuntua itsestään selviltä "meille uskovaisille", niin voisit vipata minut tuonne armosta osattomien sekaan helposti. Minäkin kyselen enkä ymmärrä, vaikka lukeudun uskovaisiin? ja jopa aikuisiin? En edes viitsi yrittää aina ymmärtää. Sanon kyllä asian ääneenkin.
"keskinäinen rakkaus, joka tulee vaan jostaki aivan simsala pim"
Hyvä on jos tulee simsala pim. Minulla se ei meinaa kyllä aivan tulla kaikkien kohdalla, ei uskovaisten eikä ei uskovienkaan. Joidenkin kanssa se rakkaus pysyy nippa nappa sillä etten ole tekemisissä ja toimii varmasti samoin minunkin suuntaan. Onneksi seurakunta on laaja ja elintilaa riittää erilaisille persoonille.
"mutta jälkeen päin ymmätää että mitä muuta heidän elämä olis voinu olla, he ei oo uskovaisia heillä ei oo päämäärää jota varten elävät täällä"
Koko viimeinen kappaleesi on melkoinen pläjäys. Tulee väkisinkin mieleen, oletko vaivautunut itse koskaan vilpittömästi tutustumaan ei-uskoviin tai eri tavoin uskovien ihmisten maailmankuvaan? Miksi niputat luokkakaverisi noin yksisilmäisesti samaan läjään ja kehtaat vielä väittää ettei heillä ole päämääriä elämässän!? Vaivauduitko koskaan ottamaan selvää heidän päämääristään? Eikö heissä ollut persoonia, eikö heidän arvoissan ollut vaihtelua, eikö heissä ollut mitään muuta mielenkiintoista ominaisuutta kuin se etteivät he uskoneet kuten sinä? Olen itsekin uskovainen ja olin nuorena (kuten vieläkin) vapaasti tekemisissä luokkakavereiden kanssa huolimatta heidän taustastaan. Olen kiitollinen siitä että minulle sattui monivuotisiksi luokkakavereiksi monia upeita ihmisiä, joilla oli ehkä erilainen tausta kuin minulla, mutta silti paljon paljon muuta jaettavaa. Uskoani kunnioitettiin eikä uskoni ollut este ystävyydelle. En tuntenut suurta vierautta tai orpoutta ei-uskovien ystävien keskellä. Heillä oli hyvin paljon samaa arvoissa kuin minullakin. Kunnioita lähimmäisiä oli yksi niistä. Heidän suustaan sanamuoto oli ehkä eri, mutta toiminta paljasti heidän terveet arvonsa. Heille lähimmäisellä oli väliä.
Sinulle voisi kyllä sanoa, jospa tutustuisit siihen kuvitteelliseen maailmaan, etkä maalailisi sitä tuollaiseksi tietämättömyyttäsi(kirjoituksestasi pääteltyä myönnän).
Se oli hyvä kirjoitus! =)