tätä valtiota ja systeemiä. Olen ihan varma, että meidän väki luo vielä kokonaan uuden yhteiskunnan. Tänään ja eilen olen vaan itkenyt. Jostain tarvitsee löytää se oma arvonsa uudestaan, niin saan voimia taas. Ei se, että tietää olevansa lahjakas, tuo parempaa oloa. Tärkeämpää olisi saada se tunne, että on rakastettu.
Mulla, jos kellä on syytä vihata
Anonyymi
3<50
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Hanki mies selkäranka. Ja apua mielenterveyden ongelmiisi.
Vaikka ymmärrän sanasi niin ne eivät vaikuta minuun mitenkään, sinun surusi ja haaveesi ovat minulle yhdentekeviä. Niin käy kun joutuu kärsimään vuosien ajan.
Toisilla se taitaa mennä noin. Itse olen oppinut empatian tunteen muita kohtaan, omien vaikeuksien kautta. Pidän ihmissuhteita tärkeinä. Mutta ne eivät saa imeä voimia vaan tuoda sitä energiaa. Ja niin se menee, kun valitsee oikein. Minulla oli joskus aiemmin ihmissuhteet riippuvuussuhteita ja energiasyöpöt hakeutuivat seuraani.
Nämä ihmissuhteet saattoivat olla kestäneet koko elämäni, mutta eräs yhteinen nimittäjä niillä oli. Kunnioituksen puute. Seurani oli ailahtelevaa juoppoa tai muuten väheksyvää. Onneksi olen jättänyt ne porukat ja oman juomisenkin. Joskus voin ottaa sen pari, mutta siitä ei seuraa katastrofia. Eikä se jatku seuraavana päivänä. Siltikin, tämä elämän aloittaminen alusta on ollut rankkaa varttuneemmalla iällä.
Olen joutunut kohtaamaan omia tunteitani ja vanhoja traumojani. Olin jossain vaiheessa todella ahdistunut ja tärisin pelosta ja kauhun tunteesta. Ei ollut levon hetkeä. Silti pystyin käymään nekin vaiheet läpi ja pystyn nukkumaan paremmin. Oli aika, jolloin nukuin max. 4 tuntia/vrk, senkin keinotekoisesti. Se aika kesti kuukausia ja oli jaksamisen kanssa oli todellisia ongelmia. Ei niistä rankoista vuosista tai sanotaan suoraan vuosikymmenistä ihan ennalleen palaa enää kokonaan.
Uskon avulla jaksan, muuten ei mikään saisi minua enää luottamaan, että asiat menee vielä paremmin. Putoan välillä todella alas, mutta Jeesuksen loputon rakkaus auttaa nousemaan. Ihmisiltä en odota/vaadi mitään. Ja ehkä siksi olen saanutkin uusia, hyviä ystäviä. Tärkeintä on se, että kelpaan tällaisena. Ehkä löydän vielä hänetkin, joka näkee sen herkän pienen tuolla sisälläni ja osaa kohdella häntä hyvin. Mahdollisesti.