Savolaisen kritiikki koulutusjärjestelmästä on kai matkalla limboon

https://www.is.fi/kotimaa/art-2000008147509.html

Jukka Savolainen kirjoitti tosiaan pitkät pätkät siitä, miten paljon on suostunut maksamaan lastensa koulutuksesta toistaiseksi. Mutta hyvin vähän on kukaan suostunut ottamaan muiden maiden järjestelmistä mitään onkeensa, vaikka mikään nykyiseen järjestelmään toivottu muutos ei koske rahoitusjärjestelmää. Kirjoitan tässä muutoksista toiseen asteeseen, mistä sen kallisarvoisen kandin saaminen olisi jatkossa vieläkin kiinni. Lukion tai sitä vastaavien taitojen parempaa läpäisyä yhteiskuntaan arvostetaan tässä joidenkin yksilöiden, valtiomaisten tahojen ja joidenkin yliopistojen näkökulmasta.

Jotta jatko-opintoihin voisi nykyään liidellä, tämä edellyttää muutakin kuin avosylin yhden perustuslain nimessä odottavaa korkean asteen laitosta. Myöhään vaihtoehtojaan pohtimaan alkanut ammattikoululainen (AK) tarvitsee itselleen eräänlaista tukea, joka tuskin on yhtään vähempi kuin millaisena tukena nähdään ylioppilasta valkolakkiseksi tukenut lukiojärjestelmä. Eli jonkun täytyy AK:takin opettaa tai heistä ei muodostu samalla tavalla pätevää hakijamassaa millään. Jos opettaminen jätetään yksityisille valmennuskeskuksille, tämä on melkoisen hyväksikäytön sallimista järjestelmän avulla.

Myöskään ei ole toivottavaa, että kenenkään korkeakouluhakijan opintojen aloitus lykätään myöhempään aikaan (jona tehdään kuitenkin sitä itseään eli opiskellaan aikuislukioita ja muita keskinkertaisempia opettajia kuunnellen). Syynä se, että yliopistojen tapauksessa tutkija-ura, joka alkaa myöhemmällä iällä ei ole välttämättä enää läheskään yhtä hedelmällinen, koska oikeita innovatiivisia vuosia eletään vain ennen ns. tiettyä ikää.

Toinen asia, minkä AK:n tulevaisuuteen kai pitäisi vaikuttaa on nykyisen järjestelmän ylläpitämät mielikuvat ja odotukset siitä, mitä heistä jatkossa voi tulla. (Vaikka itse olen käynyt 0 kurssia psykaa, enkä tiedä yhtään niin hyvin kuin kaikki haastatellut.) Esim. että heillä on nyt yksi sauma yhteen työhön, ja siitä kiinni pitämiseksi on parasta kun menee töihin heti. Puhumattakaan siitä, että asennoituminen korkeakouluosaamiseen ja sen saavuttamiseen on annettu muodostua ideologiaksi ja nuoren perusarvoksi jo epäkypsällä iällä. Koulutusjärjestelmää ei tehdä vain siten, että annetaan kaikkien nappuloiden pudota sille laudalle, mille he haluavat, vaan isommassa kuvassa on ajateltava, miten järjestelmä ohjaa itseään sekä nimenomaan heitä.

Suurin osa alaikäisten valvomisesta voitaisiin siirtää lukionkaltaisiin yksikköihin. Lukioon ei olisi esim. pakko päästä, jos rahkeet eivät heti riitä, vaan jotkut vaatisivat yhden helpomman kymmenennen koululuokan käymistä. Siirtyminen sellaisesta eteenpäin ei välttämättä johtaisi pidempään koulunkäyntiin, jos henkilö pystyy kuin pystyykin kirjoittautumaan ylioppilaaksi kahdessa vuodessa. Eikä tätä pitäisi estää tuputtamalla vääriä kursseja ja laskemalla henkilön opintopisteitä kitsastellen. Yhdysvaltojen toisessa astessa tarjoamat mahdollisuudet eroavat paljon toisistaan vaatimusten ja ryhmien muodostamisen suhteen. Tämä voidaan hoitaa samoin tai eri tavalla, ja ainakin kaikki kympiltä tulevat, jotka eivät ehkä vieläkään vastaisi lukion pääsyvaatimuksia,voitaisiin jakaa tasan lukioiden kesken.

Nykyiset ammattitutkinnot voitaisiin suorittaa lukion jälkeen. Mahdollisesti paljon lyhyemmässä ajassa tai monta pikkuammattia kerralla ja ehkä edelleen pienemmällä statuksella kuin AMK:n suoritteet. Lukion aikanakin maailma valtion avustamana voisi tarjota ihmisille työssäoppimismahdollisuuksia, jotka voisivat kestää korkeintaan yhden opetusjakson ja pistäisivät lukion siksi aikaa katkolle. Niitä jokainen voisi kirjata someen ja CV:hen vaikutuksen luomiseksi siitä, että on lopulta sekä ylioppilas, että työssä kokenut.

Mikä tahansa lukeminen ja ns. sivistykseen painottuva koulutus viimeisinä parhaina vuosina olisi kuitenkin uudelainen tapa tehdä ihmisistä ammattilaisia ja mielummin yrittäjiä. Nykyisen järjestelmän ongelma hitaasti syttyneistä korkeakoululaisista ei ole pelkästään yksilön ongelma, vaan on mahdollista, että osa kansakunnan parhaasta akateemisesta ja AMK-aineksesta on kuitenkin sitä, mikä on mennyt aikaisin ammattikouluun. Valtion ei pitäisi millään saralla suosia sitä, että opiskelusta voidaan luistaa ei-pakollisena. Sillä on aina tulevaisuudessa tarve suurelle osaamiselle ja sen osaamisen ja kiinnostumisen syntyä havaitaan vain, kun oppilailla on edellytyksiä havaita se itsessään. Mahdollisimman monien pitäisi silloin vain päästä kokeilemaan.