Onkohan meillä suomalaisilla liikaa aikaa tai liikaa hyvinvointia, kun voimme ottaa tuon Israelin ja palestiinalaisten välisen konfliktin niin tulisesti ja henkilökohtaisesti? Mitä hyötyä on siitä, että monet meistä hyvinkin puutteellisilla tiedoilla varustettuina, olemme henkeen ja vereen pro-Israel tai pro-Palestiina?
Minusta on alkanut näyttää siltä, että jotkut henkilöt ja tietyt tahot yhteiskunnassamme ruokkisivat tarvetta kärjistää ja luoda keinotekoisia vastakkainasetteluja ja yleistä vihamielisyyttä. Ulkoministerimme näyttää itse esimerkkiä ottamalla hyvin puolueellisen kannan lähi-idän kriisiin. Meidän pitäisi kuitenkin muistaa se, että se sota ei ole meidän sotamme. Me emme vuoda verta siellä. Me emme ole asuneet siellä emmekä kokeneet sikäläistä todellisuutta. Siksi toivoisinkin kaikilta asian puolesta kiihkoilevilta tiettyä nöyryyttä lähestyttäessä tätä kriisiä.
Tietysti kaikki sodat koskettavat jokaista ihmistä, koska kaikki me olemme ihmisiä ja myötätunnon tunne on luonnollinen meille ihmisille. Suomen kaltaisen pienen maan olisi kuitenkin syytä pysyä julkisuudessa puolueettomana. Yksikään luoti ei jää lähi-idässä lentämättä sen takia, että esimerkiksi ulkoministerimme vaahtoaa palestiinalaisten puolesta. Typerillä ja puoluueellisilla kommenteilla vahingoitamme ainoastaan itseämme emmekä auta ketään.
Suomen tulisi julkisesti osoittaa myötätuntoa sodan kummallekin kärsivälle osapuolelle. Samalla tavalla vuotaa ihminen verta, olipa sitten juutalainen tai muslimi. Ei ole mitään mieltä alkaa hehkuttaa vaikkapa Sharonin "hirmuhallinnosta", vaan sen sijaan voisimme tarjoutua aktiivisiksi toimijoiksi rauhanprosessissa.
Tällaisena aikana, jolloin Eurooppa on vaarassa sortua sisällisiin levottomuuksiin, joita lähi-idän puolesta mellakoivat muslimit ja juutalaiset saavat aikaan, puolueettomuus ja pään kylmänä pitäminen ovat kullanarvoisia ominaisuuksia. Muualla Euroopassa synagogat palavat ja muslimit ovat kaduilla. On surullista, että tällaisena sisäisten levottomuuksien aikoina suomalaisetkin lähtevät nettikeskusteluissa ja lehdissä lietsomaan mielialoja puolesta tai vastaan. Tärkeintä olisi ymmärtää, että kummallakin puolella on myös rauhaa tahtovia ihmisiä, ja tärkeintä on saada rauha aikaan syyttelemättä tai osoittelematta ketään. Toivoisin että meillä Suomessa ihmiset säilyttäisivät suhteellisuudentajunsa lähi-idän tilanteen suhteen. On täysin turhaa ja typerää kiihottaa ihmisten mieliä puoleen tai toiseen. Se johtaa vain katutappeluihin ja mellakoihin joista jälleen kukaan ei hyödy mutta monet kärsivät.
Minusta on alkanut näyttää siltä, että jotkut henkilöt ja tietyt tahot yhteiskunnassamme ruokkisivat tarvetta kärjistää ja luoda keinotekoisia vastakkainasetteluja ja yleistä vihamielisyyttä. Ulkoministerimme näyttää itse esimerkkiä ottamalla hyvin puolueellisen kannan lähi-idän kriisiin. Meidän pitäisi kuitenkin muistaa se, että se sota ei ole meidän sotamme. Me emme vuoda verta siellä. Me emme ole asuneet siellä emmekä kokeneet sikäläistä todellisuutta. Siksi toivoisinkin kaikilta asian puolesta kiihkoilevilta tiettyä nöyryyttä lähestyttäessä tätä kriisiä.
Tietysti kaikki sodat koskettavat jokaista ihmistä, koska kaikki me olemme ihmisiä ja myötätunnon tunne on luonnollinen meille ihmisille. Suomen kaltaisen pienen maan olisi kuitenkin syytä pysyä julkisuudessa puolueettomana. Yksikään luoti ei jää lähi-idässä lentämättä sen takia, että esimerkiksi ulkoministerimme vaahtoaa palestiinalaisten puolesta. Typerillä ja puoluueellisilla kommenteilla vahingoitamme ainoastaan itseämme emmekä auta ketään.
Suomen tulisi julkisesti osoittaa myötätuntoa sodan kummallekin kärsivälle osapuolelle. Samalla tavalla vuotaa ihminen verta, olipa sitten juutalainen tai muslimi. Ei ole mitään mieltä alkaa hehkuttaa vaikkapa Sharonin "hirmuhallinnosta", vaan sen sijaan voisimme tarjoutua aktiivisiksi toimijoiksi rauhanprosessissa.
Tällaisena aikana, jolloin Eurooppa on vaarassa sortua sisällisiin levottomuuksiin, joita lähi-idän puolesta mellakoivat muslimit ja juutalaiset saavat aikaan, puolueettomuus ja pään kylmänä pitäminen ovat kullanarvoisia ominaisuuksia. Muualla Euroopassa synagogat palavat ja muslimit ovat kaduilla. On surullista, että tällaisena sisäisten levottomuuksien aikoina suomalaisetkin lähtevät nettikeskusteluissa ja lehdissä lietsomaan mielialoja puolesta tai vastaan. Tärkeintä olisi ymmärtää, että kummallakin puolella on myös rauhaa tahtovia ihmisiä, ja tärkeintä on saada rauha aikaan syyttelemättä tai osoittelematta ketään. Toivoisin että meillä Suomessa ihmiset säilyttäisivät suhteellisuudentajunsa lähi-idän tilanteen suhteen. On täysin turhaa ja typerää kiihottaa ihmisten mieliä puoleen tai toiseen. Se johtaa vain katutappeluihin ja mellakoihin joista jälleen kukaan ei hyödy mutta monet kärsivät.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Miksi pitäisi rajoittaa omien mielipiteiden ilmaisemista asioista, vaikka ne eivät koskettaisikaan omaa arkipäiväämme? On toki typerää heitellä kommentteja ilman minkäänlaista taustatietoa tyyliin "kaikki Israelilaiset pitäis tappaa" tai "Palestiinalaiset on terroristeja".
Maailman eri maiden julkisilla mielipiteillä VOI olla vaikutusta jonkin maan sisäisiin asioihin.
Mielestäni myös tämäntyyppiset vahvoja mielipiteitä synnyttävät tilanteet ja niiden voimakas uutisointi ovat jopa hyödyllisiä meille.
Nämä tilanteet, kuten Israel-Palestiina tai WTC-turma & Afganistan, saavat ihmiset pohtimaan oikeaa ja väärää ja lisäävät eräänlaista globaalia tietoisuutta.
Tottakai mielipiteitä saa ja pitääkin olla, mutta joskus on hyvä myös hiukan pohtia niitä omia mielipiteitä. Joskus uutiset tai lehtijutut kiihdyttävät mieltä, ja silloin tulee kirjoitettua.. no, anteeksi vain KUKKUA. Joskus on hyvä myös lukea vaikkapa omia kirjoituksia pahimman kiihkon mentyä ja miettiä, onko tämä nyt kovinkaan rakentava lähestymistapa.
Syy, miksi minua joskus karmivat hyvin kärjistetyt ja aggressiivisesti ilmaistut tiukasti puolesta/vastaan mielipiteet on se tietty kiihkomielisyys ja yksisilmäisyys joka tällaiseen keskusteluun usein liittyy. Uskon muuten, että monissa ongelmamaissa kaduilla riehuvat juuri sellaiset ihmiset, jotka antavat itsensä kiihdyttää kiukkuun joskus jonkun hyvinkin irrelevantin asian takia. Sisällä on paljon väkivaltaista energiaa, ja sitten tahallisesti provosoidutaan ja aletaan riehua, pohtiminen jätetään myöhemmäksi ja annetaan nyrkin puhua.
Euroopassa ainakin jo kehitys on huolestuttavaa. Ihmiset, jotka vain pari kuukautta sitten elivät suhteellisen rauhallisina kodeissaan ovat nyt polttamassa synagogia ja riehumassa kaduilla. Tämä kaikki heikentää sisäistä turvallisuuttamme. Lähi-idän tilannetta tämä ei kuitenkaan auta. Pohdin sitä, että onko tehty tutkimusta siitä kuinka paljon uutisoinnin ja kaiken keskustelun sävyt, käytetyt sanat ja ilmaukset ovat vaikuttaneet ihmisiin.
Jokainen tietää sen, että internetin keskustelupalstoillakin saa lihavan riidan aikaiseksi yleistämällä kaikki naiset/israelilaiset/palestiinalaiset/nuoret tiettyyn kastiin kuuluviksi. Mitä voimakkaampia sanoja käytät, sitä voimallisempi vastine. Lopulta jäljelle jäävät henkilökohtaiset solvaukset ja törkeydet, nuo verbaalimaailman nyrkiniskujen vastineet.
Mietin näitä tilanteita yksilön kannalta. Ja siitä näkökulmasta, että tahallisesti provosoitumisella voi olla tietyissä oloissa pahat seuraukset. Ihmiskunnalla on ihana kyky tuntea voimakkaasti, olla intohimoisia aatteen tai uskonnon puolesta. Näitä asioita voi käyttää hyvään: rauhanomaiseen, demokraattiseen vaikuttamiseen ja sitä kautta paremman maailman luomiseen. Mutta yhtä helposti ne voivat kääntyä pahaan, jos ihminen keskittyy elämässään vihaan ja katkeruuteen ja yleistämiseen. Kyky säilyttää maltti ja kyky katsoa asioita monelta kantilta ovat lahja mutta myös kyky jonka voi itse saavuttaa - jos tahtoo.
SUOMEN kommentit palestiinalaisista ja Israelista eivät muuten ainakaan tietääkseni ole vaikuttaneet yhtään millään tavalla vallitsevaan tilanteeseen. Joskus täällä eläessään on helppoa unohtaa, miltä Suomi vaikuttaa kansainvälisessä mittakaavassa. Suomi on pieni maa, joskus hyvinvointivaltio. Meillä on viisimiljoonainen kansa täällä.
Pieni maa voi olla suuri, mutta vain toimiessaan yhteisessä rintamassa muiden maiden kanssa. Suomen tapauksessa tämä tarkoittaa sitoutumista EU-maiden yhteiseen politiikkaan. Meillä on hyvin vähän "painostuskeinoja" rauhaan mikäli olemme yksin. Sotilaallisia pakotteita ei ole, eikä oikein taloudellisiakaan. Tähän kaikkeen tarvitsemme muita. Sooloilusta harvoin seuraa mitään hyvää, ainakin jos se tehdään taitamattomasti niin, että annetut kommentit ovat tahallisen loukkaavia ja tökeröitä ja aiheuttavat diplomaattisia konflikteja.
puhetta kuin "Ruuneperiltä":)Paljon asiaa kirjoitit, mutta on olemassa myös omatunto.Kaikkia lapsiin, vanhuksiin, naisiin kohdistuvia kauheuksia ei voi kuitata kansainvälisellä diplomatialla ja pehmein sanankääntein vaan joskus on korotettava myös ääntään.Huolimatta siitä minkäkokoisessa maassa sattuu elämään.Luin tämän päivän Hesarista Israelilaisesta toimittajasta joka toimii puolueettomana asuen palestiinalaisten joukossa. Hän yrittää tehdä oikeita ratkaisuja ja kuunnella kumpaakin tahoa. Jäi mieleen, kun hän kirjoitti, että väliin yleisen median propaganda on niin vääristeltyä, että se saa hänet vihaiseksi ja sulkemaan radion. Heikomman puolella pitää olla aina, mutta niin, ettei kaikkia neuvotteluteitä katkota. Israel itse on katkonut niitä melkoisesti nöyryyttämällä Arafatia ja julistamalla ettei tämän kanssa neuvotella.Tuomioja on varmasti enemmän rauhanmies kuin moni täällä kirjoittajista, mutta kun on aika, niin hänessä on munaa sanoa suoraan mitä ajattelee.Joillekin se tuntuu olevan liikaa. Vieläkin pitäisi olla jollain tavoin rähmällään muihin maihin päin, niinkö?Ei hän ole puhunut kuin totuuksia, niistäkö pitää vaieta tai vesittää asia niin, ettei sitä enää alkuperäiseksi ajatukseksi tunnista?
Itsellänikin kyllä sitä omaatuntoa löytyy. Löytyy niinkin paljon, että en mielelläni hiljaa katsoisi sivusta, kuinka Venäjän armeija saa rauhassa tappaa siviileitä Tsetseniassa. Mutta jostakin merkillisestä syystä omatuntomme ei taida ulottua Tsetseniaan asti. Se ulottuu vain lähi-itään.
Julmuuksia ei pidä hyväksyä, mutta lähi-idässä niitä tehdään puolin toisin. Vaikka kuinka asiaa pyörittelisi mielessään, niin loukkaavia asioita löytyy kummaltakin puolin.
Tuomiojalta löytyy munaa räksyttää Yhdysvaltoihin ja Israeliin, mutta kanttia ei löydy tuomita Venäjää Tsetsenian asiassa. Eivätkö ihmiset siellä olekaan yhtä arvokkaita? Eikö inhimillinen kärsimys olekaan samanlaista kaikkialla? Tuomiojalle inhimillistä kärsimystä on vain siellä, missä löytyy hänelle sopiva "poliittinen" kohde. Muut saavat kaikessa rauhassa jatkaa kärsimystään, kai siitä sitten sen kirkkaamman kruunun saa.
Minusta ei ole rohkeaa soittaa suutaan vain yhteen suuntaan ja sulkea silmät toiseen suuntaan. Tuollaista käyttäytymistä on perinteisesti kutsuttu tekopyhäksi ja kaksinaismoralistiseksi.
joten en ehdi kuin ruopaista ..en ole ikinä sanonut, että toisen kärsimys on toista pahempi..kaikenlainen mielettömyys tuli se miltä ilmansuunnalta tahansa ei saa kannatustani..kerro vain se viisaus millä tuollaiset saadaan loppumaan. Palaan maanantaina asiaan..nyt on lopetettava..enkä pidä itseäni tekopyhänä ja kaksinaismoralistina..Tuomioja tuskin on täydellinen ,mutta uskon hänen vilpittömyyteensä, enkä voi mitenkään uskoa sitä, että hän siunaisi tappamista missään muodossa.Mutta viikonloppuja ny:) palataan!
Tappamista ei varmasti koskaan saadakaan loppumaan. Hyvä on kuitenkin edes yrittää ja puhua mahdollisimman puolueettomasti ja aktiivisesti rauhan puolesta. Räjähdysherkässä tilanteessa on osattava olla kieli keskellä suuta, silti toivoa mahdollisimman pikaista neuvottelupöytään pääsemistä.
Kummassakin osapuolessa on varmasti vikaa. Kummallakin puolella on ihmisiä, jotka tahtovat rauhaa. Kummallakin puolella on myös heitä jotka eivät sitä tahdo. Israel voisi alkaa vetäytyä. PLO voisi poistaa peruskirjastaan tavoitteen tuhota juutalainen valtio ( se on siellä vieläkin ). Kansainvälisen yhteisön apua tarvitaan, mutta uskon itse että olisi parempi, jos apu olisi puolueetonta. Silloin siihen uskoisivat niin israelilaiset kuin palestiinalaisetkin.
Tuomioja ei mielestäni ole kovinkaan vilpitön ihminen, mutta eipä toisaalta ole moni muukaan suomalainen poliitikko. On todellakin hurskastelevaa saarnata ja raivota yhteen suuntaan, ja jättää huomiotta naapurimaamme tekemät ihmisoikeusloukkaukset. Nekin jatkuvat siellä joka päivä. Suhtaudumme Venäjään yhä silkkihansikkain, ja omatunto herää vain kun jossakin muualla tapahtuu. Se on väärin, ja uskon jokaisen ajattelevan ihmisen tajuavan tämän. Meidän on pyrittävä tasapuolisuuteen ja sitouduttava sellaisiin periaatteisiin, jotka pitävät rikkoi niitä sitten Venäjä, Israel, palestiinalaiset tai Islanti!
Olen kanssasi suunnilleen samalla kannalla tässä asiassa. Olen kyllästynyt siihen, että ihmiset ovat mieltä tai toista tietämättä asiasta mitään! Opiskelen juuri maailman kulttuurien historiaa, joten nämä asiat ovat kovasti pinnalla ja niitä käsitellään. Ottaisivat ihmiset selvää asioista ja mielellään niiden taustoistakin, ennenkuin tuomitsevat ketään tai ovat kenenkään puolella..