Miksi työväestö valitsee äärioikeiston ja populismin?

Demarien ei kannattaisi tuudittautua siihen, että heidän katsoneen hoitaneen koronaa tuloksellisesti. Pitäisi nähdä aikaan ennen koronaa ja aikaa akuutin koronan jälkeen. Koronaa edeltävät ongelmat ovat edessä koronan jälkeenkin.

Demaripuolueet ovat olleet vaikeuksissa pitkin Eurooppaa. Ranska on selkeimpiä esimerkkejä. Ranskassa vallasta taistelevat nykyään uusliberalistinen Macron ja äärioikeistolainen Le Pen. Äärioikeistolaisten puolueiden maahanmuuttovastaisuus ikävästi peittää alleen ne pinnan alla kyteneet tekijät, joihin maltillinen vasemmisto ja poliittista keskustaa edustaneet puolueet eivät ole kyenneet tarjoamaan lääkkeitä. Tavllaanhan tuolla Ranskassa on ollut kyse siitä, että perinteisen työväestön ei pitäisi valita sen paremmin Macronia kuin Le Peniä. Sen vuoksi katse kääntyy siihen, miksi maltillisen vasemmiston voimaan ei enää luoteta.

Uuslibrealismi ja globalismi loivat tämän ongelman. Vasemmisto ja ay-liike eivät kyenneet hallitsemaan sitä. Työehdot heikkenivät ja kilpailevaa työvoimaa saapui muualta tai työ karkasi halpatyömaihin. Se on lisäksi tarkoittanut kiristyviä työelämän vaateita. Työväestöelle on sanottu, että pitää vain sopeutua elinikäiseen oppimiseen, opetella tekemään iskeviä CV:tä ja markkinoimaan itseään. Samaan aikaan tuloerot ja varallisuus kasvavat. Eritoten pääomatuloja hyödyntämään psytyvät ovat rikastuneet. Työeväestö ja keskiluokkaa painii jokapäiväisen pärjäämisen kanssa ja jatkuvassa epävarmuudessa. Osa heistä on ajautunut alenevaan säätykiertoon. Heidän vanhemmillaan perinteisenä työväenluokkana meni paremmin.

Moni kokee myös sen, että maahanmuuttajat saavat positiivisen syrjinnän huomion. Heitä kotiutetaan ja hyysätään (tai ainakin näin populistisesti väitetään). Savupiippujen tehdastyöväestö kokee jääneensä omassa maassaan yksin sivustakatsojaksi ja pärjäämään omillaan ja pahimmassa tapauksen kestämään pilkan (työttömyys on omaa syytäsi, olet laiska ja tyhmä jne.) Tämä tilanne sai amerikkalaisen ruostevyöhykkeen duunarin äänestämään ökyrikasta Trumpia ja hylkäämään demokraatit, koska nämä eivät kyenneet ratkaisemaan työväestön ongelmia.

Meilläkin demareiden ja muiden maltillisten puolueiden tulisi pohtia, miksi äärioikeiston kannatus on noussut eikä syyttää asiasta vain äärioikeistolaisia voimia. Jostain syystähän ne kannatustaan saavat.

Uuslibrealismi on varmaan ollut globaalisti merkittävä taloudellinen voima, mutta sen hyödyt eivät ole jakaantuneet siten, että asia olisi kaikkien mieleen. Perinteinen länsimainen työväestö ovat kärsijöitä. Tämä nostattaa nationalisimia (itseensä käpertymistä, protektionismia). Lääkehän on tietysti epärationaalinen, refleksinomainen ja vaarallinen, mutta tyytymättömyyden paine voi kohota liian suureksi. Ja äärioikeistolainen populisimi osaa hyödyntää varsinkin auktoratiivisen persoonallishäiriön vallassa olevia ihmisä. Kuten Anne Applebaum Demokratia iltahämärässä kirjoittaa restoratiivisen nostalgian voima nousee vahvaksi. Romantisoidaan jotakin mennytty maailmaa, missä ei ollut esim. globalismia, vaikka oli paljon muita ongelmia, jotka kuitenkin peittyvät romantisoidun kuvitelman alle. Niin pitkään kun demarit ja muut maltilliset eivät kykene löytämään ratkaisuja tämänkaltaisiin kysymyksiin, äärioikeisto tarjoaa yksinkertaistetun pikareitin, minkä moni typeryyksissän valitsee, vaikka lopputulos on suurella todennäköisyydellä katastrofaalinen kuten lähes sata vuotta sitten.