Olit nainen vain

Taisit itse luoda valheen, koska et uskalla.

Hymyillä voi monista syistä.
Elekielen voi tulkita päin mäntyä.

Ehkäpä kuvittelit liikoja hymystä ja asiakaspalveluelekielestä siellä jossain esson baarilla?

Taisit tulkita omiasi. Kaikki hymyt ei ole iskemistä,hymyt on ystävällisyyttä.

Luota vaan. Harvoin sitä erehtyy toisesta.

Ja sun vakavuutes taas tuntui siltä kuin käskisit painua suoraa tietä helvettiin.

En mä ikuisesti jaksanut sulle mies hymyillä ja keikistellä, tunsin itseni jo aivan idiootiksi. Itse et tehnyt mitään.
Mä olen laittanut sulle 'tikusta asiaa'- viestin muutamankin kerran, sä olet kyllä niihin jotain vastannut, mut et ite viestitellyt mulle mitään💔

Roolileikkiä naiselta joka epävarmuudessa vaeltaa? Seikkailut vieneet uskon miehistä/ paremmasta elosta, samoin kuin miehen luottamus luottamuksen arvoisesta naisesta? Välimatka kahden ihmisen ajatusten välillä voi olla kivulias, jos lähentymistä ei saavuteta?

Sitä roikkuu haavemaailmassa vailla totuuden pohjaa, uteliaisuudella toiset yrittää löytää varmuutta harhaan, mutta jos toinen siitä ahdistuu ja kokee sen vainona, jota toisen lumoissaan olevan on vaikea ymmärtää, syntyy kupla, jossa väärin ymmärrys korostuu ja halu ymmärtää lakkaa?

Uteliaisuudella voi löytää toisesta totuuden, joka vähemmän mieleen? Moniakin vähemmän mieleisiä yllätyksiä? Onko anteeksiantaminen silloin järkevää vai olisiko parempi vain unohtaa toinen jos mielikuvissaan onkin ollut erehtyväinen toisesta?

Minusta etäisyyden otto ja toisen unohtaminen on ainoa oikea tie. Toisen hyväksyminen vähemmän mieleisenä ja roikkuminen harhassa on huono vaihtoehto, joka voi olla tienä pitkä ja kivinen, joka lopulta päättyy niin, että maksat kaikesta kalliisti? Epäilyjen syntyessä, ei kannata miettiä enää muuta vaihtoehtoa, kuin unohtaminen.