Ollut optimaalinen kun tavattiin. Oikeastaan se oli aika sekava tilanne. Silti teit tosi ison vaikutuksen tunteisiini nainen.
Olen pahoillani siitä et tilanne ei ollu parempi. Olisi pitänyt odottaa parempaa aikaa, mutta pelkäsin ettei sellaista tule.
Ehkä jokinosa minusta toivoo vielä uutta tilaisuutta. tai jatkoa.
Ihan aikuisten oikeesti tykkään, välitän ehkä enemmän kuin uskallan edes myöntää itselleni. Jotain jäi kesken.
Luulen et on jo liian myöhäistä. Haluaissin myös pyytää anteeksi jos aiheutin mielipahaa sinulle.
Olet aina tosi WoW mielestäni, oli miten hullua vaa.
Olen pahoillani siitä et tilanne ei ollu parempi. Olisi pitänyt odottaa parempaa aikaa, mutta pelkäsin ettei sellaista tule.
Ehkä jokinosa minusta toivoo vielä uutta tilaisuutta. tai jatkoa.
Ihan aikuisten oikeesti tykkään, välitän ehkä enemmän kuin uskallan edes myöntää itselleni. Jotain jäi kesken.
Luulen et on jo liian myöhäistä. Haluaissin myös pyytää anteeksi jos aiheutin mielipahaa sinulle.
Olet aina tosi WoW mielestäni, oli miten hullua vaa.
Vastaukset 47
Vanhimmat
Jos et keksisi tekosyitä kuten ei-mian ”aika on väärä” kirjoitusten omimisia vaan toimisit niin oltais jo pari.
Mut selvästi et halua mitään suhdetta. Ei-mian paskanjauhantojen omiminen on sopiva tekosyy olla toimimatta
Millon se ensimmäisen tilaisuus meni ohi? Onhan tässä tietenkin puntaroitavana elämäntilanteet, tunteet ja sitä onko tilanne jo niin ohi ettei vuosiin ole ollut yhteydessä.
Jos olisit "hän" sanoisin: Ota suoraan yhteyttä. Aina voit.
-n
Kuka olet ja kenelle kirjoitat? Ai niin täällä pitää arvailla. Arvaan ettet ole hän. Hänelle mikään ei ole myöhäistä. Olen rakastunut edelleen.
Milloin teki vaikutuksen?
Ja mikä tilanne?
...Alussa...ja lopussa kun lähti...
Tilanne oli mikä oli, kun tapasimme. Kuitenkin rakastuin niin oikeasti ja lujasti. Sellaista en voinut kuvitellakaan. Vaikka tilanne oli tosi sekava ja vaikea, en koskaan ajatellut, että aika olisi ollut jotenkin väärä. Rakkaus tietää paremmin, emme me voi valita, koska se tulee ja mitä sydämissämme tapahtuu. Niinpä ajattelen, että sen kuului tapahtua silloin, kun se tapahtui. Ja ihan itsehän teon omat valinnat. Toki siltä toiselta en nyt odottanut ihan tuollaista käytöstä ja tekoja (😢).
Mutta se oli meidän aikamme, huolimatta siitä että se toinen käytti suurimman osasta aikamme oikutteluun, turhuuteen ja haakasi näin sitä yhteistä aikaamme. Ei siis mielestäni olisi pitänyt odottaa parempaa aikaa. Yhteinen iltamme vain ( kaikesta huolimatta) kuului tapahtua.
Mielestäni kaikki jäi kesken. Mutta koin myös välimme, sen rakkauden ja meidän loppuneen, kun hän teki mitä teki. Se oli liikaa ja liian pahaa.
Jokin osa minussa aina toivoo jatkoa ja uutta tilaisuutta. Eikä se osa jaksa vain odottaa, vaan se osa haluaa tuntea sen Rakkauden. Rakkauden, joka kaikesta huolimatta ei kuollut ja loppunut ajan saatossakaan. Toki muuttuikin se rakkaus, koska hän teki niin väärin, satutti liikaa . . .
Toivon, ettet mua kaipaa. Toivon, että sä tajuat joku päivän, etten ikinä sua edes halunnut. Kerroin sulle monta kertaa, että ystävä voin olla,mutten muuta. Toivon,ettei toi kaipaus viesti oo mulle. Sanoin monta kertaa, että sun ystävä voin olla, mutta rakastaa sua en halunnut. Halusin auttaa ystävänä sua. Halusin,että oisit löytänyt jonkun toisen. Laitoin välit poikki, koska et ymmärtänyt,että olin sulle ystävä. En muuta!
Panit kumminkin, ystävänä?
Kauniisti kirjoitat. Näkee, että olet miettinyt asiaa. Tuntee, että sanat tulee sydämestä.
Tekstisi kirpaisee ajankohtaisuudella. Noin minäkin koin. Ja ristiriita voimallisten tunteiden ja elämäntilanteen kanssa oli rankkaa. En syytä sinua, ei meistä kumpikaan valinnut rakkautta, se valitsi meidät. Eikä tilanne tai minun tunteeni ole sinun vikasi. Näin jälkikäteen ajatellen itse tein virheen, kun en tarttunut sinun vihjailevin vahvoihin sanoihin silloin alussa. Vaikka se olisi ollut moraalisesti hyvin väärin, silti se olisi ollut oikeampi vaihtoehto kuin kieltää syvät tunteensa ja yrittää pitää turvaetäisyyttä (ei se aina edes onnistunut). Tiedän, että sinäkin kävit samoja keskusteluja itsesi kanssa.
Kaksi kilttiä, sopivasti harkitsevaa, tunnollista ja ainakin sisältä ujoa ja vielä ainakin toinen aina. jossain varattu, muut elämäntilanne-erojen paineet… Se on ymmärrettävä hidaste. Silti kuitenkin, kun on vanhat suhteet kunniallisesti hoidettu pois ja jo 2 vuotta sinkkuna ollut (1v asumuserossa), on uudelle suhteelle
paljon parempi pohja, mihin tulevaisuutta rakentaa.
Tiedän ettet ap varmaan ole Hän, mutta kirjoitan silti sinulle kuin hänelle. Oma näkökulmaani voi auttaa sinua ymmärtämään toista paremmin tai uskaltamaan. Ainoa oikea ratkaisu on ottaa yhteyttä IRL, jutella ja halata. Ja jos kaikki klikkaa kohdilleen, halailua voi jatkaa suudelmilla, kainalossa nukkumisella ja miksei rakkauden elämisellä yhdessä onnellisena elämänsä loppuun. ♥️😉 No, tuo on tietysti ennen aikainen haave ennen syvempää tutustumista, mutta unelmat ja haaveet tekee elämästä hyvää. Sen sijaan auringon alkuun ratsattavaa prinssiä valkoisella ratsullaan en odota. 😂 Minulle riittää unelmaksi ihan tavallinen ihminen virheineen myötä- ja vastamäessä.
Minne päin Suomea tämä viesti on menossa?
Kerrotko itse tunteesi kaivatullesi?
Tavallaan kerroin, hyvin paljon pehmennettyinä. Hän ainakin ymmärsi, että olisin halunnut tutustua syvemmin.
Rakastan sua vieläkin, vaikka aikaa on kulunut tovin.En kadu hetkeäkään mitä meidän välillämme tapahtui, se oli rakkauden aikaa. Miksei siis voisi aloittaa uudestaan, jos koet että välität minusta.Olen nyt vahvempi ja valmiimpi kuin koskaan ennen.
Vaikka sinä ja minä olemme kokeneet vastoinkäymisiä elämässämme ,en hetkeäkään miettisi että meistä tulisi me. Olkoonkin niin että ongelmat seuraisi mukana, mutta yhdessä olisimme vahvoja ja voittaisimme kaiken pahuuden .
Olet kaikkeni.
Hieno ja hyvä ajatus!
Puhuttiinko me kasvotusten siinä tilanteessa?
Kaikki edellä kirhoitettu pitäisi uskaltaa kertoa sille oikealke kohteelle suoraan. Elämä ei koskaan ole pelkkää suoraa tietä, siihen kuuluu mäet, tunnelit ja kiertotiet. Vielä kun kaksi elämää yhdistää yhteen suuntaan meneväksi, matka voi kestää kauankin. Ei kannata kuitenkaan luovuttaa.
Aloittaja ei ole kommentoinut yhtään vastausta.. mistähän sekin kertoo...
Tai sitten sillä on elämä palstan ulkopuolella? (Sellaisiakin on) Kiva olisi tietenkin että vastaisi johonkin..
Mistä tiedät onko kommentoinut? Kommentoida voi vaikkei mainitse itseään ap:ksi ja sivullinenkin voi ilmoittaa itse sä ap:na.
Ehkä ap ei ole vain saanut vastausta, jonka hän voisi olettaa olevan rakkaudeltaan.
Ei ollut ei. Niin se monesti elämässä menee. Tämä sinun aloitus sopii monen tilanteeseen, myös minun.
Tiedätkö, en minä ole luovuttanut. Tunteet kun on lujassa. Haluaisin myös pyytää anteeksi. Voi olla, että anteeksi pyydettävää ei kuitenkaan ole, molemmilla elämässä kuitenkin muitakin kiireitä. Kommunikaatio haasteita meillä. Miten niitä voisi selvittää?
Kommunikaatiohaasteet hälvenevät suoralla viestinnällä.
👍👍👍👍
👌👌👌👌
👉👌
Kiitos kaikille koskettavista kirjoituksista.
Kyllä toiveeni olisi et voisin pyytää hänet luokseni viettämään aikaa.
Tekemistäkin olisi joten ei kävis aika pitkäksi. Hetket rentoutumisen merkeissä tekisi todella hyvää. Saunankin voi lämmiuttää.
Monia hyviä ajatuksia sain teiltä. Kiitos niistä. Jos olisi yhteys ottasin kyllä yhteyttä.
Pitää ehkä vain toivoa et joskus törmätään jossain. Ehkä se tapahtuu jos niin on tarkoitettu. Pitää vain toivoa kovasti.
Milloin näitte viimeksi?
Onneks et ole hän, jota en halua takaisin elämääni.
Pitää varmaan keksiä miten saat yhteyden häneen tai toivoa että teillä on yhteisiä tuttuja jonka kautta pääsette tekemisiin.
Se on se WoW, koita saada hänet omaksesi.
Niin, no ihastuminen voi kyllä vaatia juuri tuollaisen myllerryksen, kun ei enää voi kulkea totunnaisia polkujaan siinä tahtoo olla avoimempi uusille ihmisillekkin. Ehkä jotain tuollaista kohtalonvoimaa oli läsnä. Onneksi oli. Ettei etsi oikeastaan mitään tai ketään, mutta on jotenkin herkillä mieli ja ruumis, vaistoaa paremmin kohtaamisen tunnelmaa. Joskus asiat vaativat edistyäkseen pientä pakottamista, itsensä varmaan lähinnä. Että raahautuisi sinne kirkkaaseen, vaikka kuinka hämmentää ja tuntuu vaikealta Ja ehkä usuttaa toistakin hieman siihen.
Tuo pitäisi sanoa sille jolle tuon kirjoituksen tarkoittikin, täällä tuskin tavoittaa oikeaa henkilöä
Se kun tulit puhumaan minulle? Se oli kyllä huono tilanne. Ahdistun niin helposti.
Milloin tämä tapahtui?
Onko jopa vuosi sitten?
Useampi vuosi jo kulunut tuosta hetkestämme...
Ai on? En pysy enää ajantasalla. Muistan vain sen hämmennyksen ja sen, että hävetti itseni puolesta.
Olisiko ollut 2013-2014 aikoihin, silloin saattoi jotain ollakkin. Sivusta hyppäsin mukaan keskusteluun. Otetaankos nainen uusiksi ??
Kerro itsestäsi, vai kerronko minä sinusta. Ehkä uusitaan sitten?!
WoW vaan itsellesi.
Sanaton nainen.
Millon se uusi tilaisuus tulisi?
Eikö pitäisi puhua oikeassa elämässä jatkosta?
Olet oikeassa. Kerään rohkeutta...
Parempi uskaltaa, kuin katua elämätöntä elämää. Nyt et saa häntä, pahin mitä voi tapahtua on, ettet saa häntä. Jos hän on fiksu, suhtautuu hän sinun kunnioittavasti. Jos hän taas käyttäytyy törpösti ja osoittautuu idiootiksi, eipähän enää tarvitse käyttää energiaa ikävöimiseen (sekin on parempi tietää kuin ikävöidä turhaan). Jos hän kunnioittaa sinua, pystyy pahimpana eli ei-kiitos sanomaan nätisti. Aikuisilla fiksuilla tyypeillä on harvoin tarvetta loukata ketään.
Rakkaus tai tunteet eivät ole koskaan noloja. Kun kysyy toista treffeille tai kertoo tunteistaan, voi aloittaa varovasti. Heti ei ole pakko tykittää täysillä. Pääasia, että saa alkuun niin selvästi, että toinen ymmärtää kiinnostuksen vakavuuden.
Sitten vaa’n toisella puolella on voitettavana suuri rakkaus ja onnellisuus. Ja lisäski pahimmassakon tapauksessa tyytyväisyys, että edes yritti.
Näin puhuin itselleni ennen kuin laitoin hänelle joskus kauan sitten viestiä.
Kysymyksessä suuret asiat
Oma kasvaminen
Molemmilla
Elämän pelastaminen
Rakkaudesta kyse
Se virtahepo makuuhuoneessa selittää kaiken
Totuudessa eläminen
Intuitio ihmeellinen juttu
Se oli hirveä tilanne. Kuka haluaa miestä joka puhuu ex on mahtava?