Nämä aiheet lähiaikojen aloituksissa.
Aikalailla molempia kun olen, ajattelen niiden jotenkin liittyvän yhteen.
Jollei oikein ole ketään, jonka vuoksi tehdä, itseksiin pärjäilee kyllä.
Ikää en suostu ottamaan saamattomuuden syyksi.
Aikalailla molempia kun olen, ajattelen niiden jotenkin liittyvän yhteen.
Jollei oikein ole ketään, jonka vuoksi tehdä, itseksiin pärjäilee kyllä.
Ikää en suostu ottamaan saamattomuuden syyksi.
Vastaukset 32
Vanhimmat
juu, saamattomuus ja yksin eläminen on merkki siitä, elämä on eletty,
loistava tulevaisuus on MENNEISYYDESSÄ
tulevaisuutta ei enään ole
on vain tuleva vanhuus ja sairaudet,
joten saamattomuus on puhtaasti jo kuoleman ooooottelua,,,,
Otettavuus. Luulevat nykyään keksineensä uuden sanankin, nykyvarkaat
Hei aloittaja, olen kanssasi aika samaa mieltä, saamattomuus tuskin liittyy ikään,
ellei ole niin iäkäs ja ehkä sairaalloinen, että voimia ole.
Ihminen tarvitsee motivaation sille mitä tekee. Esimerkiksi arkinen viikkossiivous
on hemmetin tylsää hommaa, mutta jos tietää, että mieluisa vieras on tulossa haluaa laittaa kaiken siistiksi ja kauniiksi.
Yksin on mukavaa elää, jos on jo ollut hyvin voimia vievä ihmissuhde. Osaa arvostaa rauhaa elämässä.
Niin, mutta eikö kaikki ole jo niin moneen kertaan tehty, eikä sen valmiimpaa ole tullut😂 Vaikka vessan pesu😳 Taas ja taaaas ja taaaaaaas…………
Esimerkki parhaasta päästä, jos sitä vessaa käytetään ;D
Ei puutu voimia enkä ole saamatonkaan. Ei vain ole enää mitä tekisi kun kaikki on valmista. Siivoan parin viikon välein.
Pois voisi tavaraa heittää, mutta sitten kuitenkin tarvitsee. Ihan pieni esimerkki. Nakkasin menemään toisen maustemyllyn, kun on jo yksi hyvä. Nyt ostin pakastekuivattua, terveellistä tyrnimarja-raetta, joka pitää jauhaa ennen käyttöä. Mylly maksaisi Prismassa 26 euroa.
Tietenkin on harrastuksia ja tuttavia, mutta ei enää sellaista kuin nuorena, tarpeellista ja pakko tehdä että elämä menee eteenpäin. Harrastuksiin mentiin jos tarpeellisimmilta jouti. Periaatteessa voisi lojahtaa sängyn päälle maata siinä, eikä mikään jäisi vajaaksi, mikään tuiki tarpeellinen ei jäisi tekemättä.
Tämä ei ole valitus, vain toteaminen. En ole onneton ollenkaan, mutta aika tarpeeton.
Nyt pystyisi vaikka konsultoimaan hyvin suoritettavaa elämänkoulua, vaan eihän kenellekään konsultointini kelpaisi eikä niin kuulukaan mennä, jokainen elää elämänsä itse virheineen ja onnistumisineen.
Ihminen saa merkityksen toisten ihmisten kautta. Yksin elää vain itselleen.
Muitten ihmisten kautta tuntee itsensä osalliseksi elämään ja yhteiskuntaan.
Ihminen tarvitsee aikaa myös itselleen. Ei kukaan voi elää omaa elämäänsä kenenkään toisen ihmisen kautta. Tosin on kivaa, kun on ystäviä, joiden kanssa voi käydä autoajeluilla tai joskus kyläilemässä tai siistissä ravintolassa syömässä. Mutta en halua kokoaikaisesti pyöriskellä ystävienkään seurassa.
Terveisin: Puolireuho
Jos on ystäviä tai elämänkumppani, ei se tarkoita että elää niitten kautta.
Aivan, sen ei pitäisi tarkoittaa. Tiedän joitakin, jotka odottavat, että joku toinen keksii heille jatkuvasti ohjelmaa ja elämänsisältöä.
Terveisin: Puolireuho
Tutkimusten mukaan yksinasuvat ovat keskimääräistä älykkäämpiä, todennäköisesti he eivät silloin liioin ole keskimäärin aikaansaamattomampiinkaan kuuluvia.
Älykkyys ja aikaansaavuus ei välttämättä korreloi.
17:18
kaunan sitten on määritelty normaalia älykkämmäksi,,, HÖH,ja PYH
puolison kuoleman jälkeen elän yksin, koen itteni tyhmäksi,
vaikka omaan monipuoliset tekemisen taidot,
olimme kohtuullisen hyvin toimeentuleva suuri perhe,
koen itseni tyhmäksi,
elämänhalu täysin kadonnu ,
väitän,,,, normaalia älykkäämpi ei ole älykäs vaan tyhmä.
jooooooooo,
vanhemmuuten ihmisen aivot muuttuu rusinaksi,
aivotoiminta kutistuu,
ihmisestä tulee saamaton, laiska, tylsä,
jopa sekoilija,
Kaksi toisiaan tukevaa kommenttia neljän minuutin välein samalta kommentoijalta, miksi?
MIETI
SITÄ !
tulitko hullua hursaammaksi ?
Oletko joku tilastoja tekevät kyttääjä ?
"Jollei oikein ole ketään ...". Mitäääh! Etkö sinä ole kaikkein tärkein tyyppi sinun elämässäsi? Eikö sun pitäisi tehdä asioita ihan omaksi parhaaksesi? - Nm. En ummarra
Aivan, elämässä on tärkeää, että osaa olla itsensä kanssa, eikä ole riippuvainen toisista. Valitettavasti on tyyppejä, jotka luulevat "omistavansa" toisen ihmisen. Se on rasittava ilmiö.
Omistaminen liittyy useimmiten parisuhteisiin ja mustasukkaisuutteen. Läheisriippuvainen ei osaa olla "itsensä kanssa", vaan tarvitsee tuki-ihmisen vierelleen, siksi monet erottuaan pariutuvat heti ja äkkiä uudestaan.
Ihmisen on hyvä osata olla myös yksin, muttei sekään mikään autuaaksi tekevä ilmiö ole. Varsinkaan, jos yksin oleminen on pelkästään oman navan kaivelua. - Nm. Opettelen
Onnellisin aika alkoi elämässäni 30 vuotta sitten kun erosin ja jäin tyttäreni kanssa kahden, sittemmin olen asunut jo kohta 20 vuotta yksin lapseni lähdettyä omilleen. Kertaakaan ei ole tarvinnut katua ratkaisuani ja edelleen nautin elostani yksin kun saan vielä terveenäkin olla. Jokunen seurustelusuhde on matkalle sattunut, mutta miehillä ollut sellaiset vaatimukset että ne ei ole kovin pitkälle johtaneet kun en ole alistunut kynnysmatoksi ja nyrkin ja hellan väliin.
Se on vähän niinkuin ”yksinäisyys” ja ”pieni asunto”😂
Kumpaakin olotilaa säälitään ja oletetaan, että ihminen on onnellisempi kahden tai kun asuu isommassa asunnossa. Toiset vain ovat onnellisia yksin ja pienessä yksiössä.
Kuinka monta kertaa minultakin on kysytty parisuhteesta ja pienestä asunnostani isompaan muuttamisesta. Ei hyväksytä sitä, että olen onnellinen just nyt ja just näin.
Aikoinaan molemmat olomuodot kokeneena luulen kyllä tietäväni, mikä itselleni on sopivin😊👍🏻
Yksin asuminen ja yksinäisyys on kaksi eri asiaa.
Yksinasuva ei välttämättä ole yksinäinen.
Jos ihmissuhteita on vähemmän kuin toivoisi se nostaa pitkällä aikavälillä
stressihormonia yhtä paljon kuin 15 tupakan polttaminen päivässä.
Yksinäisyyden tunteella on negatiivinen terveysvaikutus.
Suhteellisen vähäisilläkin asioilla on merkitys hyvinvointiimme ja terveyteemme.
Tutkijat ovat tulleet käsitykseen, että olisi hyvä tavata edes yksi ihminen viikossa
ja että ihmisellä olisi edes yksi ystävä tai läheinen ihmissuhde.
Määrän lisäksi reagoimme myös laatuun. Huonot ihmissuhteet kuormittavat meitä.
(Otteita Suomen Kuvalehdestä numero 29/2021 /Wilhelmiina Palonen: "Sinäkin ! En siis ole yksin")
Jos ystäviä ei ole saatamme jopa sairastua, vaikka luulemme kaiken olevan hyvin.
Ystävätön jää ilman emotionaalista tukea, luottamusta ja vastavuoroisuutta.
Ihminen tarvitsee sosiaalista kanssakäymistä säilyttääkseen mielenterveytensä.
Minulla on oma 'lista' mitä pitäisi tehdä... Mutta jotenkin ne jää tekemättä.
Niin minullakin oli ennen.... sitten lopetin listan pitämisen. Mietin miksi ihmeessä
teen itselleni "pakkotavoitteita" ?
Voin yhtä hyvin tehdä ne asiat sitten kun sattuu huvittamaan
ja siinä järjestyksessä kun sattuu huvittamaan.
Ihmisen kannattaa ilahduttaa itseään ja tehdä mitä huvittaa, mistä saa iloa ja
mitä on kiva tehdä, eikä tehdä itselleen "työsiirtolalistaa".
Monta juttua olisi minullakin rästissä, jos ajattelisin niin, mutta lopetin listan pitämisen.
Ehkä se oli jotain "ohjelmantekoa" itselleen, että päivissä olisi jotain sisältöä.
Toisaalta ajattelin, että olisi fantastista, jos kaikki olisi kerrankin tiptop yht'aikaa !
Se ajatus onneksi voitti, että on fantastisempaa tehdä sitä mitä juuri nyt huvittaa tehdä.
Omalla kohdallani koen, että yksineläjän elämä on tylsää. Jos olisi useammin seuraa ja tapahtumaa tuskin viitsisi "listoja"/tekemisiä miettiäkään.
Työaikana, kun oli vähemmän aikaa, tuli välttämättömät hommat tehtyä nopeasti
sen kummemmin miettimättä.
Nyt kun on "vain" aikaa ei saa aikaan oikein mitään, mutta ei se mitään.
Tykkään kovasti lukea.
Mieluummin nautin, loikoilen ja luen,
jos tämä sattuisi olemaan viimeinen päiväni
kuin siivoan kaappeja tai kuuraan tiskipöytää.
Ei enään listoja,
lyön läskiksi,
tämä oli tässä
siis elämä !
Minä olen askeettinen, omistan vain minimin. Retkeilen ja olen ekologisesti.
Monitahoinen asia.
Arjen perusasiat siivouksineen menevät rutiinilla, klik klak tip top ja kun paikat on ojennuksessa ja siistinä, niin tekemättömien perusasioiden kuorma ei ole taustalla takaraivossa. Helpompi rentoutua ja keskittyä muuhun.
Vanha sanonta osaa kertoa; sen sijaan että haaveilisi elämästä, tulisi pyrkiä elämään haaveitaan. Tähän oma lisäys, ennen kuin se on liian myöhäistä.
Mitä menetettävää ihmisellä on, kuolema korjaa kuitenkin ja kuolinvuoteella on sitten liian myöhäistä, eli sammaan hintaan voi vaikka vähän seikkailla ja räjäytellä luutuneita rajojaan.
Tulee mieleen muuan 90-kymmpinen nainen (USA tai UK?) , joka hyppäsi lentokoneesta tandemhypyn ja sanoi oitis kaipaavansa lisää tuota vapaapudotuksen tuomaa vahvaa fiilistä, oli kokemuksesta haltioissaan.
Saamattomuus ruokkii samattomuutta ja päinvastoin, aktiivisuus ruokkii aktiivisuutta.
Ruokahalu kasvaa syödessä. Kun suunnistaa kiinnostaviin asiohin uuttakin testaillen / opetellen ja joista saa iloa ja tyydytystä, niin sitä kaipaa lisää ja uusien kokemuksien myötä voi tulla vastaan myös mukavia yllätyksiä ja uusia ideoita. Aktiviteeteissä saattaa tehdä myös kiinnostavia uusia tuttavuuksia ja jopa jokusen ystävänkin.
Omaan oloonsa voi sammaloitua, eikä edes tunne kaipaavansa muuta, mutta jos alkaa laajentaa "reviiriään" niin huomaa, että olenpa viettänyt arkea liian paljon tynnyrissä. Ps. Melko usein tynnyri-ihmisen aistii suht' pian.
Tietty jos asuu jossakin korvessa, niin eri harrastemahdollisuudet eivät ole aivan vieressä.
Pyörivä kivi ei sammaloidu, soveltuu fyysiseeen kuin henkiseenkin toimintaan.
Unohtuiko sulta nimimerkkisi lopusta? - Nm. Poksahti päähän
Nm eli Newtonmetri.
Nim. eli nimimerkki!