Pahka/kääpä askartelu

..mainitsinko mä ottaneeni sen pahkan ilman maan omistajan lupaa? On metsää omastakin takaa vaikken VIELÄ suuri luontoviisas olekkaan.
Halusin vaan varmistuksen sille etten sotke niiden nimiä toisiinsa.
Puukko kyllä pysyy kädessä enkä tosiaan ole enää opettajan valvovan silmän alla.
Ei tää mun ensimmäinen puutyö ole, mutta eka pahkatyö kylläkin.
Kuksan mä teen ja toivon että siitä tulee upea.

aloittaja kirjoitti:

..mainitsinko mä ottaneeni sen pahkan ilman maan omistajan lupaa? On metsää omastakin takaa vaikken VIELÄ suuri luontoviisas olekkaan.
Halusin vaan varmistuksen sille etten sotke niiden nimiä toisiinsa.
Puukko kyllä pysyy kädessä enkä tosiaan ole enää opettajan valvovan silmän alla.
Ei tää mun ensimmäinen puutyö ole, mutta eka pahkatyö kylläkin.
Kuksan mä teen ja toivon että siitä tulee upea.

Lue lisää

Toivottavasti kuksastasi tulee hyvä retkikumppani!
Äläkä ota nokkiisi nuista hienohelmoista besserwissereistä. Kysyä saa tottakai, eikä kenenkään tulisi siitä ottaa nokkiinsa.

Ohessa eräs "kuksaresepti" (tekijätietoineen).

Kuksan teko-ohje
Kuksan teko on oikeastaan helppoa, jos vain on jotain tuntumaa teräviin työkaluihin.

Ei ole olemassa yhtä "oikeaa" tapaa veistää kuksa, koulukunnissa löytyy...

Pääryhmittely voisi olla kaksiosainen: pahkasta repimällä tehtävät luomukuksat, sekä taltalla/koveltimella/jyrsimellä/puukolla/ moottorisahalla rakennettavat tavanomaiset kupit. Jälkimmäiset voi vielä jakaa materiaalin mukaan koivunpahka- ja raidanvisakippoihin.

Luomukuksa syntyy parhaiten, kun pahka irroitetaan keväällä mahlanjuoksuaikana ja kuppiosa muodostetaan repimällä pihdeillä keskeltä aloittaen. Pahkaa ei saa päästää kuivumaan.Taltalla voi irroittaa aloituslastun ja työtä jatketaan kiskomalla syiden mukaan lastuja kunnes kupin seinämä on sopivan ohut. Kahvaa varten on pahkaa irroitettaessa jätettävä sopiva pala runkopuuta, joka muotoillaan puukolla. Kuori irroitetaan vasta viimeiseksi, jottei kaunis ulkopinta kolhiinnu työn aikana. Tällainen kuppi on kestävä, koska seinämä muodostuu luonnollisen syyrakenteen mukaan.

Tavanomainen kuppi rakennetaan isommasta pahkasta, jossa on varaa veistää kahvakin samasta mötikästä. Sahauspintaan piirretään ensin pyöreä reiän malli kahvapuineen. Keskeltä tätä ympyrää ruvetaan naputtelemaan kourutaltalla vuoroin vastakkaisista suunnista palasia pois. Kun kuoppa on tarpeeksi syvä, viimeistellään sisäpintaa koveltimella, joka on kysymysmerkin muotoon taivutettu puukko; sellaisen voi tehdä itsekin esim morapuukosta, jonka laminoitu terä kestää taivuttamista parhaiten. Rautakaupoissa niitä näkyy joskus myynnissäkin.

Sitten vain irroitetaan liikoja pois kupin ympäriltä, karkea työ käy hyvin sahalla, miksei kirveelläkin, kunhan varoo lohkeamista. Karkea raspi on hyvä väline loppumuotoiluun ennen TERÄVÄLLÄ puukolla tapahtuvaa loppumuotoilua. Kahvan reiän voi tehdä kapealla kourutaltalla tai poralla; kahvan muu muotoilu on sitten tekijän taiteellisesta silmästä kinni! Lopuksi hiotaan, hiotaan ja hiotaan asteittain hienonevalla paperilla; oikein hienon loppusilauksen saa kuulemma villasukalla...

Suolavedessä marinointi on sekin koulukuntajuttu, kyllähän se estää kuivumishalkeamia ja -muodonmuutoksia. Samoin jälkikäsittely vahaamalla tai öljyämällä - kyse on makuasioista. Sisäpinnan voi kyllästää konjakilla tai brandylla - tämä käsittely poistaa varsinkin pajunsukuisesta raidasta parkkihapon maun.

Raita on mielestäni kiitollisempi kuppimateriaali. Hyviä visoja löytää lievästi soistuneilta rinnemailta ainakin pohjoisempaa - en tiedä onko etelässä ao jalopuuta lainkaan? Vanha raitapensas kasvattaa joskus tyvelleen, usein kokonaan maan alle mainion möhkäleen kiharasyistä puuta, joka tuoreena on erittäin helppoa veistettävää ja kovettuu kuivuessaan kauniiksi luunkovaksi materiaaliksi. Raitakuppi ei syyrakenteensa vuoksi tarvitse mitään suolavesimarinaadeja - olen kovertanut niitä kymmeniä, eikä yksikään ole tietääkseni haljennut.

Kari Mikkola Rovaniemi

En ole ap, mutta itse laitoin kaksi pahkaa sukkahousuihin. Sukkiksia kieputtamalla saa kokonaisuuden lentämään vinhasti, ja se on tosi hauskaa. Varovainen toki on oltava, sillä kova pahka tekee kipeää osuessaan päänuppiin.