Eräänä aamuna
hän heräsi pää viileänä ja
keho levänneenä
Hän tunsi olonsa hyvin kevyeksi,
päivä tulisi olemaan kuin linnun elämää
Pienen lapsen askelin
hän haki ilmaa siipiensä alle ja
lähti lentoon
Lensi läpi seinän,
sen ikuisen harmaan kiven ja
laskeutui lopulta sataman laiturin tolppaan,
siihen mistä näki sumutorvien huudon ja
kuuli laivojen liikkeen horisontissa
Ei mikään voisi hänen päätänsä kääntää
"Nyt suuntaan uuteen todellisuuteen,
rajan taa,
helpompaan arkeen”
Niin meren päällä hän liisi pilvi ja
ikkuna verhojen läpi,
kuin jäätävässä tulessa,
tuntien jo piston sydämessään
Liskojen myrkkyjä ja autiomaan kipeää
Saapuisiko enää elossa maihin
Kuinka sattuikaan ilta valottumaan taas myöhemmin
"Kunpa saisin nyt lepuuttaa pumpuliaivojani tyynyllä
Katsoa televisiota ja
paeta sähköteitä omassa tyhjiössäni",
hän ajatteli ja
alkoi raukeana heittelehtiä myrskytuulessa
Siivet heikkoina,
vajoten meren pohjaan
Yhä alemmas ja alemmas,
kunnes tunsi kutsuvan äänen olevan yhtä kanssaan
"Juokse pakoon poika, on syttynyt sota",
hänen äitinsä kähisi viimeisillä sanoillaan ja
uni oli päättynyt
Olisi pitänyt vain lentää,
ei syöksyä myrskyn silmään
hän heräsi pää viileänä ja
keho levänneenä
Hän tunsi olonsa hyvin kevyeksi,
päivä tulisi olemaan kuin linnun elämää
Pienen lapsen askelin
hän haki ilmaa siipiensä alle ja
lähti lentoon
Lensi läpi seinän,
sen ikuisen harmaan kiven ja
laskeutui lopulta sataman laiturin tolppaan,
siihen mistä näki sumutorvien huudon ja
kuuli laivojen liikkeen horisontissa
Ei mikään voisi hänen päätänsä kääntää
"Nyt suuntaan uuteen todellisuuteen,
rajan taa,
helpompaan arkeen”
Niin meren päällä hän liisi pilvi ja
ikkuna verhojen läpi,
kuin jäätävässä tulessa,
tuntien jo piston sydämessään
Liskojen myrkkyjä ja autiomaan kipeää
Saapuisiko enää elossa maihin
Kuinka sattuikaan ilta valottumaan taas myöhemmin
"Kunpa saisin nyt lepuuttaa pumpuliaivojani tyynyllä
Katsoa televisiota ja
paeta sähköteitä omassa tyhjiössäni",
hän ajatteli ja
alkoi raukeana heittelehtiä myrskytuulessa
Siivet heikkoina,
vajoten meren pohjaan
Yhä alemmas ja alemmas,
kunnes tunsi kutsuvan äänen olevan yhtä kanssaan
"Juokse pakoon poika, on syttynyt sota",
hänen äitinsä kähisi viimeisillä sanoillaan ja
uni oli päättynyt
Olisi pitänyt vain lentää,
ei syöksyä myrskyn silmään
Vastaukset 2
Vanhimmat
varmaan tiedät sen,mutta haluaisin nyt sinulta lohduttavan sanan.
----
Runosi on upea!!
Lohdutukseni sinulle on minun henkilökohtainen lohduttomuus eli tämän runon alle kirjoittamani "avopuolisoni petti minua kolmesti". Ymmäthän että et ole tämän maailman harhapoluilla yksin.