Luin sattumalta juttujanne. Huomasin samaistuminen kohteita siinä miltä toisen ihmisen jatkuva päivittäinen ikävä tuntuu. Huomasin että on ihmisiä joilla on sama sairaalloinen ikävä jotain ihmistä kohtaan. Jotain mistä ei irti pääse ikinä. Siinä ei siis ole mitään ainutlaatuista. Vaikka ikävöisin ikuisuuden ikäväni kohde ei koskaan tule kokemaan samoin.
Olisin halunnut tänäänkin kertoa hänelle kuinka häntä arvostan ja miten välitän ystävänäni, mutta se olisi turhaa. Vastassa olisi vain hiljaisuus.
Olisin halunnut tänäänkin kertoa hänelle kuinka häntä arvostan ja miten välitän ystävänäni, mutta se olisi turhaa. Vastassa olisi vain hiljaisuus.
Vastaukset 64
Vanhimmat
Eikai se selviää muutakuin sanomalla
Sitä kiusaa vain itseään kaikella.
Ei sitä välttämättä viitsi sanoa useammin, kun kerran. Menee muuten jo hiostuksen puolelle., sen jälkeen etenkin kun jo tietää toisen mielipiteen.
Pitää vaan ominpäin kestää.
Aloituksen perusteella oletin että ei ole kertonut kertakaan.. ei kannata monesti sanoa.
T 18:×0
Aika usein.
Hän ei rakastanut, halusi ystävyyttä, kun olisin ollut ystävä, katosi kokonaan.
Ehkä juostiin liikaa, ehkä en, kuka tietää kuin hän itse.
Hiostin.
Miksi viihdyttää tällaisella palstalla? Ikävä ne kohde ei lue tätä. Helpottaako tämä oloa? Olen vain utelias, en tahdo loukata.
Viihdytte. Voisin oikolukea, ennen kuin lähetän näköjään.
Se on toki mahdollista sekin.
Joo. Jeesus on se ketä tulee ikävöidä. Jeesus on kaikille Häneen uskoville yhtä varma pelastaja. Kaikki ketkä ikävöivät Jeesusta sellaisena kuin Hän on (Raamatussa) ovat onnessaan kun Hän viimein ilmestyy. Toista ihmistä sopii ikävöidä. Mutta rajansa kaikella. Itse pyydän Jumalaa jokapäivä että jos Hän ei aio minua johdattaa sen kaipaamani naisen luo, niin ottaisi pois tämän ikävän. Koska jos Jumala, kuka on Kaikkivaltias, ei jotain tahdo, se ei myöskään tapahdu. Vain totuus tapahtuu. Koko maailmassa jokainen hetki on olemassa vain yhdellä tapaa. Emme me liiku moneen suuntaan yhtäaikaisesti. Tämänkin vuoksi Jumalaa tulisi pelätä. Kaikki toiveet toteutuvat vain Hänen sallimuksensa kautta. Syntikin tehdään vain koska Jumala sallii sen mutta rankaisee ja tuomitsee lopulta helvetillä niitä ketkä eivät käänny pois synnistä ja usko Jeesukseen.
Miten synti tapahtuu sallimuksesta? Jos Jumala voi sinut johdattaa kaipauksesi kohteen luo? Eikö Jumala voi johdattaa myös pois synnistä?
Jumala se on kuka johdattaa pois synnistä ihmisen ja auttaa. Ei kukaan ihminen voi syntiään itse päihittää. Jumala sallii ihmisen tehdä syntiä, ja ihminen tekee synnin aina omasta tahdostaan. Tämä ihmisessä vaikuttava paha tahto on kuitenkin vankina Jumalan Kaikkivaltiuden varjossa, niin että vaikka ihminen rikkoo Jumalaa vastaan, ihminen ei kuitenkaan tee mitään mitä Jumala ei olisi edeltämäärännyt ja kirjoittanut. Jos Jumala haluaisi, Hän voisi hävittää kaikki kiusaukset ja kiusaajat ympäriltämme, mutta ei ole Jumalan tahto, että nämä jo nyt hävitettäisiin.
Se miten Jumala voi minut johdattaa on hyvin yksinkertaista. Jumala antaa viisauden, rohkeuden, halun, olosuhteet ja tilaisuuden, itse säätämänään aikana. En tiedä mitä Jumala on minun osalleni kirjoittanut huomiselle. Mutta rukoilen että Hän tekisi minut arvolliseksi palvelijakseen ja puhdistaisi minut kaikesta turhasta. Rukoilen myös sitä mitä toivon, ja Hän antaa toiveeni minulle jos tahtoo. Mitä nöyremmin tyydyn siihen mitä Hän osakseni on tarkoittanut, sitä varmemmin toiveeni toteutuvat. Siksi minä en halua olettaa että saan kaivattuni, mutta esitän toiveeni Jumalalle kenelle kaikki on mahdollista.
Miksi olet sitten täällä?
Samasta syystä kuin olen missä tahansa. Jumalan säätämyksen mukaan. Ja poistun täältä kun Hän toisin säätää. Siihen asti julistan evankeliumia, että kaikki jotka eivät usko Jeesukseen joutuvat kadotukseen ja ketkä uskovat pelastuvat kadotuksesta. Kaikki mitä tapahtuu ei ole hyvää, kaikki mitä Jumala sallii ei ole hyvää varsinkaan Hänen silmissään. Mutta minä luotan että Hän pelastaa sieluja helvetistä tännekin kirjoitettujen sanojen kautta.
Aha ok.
Hassuja nämä palstat. Liekö täällä on jollain oma reviiri, yhtäkkiä tästä tuli tosi suosittu ja joku nostaa jaa kommenteilla viestejä.
Tai ehkä kuvittelen vain.
Ottavatko kirjoittajat vastaan? Julistuksen?
Jeesus sen päättää ottaako vai eikö:
Johanneksen evankeliumi 10:26-27
"Mutta te ette usko, sillä te ette ole minun lampaitani. Minun lampaani kuulevat minun ääntäni, ja minä tunne ne, ja ne seuraavat minua."
Jeesuskin julisti "kuuroille korville". Hänen lampaansa ovat susien ja vuohien joukossa. Ja Hän antaa uskon niille. He itse haluavat Häneen uskoa evankeliumin kuullessaan. Vuohille ja susille evankeliumia julistetaan tuomioksi, koska jokainen kuka ei ota Jeesusta vastaan pelastajana joutuu ottamaan Hänet vastaan tuomarina.
Mistä tiedät että sinut on lähetetty? Jos se on vain oma ajatuksesi ja kokemuksesi?
Entä se kaipauksesi kohde? Miten siinä kävi niin?
Henki joka minulle on annettu pelastukseni vakuudeksi, saa minut kirjoittamaan. En tee tätä koska koen sen oikeaksi tai siinä toivossa että minut palkittaisiin. Vain koska minulle tuli niin suuri halu vastata tähän, etten voinut sitä vastustaa. Tiedän myös että ainoa Henki joka välittää sielujen pelastumisesta helvetin tulesta, on Jeesuksen Henki. Kaikki muut ovat liian itsekkäitä siihen. Siitä erotan milloin minussa puhuu Pyhä Henki. Jumalan Henki on rakastava ja armahtavainen ja totuudellinen.
Entä se ihminen jota jäit kaipaamaan? Päädyin siis siten tänne alunperin?
Päädyit..siis sinä.
Haluaisin hänen ymmärtävän kuinka tärkeä hän on ihmisenä minulle. Hän ei taida ymmärtää, vaikka sitä vakuuttaisinkin, hän ei ymmärtäisi, olevansa tärkeä.
Mikä sinulle on tärkeää hänen suhteensa? Mitä haluaisit että hän tietäisi.
Ei sen ole väliä miten tänne päädyin. Mutta niin se on, etten minä voi pelastaa edes kaivattuani. Hänen kohtalonsa on yksin Jeesuksen käsissä niinkuin omanikin. Vaikka toisinaan haaveilen että saisin olla hänelle suojeleva sankari. Mutta kaikki sellaiset sankarit lymyävät lopulta kadotuksessa, ketkä luulevat toisia omalla voimallaan suojelevansa ja olevansa jotakin suurta.
Et voisi olla mikään prinssi uljas hänelle. Ihminen on ihminen. Mikä sai sinut jäämään kaipaukseen?
Haluan että hän tietää ja tuntee Jeesuksen ja että Jeesus tuntee hänet. Tärkeämpää että tuntee Jeesuksen vaikka joskus oltaisiin yhdessä, kuin että tuntisi minut. Parempi että tietää millainen on kunnollinen mies kuin millainen minä olen. Näkee sitten minutkin päivän valossa. Minun kun tulee muuttua Jeesuksen kaltaiseksi.
Muututko jo tässä ajassa vai odotatko iäisyyteen ja hän ei saa koskaan tietää mitä sinä olet todellisesti? Ehkä hän on jo nähnytkin ettet ole täydellinen?
Luultavasti on jo nähnyt sen. Vikasi, haavasi, kaiken. Kukaan ei täällä ole täydellinen.
Sinä et ole hän, mutta jos olisit, niin hän mieluummin kohtaisi sinut, myös epätäydellisenä, ihmisenä kuin odottaisi milloin olet täysin mielestäsi valmis.
Oma paha sydämeni on todellinen syy. Rakkaus kun ei kelvannut minulle vaan paaduin ja katkeroiduin. En edes halunnut yrittää rakastaa. Kuitenkin tämäkin tapahtui Jumalan säätämyksen mukaan. Siksi menneitä ei kannata turhaan puida. Katua kyllä aina kun jokin kaduttaa, mutta on keskityttävä siihen että menee poispäin menneestä. Rakastaa sitten jos tai kun tilaisuuden saa. Turha on jossitella. Parempi vaan ottaa vastuu, tunnustaa syntinsä, pyytää anteeksiantoa Jumalalta Jeesuksen veressä ja uutta sydäntä joka osaa tehdä oikein.
Mitä tapahtui? Oliko se henkistä, fyysistä vai kumpaakin, kaltoin kohtelu? Oliko se jotain sellaista? Onko hän löytänyt jo toisen vai odottanut, että palaisit?
En minä odota että olisin tarpeeksi jotain. Odotan että Jumala näyttää minulle ettei tämä kaipaus ole hulluutta. Siksi pidän sen sivussa ja keskityn Jeesukseen. Olen uskonut kaipaukseni Herran haltuun. Tätä ei tietenkään voi ymmärtää jos ei itse usko että Jumala on ainoa tarpeeksi voimallinen auttamaan. Siihen itse uskon. Minä en kykene häntä tavoittamaan eikä hän minua, jos tahtoo. Jeesus kykenee. Siksi olen omilta kyvyiltäni luovuttanut.
Ei, kun uskoin itseäni miellyttäviä valheita. Ei kukaan muu minua niin paljoa ole satuttanut kuin minä itse.
Niin minäkin, olen miettinyt, että jos olen ollut hullu.
se on sellainen outo juttu, mutta sitä kokemusta kohtaan ei puolla mikään mitä näen ympärilläni ja mikä olisi oikein elämässä, mutta kaikki mitä olen sen kanssa elänyt, hän ei lähde mielestäni, vaikka olen epäillyt hänen olevan oudoin ihminen ikinä, silti...siksi mietin että jos se on vain sairautta, ja kun lukee näitä viestejä tällä palstalla, mietin että ehkä se vaan oli sitä, ei meidän keskellä koskaan ollutkaan Hän.
Millaisia ne valheet olivat?
Rakkautta ei ole.
Ei ole Jumalaa/Jeesusta.
Olet älykkäämpi kuin muut.
Mustan ja valkoisen lisäksi moraalissa on harmaa alue.
Evoluutioteoria. Olet miljardien onnekkaiden luonnonvalintaan ja sattumiin perustuvien vaiheiden lopputuote (vaikka olet mutkikkaampi kuin koko universumi).
Jumala ei vastaa rukouksiin.
Oikeudenmukainen ja rakastava Jumala ei tuomitsisi ihmisiä helvettiin.
Kaikki mitä typerimpiä valheita, ja jokainen ihminen tuollaisia joskus uskoo tai haluaa uskoa.
Miten ne liittyivät kaivattuusi? valheiden uskominen.
Laita koko asia Herran huoleksi. Keskity Jumalan valtakuntaan ja Hänen vanhurskauteensa. Kaiken muun on Jumala luvannut järjestää, näiden jälkeen ja lisäksi, niille ketkä uskovat Jeesukseen. Saadaan varmasti kumpikin ajallaan vastaus oli se mikä hyvänsä.
Se kuka ei usko Jumalaan, ei usko oikealla tavalla rakkauteen. Se kuka ei usko Jeesukseen, ei usko absoluuttiseen totuuteen, eikä siksi osaa rakastaa totuudenmukaisesti ja päätyy elämään elämäänsä turhien asioiden parissa. Ilman noita valheita, olisin tehnyt jotain parempaa elämälläni. Kenties mennyt hänen kanssaan naimisiin ja meillä olisi monta lasta ja olisimme onnellisia. Mutta tämä on jossittelua.
Ehkä kirjoittamastani voi ymmärtää väärin. Tiedän kyllä, ettei Jumala ole sillä tavoin häntä ja minua yhteen tarkoittanut, mikä ehkä on toisin sinun tapauksessasi. kaipaan häntä silti ja en halua hänen lähtevän elämästäni kokonaan, toivoisin, että hän voisi olla oma itsensä seurassani ja ystävä minulle. Kaipaan todella ja aidosti ja suren sitä ettei hän näe totuutta siitä asiasta, kuinka paljon hän merkitsee.
On kait vain joskus hyväksyttävä asioita. Olen luopunut hänestä varmaan kymmeniä jos en satoja kertoja, toivon että ikävä lähtisi pois ja unohtaisi hänet kokonaan, niin olisi paras. En voi vaikuttaa siihen miten hän näkee asiat ja muuttamaan hänen ajatuksiaan.
Sinun pitää ottaa häneen yhteyttä ja etsiä käsiisi ja katsoa mikä on tilanne. Muutoin jäät ajatuksen vangiksi, että jotain olisit menettänyt.
Jumala ottaa sen pois jos sinä et sitä halua ja Jumala itse ei sitä halua. Emme me voi itsestämme myöskään poistaa sitä minkä Jumala meihin istuttaa omaa tarkoitustaan varten. Kukaan ei voi voittaa Jumalaa. Meidän on turha olettaa myöskään etteikö Jumala tahtoisi meidän kaipaavan jotakuta. Jumala on tarkoittanut uskovista suurimmanosan avioliittoon. Jeesus ja Paavali olivat poikkeuksia sääntöön.
Koetellaan kaikki, totuus jääköön jäljelle.
Et ymmärtäisi tilannetta.
Mutta totuus on että olen taistellut kaikin voimin pyrkiäkseni unohtamaan ja olemaan välittämättä. Ja tällä kaikella ei ole mitään järkevää tarkoitusta. Välitän ihmisestä joka vähät koskaan on minusta välittänyt saati "rakastanut".
Tuntuu ettei minulla ole enää mitään muuta kuin voitettavaa. Olen tavallaan menettänyt hänetkin jo. Kaikki omat kykyni ovat tyhjänveroiset. Niin tyhjä ja rikkinäinen tunnen olevani. Raha ei ole mitään, menestys ei ole mitään, ihmiskunnia ei ole mitään. Jeesus vain on kaikki. En pystynyt muuttamaan eilistä, niin en pysty muuttamaan tätäkään päivää. Tarvitsen Jumalan armoa ja viisautta, muu on turhaa. Ehkä Hän kuulee minun sydämeni kaipaustakin vielä.
Menetin hänet, mutta en ollut koskaan häntä omistanutkaan, hän ei koskaan ollut minulle kuulunutkaan. Ja minähän kait lupasin, jotain rakastavani enemmän kuin ihmistä. Tuntuu vain että se on julmaa, koulua.
En tietenkään ymmärrä. Ihminen on sosiaalinen mutta silti yksinäinen. Haluamme ymmärrystä joskus enemmän kuin kukaan ihminen voi tarjota. Se ymmärrys tulee ainoastaan Jeesukselta. Otan itse Raamatun kouraan ja luen sieltä toimintaohjeet. Sitten rukoilen, joskus herään yölläkin ja rukoilen, ja aamulla ensimmäisenä. Ehkä pidän paastoa loppuviikosta.
Ja Hän taas, vaikka epäonnistunkin, niin...olen kuin orja, vaikka minun tulisi olla ystävä. Minähän epäonnistun, koska olen epätäydellinen ihminen, mutta Hän valitsee kenet haluaa, eikä kyse ole siitä, mitä minä ihmisenä haluan tai kaipaan tai tarvitsen.
Hän ei anna, Hän ottaa. Hän ei kysy. On Hänen tahtonsa. Totuushan on, että Hän on mitä on ja mitä minä olen, sillä tuskin on muuta väliä kuin...en edes tiedä mitä väliä sillä on mitä olen, kunhan olen ja hengitän.
Hän taas tuntuu tietävän minut niin että tietää ajatuksenikin, nekään ei piilossa pysyisi.
Hän toki ymmärtää minun olevan vain ihminen. Mutta miten voisin valehdella jollekin mikä tietää kaiken.
En juurikaan rukoile, kun Hän on jatkuvasti läsnä eikä eroon pääse, vähän kuin avioliitto.
Me olemme turmeltuneita kuvia Jumalasta, jotka Hän maalaa uudestaan näköisekseen kun uskomme Hänen Poikaansa Jeesukseen. Ei hetkessä, vaan vähitellen. Jokainen kuva on ainutlaatuinen, mutta kuten luonnollisessakin sisaruudessa, tässäkin kaikki muistuttavat Isää ja Isoveljeä.
Meidän halut, tekemiset, tunteet, järkeilyt ja ajatukset ovat kaikki valheen ja sitä seuranneen synnin turmelemia. Niiden tulee muuttua sellaisiksi mitä Jeesuksen olivat. Se on vapautta valheesta ja orjuutta totuudelle. Se on meille annettu armo ja etuoikeus, että saamme muuttua Hänen kaltaisikseen, vaikka emme sitä ansaitse.
En usko täydellisyyteen tässä ajassa. Teen virheitä lähes joka päivä. Esimerkiksi voin puhua negatiivisesti, kun pitäisi suhtautua kaikkeen ihmisyyteen toisin. Voin hetkellisesti kuulla olevani hyvä ihminen, mutta yleensä sen huomaa aika pian ettei niin ollutkaan.
Luulla...
Ei voi tosin itseäänkään jatkuvasti ruoskia vääristä sanoista, ajatuksista, teoista. Se kävisi ylivoimaisen raskaaksi elämäksi.
Jeesus rukoili. Rukoile sinäkin.
Se ei muuta Hänen tahtoaan, mitä Hän on päättänyt jo aikojen alussa.
Toki voi rukoilla ja puhua, mutta kait se on vain puhumista ja asioiden kertomista, ihmisen määräysvalta on aika vähäinen tai sitä ei ole.
Muistathan getsemanen.
Kukapa ei maljaa tahtoisi pois otettavaksi?
Jos joku uskoo täydellisyyteen muussa kuin Jeesuksessa, hän on valehtelija. Mutta uskossa me kohtaamme jatkuvasti oman syntimme ja tarkoitus on aina pyytää Herraa apuun siitä päästäksemme. Täydellisyys ei ole pelastumisen ehto, vaan tavoite joka pelastetuilla on. Kadotuksesta pelastettu sielu, tulee kiitolliseksi ja rakastaa pelastajaansa, niin että haluaa totella ja elää pyhää ja puhdasta elämää.
Hyvää yötä.
Toivon että löydät hänet uudelleen, jota kaipaat.
Kyllä, Jumala on määrännyt kaiken. Mutta uskotko että rukous on siksi turhaa? Mitäs sitten kun siihen rukoukseen vastataan? Ihan varmasti tarvitset jotain. Ihan varmasti olet heikko uskossa, teossa, tahtomisessa, rakkaudessa jne. Jos rukoilemattomuus on edeltämäärättyä, niin on rukouskin. Olet jäänyt filosofisen paradoksin vangiksi.
Toinen esimerkki paradoksista: Jos Jumalalle on kaikki mahdollista, voiko Jumala kuolla? Kuka kuoli ristillä? Jeesus/Jumala teki mahdottoman mahdolliseksi. Samaan aikaan me olemme vapaita rukoilemaan ja Jumala on sen ennaltamäärännyt. Paradoksia ei ole Jumalan silmissä. Se on vain meidän mielissä, jotka eivät ymmärrä suuria asioita.
Kiitos, hyvää yötä sinullekin. Ja Herran siunausta.
Niin juuri. Jeesus oli täysin kuuliainen rukoillessaan. Eniten siksi ettei Hän ollut syylinen mihinkään. Mutta koska Jumalan tahto oli sinetöidä synnin tuomio Jeesuksessa ja sovittaa meidän syntimme, ja sen Jeesuskin lopulta halusi tehdä, Jeesus joutui sen maljan juomaan. Sama Jumala oli Jeesuksessa tehnyt itsensä orjaksi, täysin ihmiseksi, kuka ei tiedä huomisesta kaikkea, mutta toivoo hyvää Jumalalta loppuun asti, kuitenkin tyytyen mitä julmimpaankin kohtaloon, jos se on Hänen Isänsä tahto.
...
Ja paradoksi on siis se että kun Raamattu sanoo:"Jumala oli Kristuksessa ..." niin se tarkoittaa että Jumala kuoli Jeesuksen inhimillisessä ruumiissa. Maailmankaikkeuden Luoja ja ylläpitäjä. Jotenkin tämä on mahdollista vaikka se on ihmisjärjelle mahdoton ymmärtää ja se miksi vielä on ylipäätään mitään olemassa tuon jälkeen. Mutta koska Jumala on ääretön ja iankaikkinen uskon että tuo tapahtuma synnytti loputtoman määrän kuolemaa ja kärsimystä. Missään ei ole niin paljoa näitä kuin Jeesuksen ristillä. Se tullaan vielä näkemään paikkana, jonka rinnalla kaikki kansanmurhatkin ovat mitättömiä, vaikka ne hirveitä ovatkin. Koska ristillä on tehty sovitus kaikista synneistä mitä on koskaan tehty, myös kansanmurhista. Tuskin helvetissäkään on niin paljoa tuskaa kuin ristillä.
No joku läheisyydenpelko voi saada haikailemaan mahdottomia. Tai limerenssi. Tai jotain aseksuaalisen tai aromanttisen kaipailua, josta ei pirukaan ota selvää mitä se oikeastaan on. Kunhan ei häiritse ketään niin sama kai tuo.