Naapurin kaksoiselämä, osa 15

Päätin levätä hetken siinä ja kerätä voimia. – ”Hyvä tavaton sentään, olipa ne orgasmeja!!!”, tuumin hymyillen ja totesin ikäväkseni, että yhdenkään miehen kanssa en ollut kertaakaan päässyt edes lähelle sitä, mitä juuri olin kokenut. Suljin silmäni ja vaivuin uneen hymy huulillani.
--------------------------------------
En tiedä kauanko olin nukkunut vaatehuoneen oviaukossa uskomattoman rajujen orgasmien uuvuttamana, mutta heräsin siihen kun kännykkäni pirahti soimaan. Kesti tovin ennenkuin sain itseni ylös. Ylös päästyäni vilkaisin ohimennen vaatehuoneen ovessa olevaan peiliin ja sävähdin kun näin peilikuvani siitä. – ”Vau!”, ajattelin ja kompuroin vastaamaan puhelimeen. Selvitin hieman kuivaa kurkkuani ennen vastaamista.

- ”Haloo, Satu.”, vastasin unisella äänellä.

- ”Hei, Satu. Täällä on Kirsi.”

- ”No hei!”, vastasin lyhyesti hieman pirteämmällä äänellä. Ajattelin samalla, että olisipa näköpuhelin, niin Kirsi saisi varmaan sätkyn. Ajatus hymyilytti minua hieman.

- ”Oletko kotosalla?”, kysyi Kirsi hieman matalan kuuloisella äänellä ikäänkuin empien kysymystään.

En voinut valehdella Kirsille, joten myönsin olevani. – ”Kuinka niin? Onko Samu ja Petteri vailla hoitajaa?”, kysyin leikilläni.

- ”Ei, kun näin eilen sinun tulevan kotiin, niin ajattelin pyytää sinut kahville höpöttämään. Soitin kyllä ovikelloasi, mutta kukaan ei avannut ja olin kuulevinani kuin olisit...tuota, huutanut. Ajattelin, että ei kai sinulla ole mitään hätää.”, Kirsi selitti puhelimessa.

- ”Ai, ei minulla mitään hätää ole, kiitos vain. Minä... minä vain löin varpaani aika kovaa sohvapöydän jalkaan ja taisin kai hieman kirota kun sattui niin kovasti.”, livautin valkoisen hätävaleen. Olin hieman liikuttunut Kirsin huolenpidosta. ”Olin kai nukkumassa kun en kerran kuullut ovikellon soivan.”, jatkoin luontevasti.

- ”No, sepä hyvä. Onko sinulla jotain erikoista suunniteltu nyt iltapäivällä?”, Kirsi kysyi.

- ”Eei.. ei ole”, vastasin. ”Miksi kysyt?”

- ”No kun olen tässä ovesi takana, niin voitaisiin juoda ne kahvit sitten vaikka sinun luonasi. Sopiiko?”, pamautti Kirsi yhtäkkiä.

Sydämeni heitti sata ylimääräistä kierrosta ja vatsaani kuristi, kun kuulin hänen olevan oveni takana! Hyvä luoja sentään!! Mikä nyt neuvoksi?
En voinut käännyttää häntä poiskaan, joten nyt piti keksiä äkkiä jotain.

- ”Tuota.. joo, se olisi ihan mukavaa...”, sain sanottua ja jatkoin: ”Voisitko ihan pienen hetken odottaa, niin siistin hieman itseäni?”

- ”No, kyllä se käy. Käyn ulkona tupakalla ja tulen parin minuutin päästä, ok? Nähdään kohta. Hei sitten.”, sanoi Kirsi ja sulki puhelun.

Nyt tuli kiire!! Tempaisin edelleen jaloissani olleet avokkaat pois ja vein ne vaatehuoneeseen. Otin käsineet pois kädestäni ja taittelin ne myös vaatehuoneeseen. ”Pesen ne sitten myöhemmin”, ajattelin lähes automaattisesi. Hain hieromasauvan sohvalta sekä kassin, jossa ostamani stay-upit edelleen olivat kuitin kera. Vein kaikki ne vaatehuoneeseen. Aloin irroittaa sukkaa sukkanauhaliivistä, mutta mieleeni tulvahtikin yllättäen rivo ajatus: ”Mitäpä jos pitäisinkin sukat jalassa Kirsin vierailun aikana?”. Ajatuksenakin jo se melkein pyörrytti ja päätin sen toteuttaa. ”Saapahan alkanut ilta vähän lisää jännitystä..”, hymyilin itsekseni. Toisaalta olin hieman huolissani omista ajatuksistani, sillä koskaan aiemmin en ole uskaltanut ajatella saati sitten tehdä mitään edes lähellekään samanlaista. Päätin vetäistä mustat verryttelyhousut jalkaan ja tummansiniset tennissukat, jotta edelleen päälläni olevat sukat eivät paljastuisi. Pistin ylleni vielä löysän college-paidan. Näytin ihan siltä, kuin olisin viettänyt tavallisen koti-illan tv-elokuvaa katsellen ja sitten nukahtanut sohvalle. Illuusio oli mielestäni täydellinen! Kävin vielä varmuuden vuoksi wc:ssä vilkaisemassa itseäni peilistä. Hiukset hieman sekaisin, mutta saivat kelvata, ja toisaalta ne mielestäni lisäsivät uskottavuutta. Sipaisin vielä hieman hajuvettäni rintojeni väliin. Olin valmis ja Kirsin sopisi nyt tulla. Kävelin keittiöön laittamaan kahvia tulemaan. Kävellessäni tunsin kuinka ihanasti verryttelyhousut hankasivat lateksin peittämiäni reisiä vasten. Tunsin hieman kiihottuvani tuosta, mutta päätin, että nyt ei ole oikea aika antaa kiihkolle valtaa. Vasta sitten, kun Kirsi olisi lähtenyt...

Ovikello soi hiljaa ja menin avaamaan sen. Kirsi seisoi edessäni ja pyysin jänet sisälle. Kirsi on aina ollut hyvin ystävällinen ja lämmin minua kohtaan ja sen hän osoitti nytkin halatessaan minua siinä eteisessä. – ”Hei, Satu. Ihanaa, että mitään ei ollut sattunut. Olin jo niin huolissani sinusta!”, hän sanoi halatessamme. Hän piti minua syleilyssään tiukasti ja silitti ystävällisyyden eleenä muutaman kerran selkääni. Hänen kosketuksensa selässäni collegepaidan läpi aiheutti vatsanpohjaani tutun kihelmöinnin. Seisoimme toisiimme kietoutuneina muutaman sekunnin aivan hiljaa, kunnes sanoin lämpimästi: - ”Kiitos, Kirsi huolenpidostasi. Minusta tuntuu niin hyvältä, kun olet noin ihana ystävä.”