Ilmeisesti se tuli perille? Sinun mielestä sen ois pitänyt olla "asiapitoisempi"?
Anteeksi nyt sitten, ettei ollut.
En tiedä todellisuutta, enkä tule tietämään.
Anteeksi nyt sitten, ettei ollut.
En tiedä todellisuutta, enkä tule tietämään.
Siitä kirjeestä
Anonyymi
3<50
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Jatkan iloista yksinpuheluani..
Ei niitä oikeita sanottavia sanota kuin kasvotusten ja jos tilaisuutta ei tule, jää sanomatta.
Rakastuin sinuun aikoinaan heti ensi silmäyksellä, siitä asti se on pysynyt, en ole koskaan epäillyt tunteitani. Tiedäthän sen. Elämä on surullista ja onnellista.
Sinä olet laulu rakkaudesta, surusta ja onnesta.
Ymmärrän sinua, on parempi antaa vain olla. Parasta olisi olla antamatta. Mutta se laulu on sanaton, tuntematon.
Ei minulla ole sinulle korjaavia sanoja, tai kokemuksia. Kaikki merkityksellinen sanotaan IRL, ei täällä. Olet minulle magneetti, jonka vetovoimasta yritän pysyä kaukana, siinä kuitenkaan kokonaan onnistumatta. Rakastan, ja en rakasta, vihaan ja inhoan, mutta eniten ihastuin ja luulen rakastavani. Olet minulle haave, johon projisoin unelmiani unelmien ihmisestä, ja silti yllätät minut joka kerta, ja vatsanpohjassani muljahtelee, rinnassani läikähtelee, päässäni pyörii ja silmissäni sumenee. En pysty muodostamaan järkeviä lauseita, en ainakaan pidemmälti, ajatus katkeaa ja sanat sekoittuvat toisiinsa. Ja kaiken sekoilun jälkeen kuitenkin, vain kaipuu jää....
Tajunnanvirtaa, kuin hänelle.
Jatkan-- haluan että rakastat ja haluat yksin mua, ja mä vain sua, ja se nyt on täysin absurdi ja kohtuuton vaatimus tässä tilanteessa, ei minulla ole ratkaisun avaimia tähän, eikä mihinkään muuhunkaan, olen vain syrjäytynyt sekopää, joka sotkeutuu omiin kuvitelmiinsa ja haaveisiinsa ja loputtomiin ajatuksiinsa... helpointa olisi minulle lobotomia!