Esität etäistä ja kylmää vaikka todellisuudessa tykkäät ja kaipaat häntä ...
Taisit säikähtää omia tunteitasi
Anonyymi
741987
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 5 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 74
Vanhimmat
Ööö ........ En tiedä mutta voi se olla vähän noinkin.
Ei nyt löydy peiliä tähän hätään 😁
En säikähtänyt vaan tuli järki päähän.
Pelkään niitä koska ne ei saa vastakaikua ja tekevät nykyelämästä haastavaa.
Ketä niitä ?
Mun pitää miettiä tätä yön yli, vastaan huomenna ...
Kylmä ja etäinen, minäkö ? * punastuu *
En esitä. Olen vain lukossa ja tukossa.
Mikä vain mieltäsi rauhoittaa kohteesi kaukaisuudesta..
Sivusta tuun kyseleen kun tunnistin. Ei minun sydäntä voi rauhoittaa kun läheisyytesi.
Onko sinusta kiusallista olla tunteideni kohde, oi amsterdamin armaani.
Mokasit..
🤡👎
Tunteet umpisolmussa, siltä tuntunut jo pitkän aikaa. Saattaa näkyä myös ulospäin.
Näkyy kyllä se että taitaa olla tunteita toistakin kohtaan..
Mä en oikein oo tätä väitettä ymmärtäny vaikka lukenu palstalta tän usein..
Joo siis ymmärrän et ihmiset kokee epämiellyttävinä kaikki negatiiviset tunteet ja niitä saattaa hiukan vältelläkin jos mahdollista.
Itsekin jos tiedän että jokin aihe saa mut kyyneliin niin välttelen aiheesta puhumista, koska en halua itkee..
Mutta mun järkeen ei mahdu miks ihmiset pelkäisi positiivisia tunteita. Usein rakastuminen koetaan ilon ja onnen huippuna joten toiset jää ihan koukkuun sen tunteen tavotteluun.
En ainakaan itse koe mitään positiivisia tunteita pelottavina. Jos itse välttelen suhdetta tai ihmistä välttelen niitä negatiivisten tunteiden takia.
Ko. Henkilö tai suhde hänen kanssaan aiheuttaa mulle surun, vihan, ahdistuksen tai pelon tunteita koska henkilön käytös tai elämäntyyli on uhkaava
Esim. Väkivaltaa, haukkumista, pettämistä, päihteiden käyttöä, rikollisuutta tms
Enkä mä usko kovin poikkeava olevani muista ihmisistä.
olet siis tunne-elämältäsi terve!
me vaurioituneet sielut suojelemme itseämme maailman iskuilta kuten torjunnalta, pilkalta, hylkäämiseltä.
Eikös kaikki suojele? Vai haluuko
Joku terve ihminen iskuja torjuntoja, pilkkaa?
Tyhmä ihminen ottaa parisuhteeseen sellaisen ns. Narsistin, sosiopaatin, psykopaatin antaa iskuja ja pilkkaa.
Oon tapaillu ootas… elämäni aikana 10 eri miestä (tapailu ei tarkoita välttämättä seksin harrastusta. Osa tapailin kun olin teini ja korkaamaton neitsyt vielä sen deittailun jälkeenkin) joista 3 sai pakit panomiehinä 2-3 tapaamisen jälkeen.
Ne oli rankattu vakavaan parisuhteeseen kelpaamattomiksi potentiaalisiksi pettäjiksi, joista seuraa surua jos jatkaa niiden deittailua
3 sai pakit rikoshistorian, väkivaltaisen käytöksen ja muhun käytetyn henkisen väkivallan takia
1 tuli jätetyksi pettämisen takia
Sit muutamia lähinnä vaan siks et mun tunteet ei riittäneet. Olin laimeesti kaverifiiliksillä pitänyt heistä mutten rakastunu.
Eli suhteilussa on se et on tyyppejä jotka tuottaa pahaa sulle ja sellasten lähellä ei vaan haluu viettää aikaa kun tulee paha mieli
Tykkään & kaipaan enemmän luin laki sallii ...
Minä en tunteitani pelkää koskapa ne kirkkaan selkeät on.
Noudata lakia. Mikään ei oikeuta rikkomaan toisen rajoja.
Riko toisen rajoja, mikään ei oikeuta noudattamaan lakia.
Laki on toinen nimeni ja kunnioitan rajoja terveitä.
En säikähtänyt omia tunteitani vaan sitä kuinka yhdentekevä oikeasti olinkin hänelle.
Sama 😔
Näinhän se on. Hyvin luettu minusta.
Mä luulen että vielä vähän kun aikaa kuluu niin mun ei tarvitse esittää mitään kenellekään. Tykkään? Kaipaan? No en oikein tiedä, vähän kyllästyttää koko homma.
Mutta mitä muuta voi odottaa, ihminen kuvittelee vuosia jotain olematonta, ainoa mikä tapahtuu on paskanjauhanta jollain roskasivustolla, ai saatana sentään🙈haalenee ja niin sen kuuluu mennäkin. Ei ihmistä ole luotu epätoivoiseen ykspuoliseen ihailuun/rakastamiseen saamatta takaisin muuta kuin välinpitämättömyyttä tai halveksuntaa.
Tarja
Ei … 🙈 kun edes kerran vois pitää näpyttimet kurissa. Epätoivo vaan valtaa välillä.
Mä rakastan sua.
T
Säikähdin sitä, että uskoin valheita, vaikka intuitioni varoitti minua jo varhain.
Minä en ole kokenut että kukaan olisi valehdellut minulle, koska en ole jutellut kenenkään kanssa mistään sellaisesta mikä liittyisi kahden ihmisen väliseen tilanteeseen.
En kaipaa ketään romanttisessa mielessä, ainoastaan kaverina. Sellainen olen ollut jo yli kymmenen vuotta. Pari kertaa kokeilin tutustumista romanttisessa mielessä, mutta en tunne saavani siitä mitään. Kaipaan yhteistä arkea ja yhdessä asumista kaverina toinen toistaan tukien ja kumpikin nukkuu omissa huoneissaan. Olen erityispiirteinen ja tarvitsen omaakin tilaa, mutta en pidä yksin asumisesta.
Ymm. Etäisyys on hyvästä silloin, kun meinaa tehdä tollon itsestään tai selkeesti aiheuttaa toiselle epämukavaa oloa lähestymällä.
Joskus se vaatii epämukavuuttakin saadakseen jään murrettua, keskusteltua rehellisesti. Siitä voi sitten jatkaa eteenpäin joko yksin tai yhdessä
Joskus joo. Mutta on ihan hyvä älytä sekin, koska on parempi vaan perääntyä.
Mistä sen voi tietää, milloin on aika perääntyä?
Kun vastapuoli hiljenee.
Niinkö miehet toimii. Hiljenee. Ja se tarkoittaa ettei toinen halua olla tekemisissä ihan oikeasti...ja toinen ei millään usko.
Kyllä mä uskon, että hiljaisuus on selvä merkki jolloin parempi pakittaa. Päällekkö pitäis vaan painaa ja nurkkaan ajaa?
Niin varmaan olen tehnyt, sitä enemmän pyrkinyt toisesta saamaan jotain "irti". Yrittänyt väkipakolla saada toisen pitämään yhteyttä ja toinen ei vastaa enää.
Miksi en suostu uskomaan että toinen ei välitä. Miksi tajuntani on vaurioitunut jotenkin ja...vain roikun toisessa ihmisessä.
Olen ihan väärä ihminen vastaamaan tuohon, kun itsekin melkein kuolemaa teen, kun en voi unohtaakkaan toista.
Hulluuden rajamailla.
Minusta on surullista kun mies yllättäen "hiljeni", kuitenkin ensin hyvin suoraviivaista flirttiä välillä puolin ja toisin ja sitten mielestäni yllättävä vetäytyminen miehen taholta.
Olisin halunnut rauhoittaa tilanteen ja puhua asiat selviksi, mutta riehaannuimme jotenkin aina toistemme seurassa. Nyt siis mies on häipynyt elämästäni, ei olla enää edes kaveri-zonella. Huomasn vieläkin miettiväni miksi, onko hänellä uusi nainen kierroksessa, kyllästyikö hän minuun vai mistä on kysymys?
Tuo hiljentyminen satuttaa...
Hmm, ehkä hän ei tiedä mitä sinä hänestä haluat? Oletko kertonut mitä tunnet tai ajattelet?
Muistan, kun hän kerran kertoi eksyneensä tälle palstalle, hän jotenkin sanoi, että ...en muista tarkalleen, mutta hänelle tuli mieleen minä kun jonkin jutun täältä luki, muistin sen kun tulin tänne ja hän oli oikeassa, kuulostan yhtä epätoivoiselta kuin muutkin täällä...tämä on kuin hautumaa, jossa unohdetut huutavat epätoivoaan ja olen yksi niistä.
Olet älykäs mies silloin, kun nainen hiljenee niin häntä ei kiinnosta.
Onnekas olet se joka sinut saa.
Yym, ystävällisyyttään voi tietysti jotakin jutella. Mutta siihen se jääkin sitten. Kerran tai pari voi olla vaisu, mutta jos vielä muutama seuraavakin kerta on vaisua, niin tulkitsen niin että mun lähestymisiä ei kaivata, joten peräännyn. En halua ahdistella toista ja aiheuttaa tukalaa oloa hänelle tuputtamalla seuraani.
Jos toista kiinnostaa, hänkin on aktiivisesti vuorovaikutuksessa ja ottaa yhteyttä, tehden vaikka tikusta asiaa. Mun mielipide.
Toki miksi ei kiinnosta, syitä voi ollamonia ihan loogisia. Joten en kuitenkaan löhtis syyllistämään sitä hiljentyvääkään osapuolta. Eihön kestään ole pakko innostua. Eikä se olis mitään aitoakaan, jos pakolla pitäisi johonkin ryhtyä.
Tottakai se tuntuu kurjalle, jos itse tekisi tuttavuutta ja vaikka syyt olisi mitkä, niin kyllä sellaisen läheiseksi ja mielenkiintoiseksi kokemansa ihmisen menetys sattuu. Mua ainakin kovinkin kovasti. Hyvin harva tuollainen on, joten sitäkin enemmän sattuu.
Omalla kohdallani ymmärrän, jos en saa vastakaikua. Kun kiinnostus on korkeintaan platonista eli kaverillista minua kohtaan, niin se mullakin pitäisi olla, jotta voisi ylläpitää mitään välejä. Mutta, kun minä olen se ongelma. Minun tunteilu on se ongelma, joka pilaa koko homman.
Olen ihan sikin sokin ihastunut ihmiseen, joka ei kaipaa minulta sellaista huomiota ja se on varmasti kiusallista edes yrittää olla kaverillinenkaan silloin. Kyllä mä sen ymmärrän. Ja siksi mä kiroankin itseäni ja typerää tunteiluani, kun se vie mun elämästä yhden hienon ihmisen pois.
Vieläpä sellaisen jonka aivan oikeasti tahtoisin tuntea ja pitää elämässäni. Mutta omalla pöljyydelläni en saa tunteitani suitsittua sellaisiksi, mitä platoninen kaveruus edellyttää joten kärsin sitten...
En saa hänestä rakastettua, mutten ystävääkään ja ihan oma syyni, kun en tokene. Ja kyllä se suoraan sanottuna vituttaa, suututtaa, sattuu, musertaa, hajottaa, itkettää, ahdistaa ja vaikka mitä. Mut ei auta marinat.
Tää on just näitä tilanteita, kun "oikea" kulkee kohti ja sit itse tavallaan säheltää tilanteen metsään ko vanhan toyotan. Mulla meni puoli vuotta tajuta miten lähdetään "ykkösellä" eli siis kaverina liikkeelle eikä hänen moottoritielle ole enään paluuta. Jää käteen vain kaukaa ihailu ja toyotan avaimet.
Hän olisi ollut elämäni mies.
No sitä on paha sanoa onko kumpikaan se oikea toisilleen, mutta jotain sellaista kuitenkin hän on ainakin minulle, että tahtoisin ottaa joskus selvää.
Sen on vaikea hallita tunteita, jolla niitä on.
Tuosta elämäni miehestä vielä, että jäikö sua asia nakertamaan?
Ei hän varmaan tiedäkään mitä minä haluaisin, ei tunteistani eikä ajatuksistani häntä kohtaan. Ennen kuin tämä "hiljeneminen" ja välttely alkoi, niin emme oikeastaan jutelleet asioista kunnolla- tosiaankin riehaannuimme aina jotenkin. Yhden kerran juttelimme pitkään mutta silloinkin ikävä kyllä olimme molemmat tavoistamme poiketen hieman humalassa, eli en niille puheille paljon voi painoarvoa antaa.
Hän on useasti tuonut esille että ulkonäköni miellyttää häntä todella paljon ja että "naistyyppinä " edustan juuri hänen ihannenaistaan ...
Eli kävikö tässä niin että minulla vahva ihastuminen ja mies vain seksin toivossa, kun ei sitä saanutkaan niin häipyi?
Sama
Jaa'a, tuo kysymyksesi, siihen tietää vastauksen vain kyseinen mies.
Jotain ongelmia tunteiden tunnistamisessa ja sitä myötä luonnollisesti ilmentämisessäkin, joten tapana pitää naama peruslukemilla tilanteessa kuin tilanteessa.
Tykkään ja kaipaan, mutten mielestäni esitä mitään.
Hän kulkee mukana vaikka ei nähtäis menee naiselle.
Kuin kynästäni.
Samoin mies ja kielletty rakkaus - aina sydämessäni❤
Kaduttaa etten edes kertonut tunteistani, senkin uhalla että hän olisi torjunut minut
Säikähditkö itse?
En ole esittänyt etäistä ja kylmää hänelle. Rakastan häntä ja kaipaan myös.
Mistä se sitten on kiinni?
Varattuja molemmat
Kohtaatte jos kohtaatte.....
Tietääkö hän mitä ajattelet hänestä?
Ei varmaankaan tiedä, ehkä luulee että aiemmin vain 'tykkäilin' hänestä.
Oikeasti kävi niin että taisin jopa rakastua,
Siitä säikähtäneenä täysi välttely, varattuja kun olemme molemmat.
... pahalta tuntuu 😶
Naisen reaktio
Kyllä, naisen reaktio. Mitä muuta olisin muka voinut tässä tilanteessa tehdä?
Aluksi pidin miehestä, hänen luonteestaan ja kyllä myös ulkonäkö miellytti. Lähentyminen ei ollut mitenkään tarkoituksellista, ammatilliset asiat lähinnä yhdistivät.
En oikein osaa sanoa kumpi meistä alkoi flirttailun, taisin olla minä.
Aika nopeaan jouduin myöntämään itselleni että ajattelin häntä paljon, se tuntui haikealta mutta myös väärältä.
En tiedä hänen ajatuksistaan minuun liittyen, oliko hänellä tunteita vai olivatko tarpeet lähinnä seksuaalisia-
Minulla häntä kohtaan molempia.
Ei minulle ole koskaan aiemmin näin käynyt vaikka olenkin seurallinen ja usein porukassa (tahtomattakin) huomion keskipisteenä.
Eli KYLLÄ säikähdin.
Harmi jos olet saanut minusta väärän mielikuvan. Olet sydämessäni aina vaikka ei nähtäiskään ...
Se aika on niin kaukana. Uudet tuulet purkeissa
Puhtain purjein.
Taisin säikähtää pahanpäiväisesti
Tää ei ole normaalia etten saa ajatuksia irti susta
Sitten toiseensuuntaan, ei irti vaan kohti.
Ei mulla taida tuohon rohkeus riittää.
Kyllä riittää, kohdatessa vain kysyt voitaisko jutella ajan kanssa. Sitten juttelemme tai sovimme milloin.
Kohdatessamme kysy s i n ä , voitaisko jutella !
Totta
säikähdin ihan jotain muuta eilen. kunpa saisi nukuttua.