Koska viimeksi nauroit kunnolla

Etteivät vedet vain tulleet housuihisi, silmiesi lisäksi?

Nyt minä ainakin naurahdin, kun tajusin vitsin hieman viiveellä.

Kaikille se ilmeisesti ei aukenekaan, jos ei tunne Hesan Mannerheimin tietä ja Eduskuntatalon sijaintia.

Itse sitä tallustelin jo 1955 ja myöhemmin, kun kävin kauppakoulua ja aina oli tullut äidin "leipäpaketti" ja se ei tullut. Oli nälkä ja ikävä kotiin. Itkin.

Onneksi nyt ei ole ikävä kotiin, koska asun siellä ja tämän viruksen vuoksi pysyn myös täällä. Vaikka rokotukset olen ottanut, mitä on tarjottu, niin en silti luota niiden tehoon

Tuli historiasta mieleen tosi tapaus, vaikkei se ole hillittömän hauska ja on monelle tuttu.
Poliisi pysäytti Helsingin Esplanadilla päin punaista valoa katua ylittänee iäkkään naisen.
Poliisi ei halunnut sakottaa ja kysyikin naiselta oletteko ennen ollut poliisin kanssa
tekemissä ?
Nainen vastasi:
-En sen jälkeen, kun veljeni ampui Bobrikoffin.

Anonyymi kirjoitti:

Nyt minä ainakin naurahdin, kun tajusin vitsin hieman viiveellä.

Kaikille se ilmeisesti ei aukenekaan, jos ei tunne Hesan Mannerheimin tietä ja Eduskuntatalon sijaintia.

Itse sitä tallustelin jo 1955 ja myöhemmin, kun kävin kauppakoulua ja aina oli tullut äidin "leipäpaketti" ja se ei tullut. Oli nälkä ja ikävä kotiin. Itkin.

Onneksi nyt ei ole ikävä kotiin, koska asun siellä ja tämän viruksen vuoksi pysyn myös täällä. Vaikka rokotukset olen ottanut, mitä on tarjottu, niin en silti luota niiden tehoon

Mitä vittua, oliko se muka Mannerheimin vika, jos Jurttivaarasta lähetetty äiskän läskipaketti ei aina tullut perille puutteellisen osoitteen takia??

Anonyymi kirjoitti:

Mitä vittua, oliko se muka Mannerheimin vika, jos Jurttivaarasta lähetetty äiskän läskipaketti ei aina tullut perille puutteellisen osoitteen takia??

Onko se muka hyväkin naurun asia, jos tämä pieni kauppakoululainen taannoin ei saanut äidin lähettämiä läskejä, kesäytyneitä särkiä ja kirnuvoita, postin hukattua ne, vai menivätkö posteljoonin suihin. Hävetkää naurajat!

Anonyymi kirjoitti:

Onko se muka hyväkin naurun asia, jos tämä pieni kauppakoululainen taannoin ei saanut äidin lähettämiä läskejä, kesäytyneitä särkiä ja kirnuvoita, postin hukattua ne, vai menivätkö posteljoonin suihin. Hävetkää naurajat!

Jotkut / toiset ihmiset nauravat no. vain toisten vahingoille. Muita vitsejä ja / tai hauskoja he eivät osaa nähdä / tajuta / ymmärtää. - Nm. Valuvika

Oi, aivan ihana ja kerrassaan hulvaton vitsi, hyvä etten katkennut sitä lukiessani, nimittäin jotkut herkemmät voivat todella nauraa katketakseen hyvälle vitsille.

Söpö juttu, ano 09:18.

Anonyymi kirjoitti:

Söpö juttu, ano 09:18.

Vähintäinkin tulevaa kepun ministeri, joka sanoo sanottavansa maataloustukiaisten jaosta tulevaisuudessa, sekä vaippojen tasapuolisesta jaosta vaivaistaloissa?

Anonyymi kirjoitti:

Vähintäinkin tulevaa kepun ministeri, joka sanoo sanottavansa maataloustukiaisten jaosta tulevaisuudessa, sekä vaippojen tasapuolisesta jaosta vaivaistaloissa?

Oi Herra Sebaot, jutut aina vain paranevat, osa naurajista on jo täysin katkenneita.

Kysy ketokiilalta. Kyllä se löytää !

Jos aivokapasiteett riittää ja on halu sekä tahto oikeasti aihetta selvittää, sen asian ymmärtäminen on hyvin helppoa. - Nm. Siis jos aivojen resurssit ovat riittävät

Muuten, mitä tekemistä kommentillasi on aloituksen kanssa? - Nm. Puurot ja vellit pahasti sekaisin

Pitkälti olen elämää katsellut ja monta naurua olen nauranut.

Olin opettajana ja minulla oli kaksi ulkolaista 6-vuotiasta tyttöä.
Ja he sitten keksivät, että minun silmälasit olivat jotenkin vinossa tai jotain ja sitten rupesivat sitä pohtimaan. En muista mitä siinä sitten tapahtui, mutta sain nauraa niin, että kyyneleet tippuivat silmistä.

Toinen hieno kokemus oli kun pieni azerbaidsilainen poika oli lapsiryhmässä, ja hän viihtyi siellä niin hyvin että huusi. Se oli niin ihana huuto, primitiivinen ilon ilmaisu! Äitinsä yritti hillitellä, mutta kaikki tykkäsivät että se huuto oli niin ihana!
Ne lapset tykkäsivät niin paljon siitä leikkiryhmästä, että itkivät kun oli lähdön aika.

Anonyymi kirjoitti:

Pitkälti olen elämää katsellut ja monta naurua olen nauranut.

Olin opettajana ja minulla oli kaksi ulkolaista 6-vuotiasta tyttöä.
Ja he sitten keksivät, että minun silmälasit olivat jotenkin vinossa tai jotain ja sitten rupesivat sitä pohtimaan. En muista mitä siinä sitten tapahtui, mutta sain nauraa niin, että kyyneleet tippuivat silmistä.

Toinen hieno kokemus oli kun pieni azerbaidsilainen poika oli lapsiryhmässä, ja hän viihtyi siellä niin hyvin että huusi. Se oli niin ihana huuto, primitiivinen ilon ilmaisu! Äitinsä yritti hillitellä, mutta kaikki tykkäsivät että se huuto oli niin ihana!
Ne lapset tykkäsivät niin paljon siitä leikkiryhmästä, että itkivät kun oli lähdön aika.

Ulkomaista. Ei ulkolaista.
Olipa hauskaa kun ei muista mitään mutta oli niin hauskaa.
nm. mitä jäi väliin ? Onko taas puurosi ja vellisi pahasti sekaisin ?

Anonyymi kirjoitti:

Ulkomaista. Ei ulkolaista.
Olipa hauskaa kun ei muista mitään mutta oli niin hauskaa.
nm. mitä jäi väliin ? Onko taas puurosi ja vellisi pahasti sekaisin ?

Kommentti 17.8. klo 19:46 ei ole minun kommenttini, en ole opettaja. Olisin kyllä ollut hyvä sellainen(kin). - Nm. Ähäkutti

Ei kannata tulla tänne kertomaan kauniista muistoistaan.
Sääli, kun 80 ovat vielä ilkeilytasolla.
Sitä sydämensivistystä puuttuu.
Että niin alhaista vieläkin on 80 mielentaso.

Minulle tämä tuli aikamoisena yllätyksenä.