Moi kaikki

voi johtua tai sitten ei johdu.Mutta aika vahvat oireet sulla tuli koulun aloittamisesta.Sulla on fiksu elimistö kun tietää koska koulut alkaa.

Hei, minulla oli kouluaikaan joku neuroosi nieleskelystä luokassa. Siitä on yli 20 vuotta aikaa ja se nykyään tuntuu aika hassulta. En kertonut siitä kellekään. Mutta monilla nuorilla on sellaisia ohimeneviä pakkomielteitä ja ahdistuksia ja outoja vaiheita ja todella outoja kuvitelmia - ja se on normaalia että niitä on.

Pakkomielle tuli siitä, että koska poltin tupakkaa, niin syljeneritys oli paljon voimakkaampaa kuin olisi ollut ilman tupakointia. Joillakin voi myös olla normaalistikin keskimääräistä runsaampi syljeneritys. Minua myös siihen aikaan ahdisti aika kovastikin luokassa oleminen, enkä osannut suhtautua niihin tunteisiin millään lailla. Pelkäsin että nielaisusta kuuluu liian kova ääni! En halunnut vetää muiden huomiota sillä itseeni. Siitä seurasi että pidätin sitten nielaisua ja sylki alkoi kertyä suussa... Jossain vaiheessa oli sitten pakko nielaista kun se alkoi tuntua kivuliaalta. Ihan sairaalta tuntuu nyt ajatella tuota. Kylläpä on ollut synkkää. En tiedä onko tämä samaa kuin sinulla.

On normaalia että kokee paineita sulautua joukkoon tuossa iässä ja kukaanhan ei halua silmätikuksi, koska halpamaisiakin tyyppejä on aina sekalaisessa joukossa. Terapiasta, jopa itseterapiasta olisi hyötyä. Jos sinulla on sellaisia ahdistus tai jännitys oireita, niin suosittelen lukemaan kotona YTHS:n opasvihkosen jonka voi ladata ilmaiseksi netistä: Jännittäminen osana opiskelijan elämää.

Muista kuitenkin että tämä on ohimenevä vaihe elämässä, ja ei kannata jättää koulua kesken joidenkin ahdistusten tai jännitysten takia.

Hyvin voi johtua koulun aloittamisesta. Silloin taannoin kun itse aloitin ammattikoulun, oksentelin muutaman viikon ajan joka aamu jännityksen vuoksi ennen kouluun lähtöä. Kyllä se siitä sitten helpotti kun koulu ja muut asiat tulivat tutuiksi. Todennäköisesti myös sinulle käy samalla tavalla. :)

Jos kuitenkin tuntuu kovin vaikealta ja tuntemukset häiritsevät, kannattaa ottaa asia puheeksi vanhempien, koulukuraattorin, terveydenhoitajan tai muun luotettavan aikuisen kanssa. Siinä ei ole mitään hävettävää.

Ahdistuksen/jännityksen piikkiin tuo menee.